Luottamus

– Millaista se yltäkylläinen elämä sinun lapsenasi on? Tiina kysyi samalla, kun ojensi Isälle pilkkomansa perunat. – Ja kuinka voisin päästä siihen?
– Sinä olet minussa, rakas, Isä sanoi rauhallisesti ja lisäsi perunat soppaan. Hän kurotti ottamaan suolapurkin maustehyllyltä. – Minun henkeni on sinun henkesi ja minun elämäni on sinun elämäsi.
– Se ei kauheasti näy arkielämässäni, Tiina sanoi kapinallisesti. Hän tarttui uudestaan veitseen ja iski sipulin halki. – Kun herään aamuisin, en haluaisi nousta uuteen aamuun. Minua ahdistaa ja pelottaa päivän haasteet. Mietin, kuinka selviän kaikesta. Tuskin sinä kuitenkaan olet tarkoittanut minua elämään pelossa.

– En ole tarkoittanut sinua elämään irrallaan rakkaudestani, Isä sanoi. – Se on sinulle luonnoton paikka. Voit kyllä fyysisesti selviytyä päivästä toiseen, mutta sydämesi ei voi elää minusta erillään.
– Kaipaan tosi elämää, Tiina sanoi ja katseli, kun Isä kaatoi leipätaikinan vuokaan. – Haluaisin elää sydämestäni käsin ja tehdä asioita, jotka ilmentävät sinun elämääsi. Se tuntuu kuitenkin kovin kaukaiselta. Olen aina elänyt omassa voimassani ja yrittänyt vain jotenkin selviytyä.
– Koska et tuntenut rakkautta, Isä sanoi hymyillen. – Mutta nyt on toisin, ja suhteemme syvenee koko ajan. Minusta tämä on mahtavaa aikaa.
– Ai? Tiina sanoi yllättyneenä. – Etkö ajattele, että olen kovin hidas ottamaan uskon askelia?

Isä pudisti päätään.
– Katsot asioita tuomion ja vaatimusten silmin. Sellainen näkökulma on tästä maailmasta. Se ei ole minun sydämeni. Minulle tämä on aikaa, jolloin minun lapseni tulee rakkauteeni. Olen unelmoinut tästä aina ja nyt se käy toteen! Olen todella innoissani.
Hän katsoi Tiinaa silmät loistaen ja jatkoi sitten:
– Iloitsen valtavasti jokaisesta pienestä luottamuksen askeleesta, jonka otat minun suuntaani. Minulle on mittaamattoman tärkeää saada olla Isä sinulle.
– Haluaisin avata sydämeni sinulle kokonaan, Tiina sanoi, – niin että sinun tahtosi saa vapaasti tapahtua elämässäni.
– Ota siis rakkauteni vastaan, Isä sanoi. – Kaikki on jo valmiina. Sinun ei tarvitse yrittää kurkottaa taivaisiin, sillä taivas on tullut sydämeesi. Sinä et ole minusta erilläsi. Me olemme tässä yhdessä, aina.

– Jos voisin uskoa sen, se muuttaisi elämäni kokonaan, Tiina totesi. – Mutta oletko ihan varma, että sellainen elämä on mahdollista minulle? Jos se on vain korkeamman tason uskoville.
– Korkeamman tason uskoville! Isä toisti ja nauroi niin, että joutui ottamaan pöydästä tukea.
– Mitä ne ovat?
– No, kyllä sinä nyt tiedät, Tiina sanoi. – Sellaisia ihmisiä, jotka on elämässään tehneet oikeita valintoja. He ei tee virheitä tai tyhmyyksiä. He todella rakastaa sinua ja antaa itsensä sinulle ilman ehtoja. Ehkä sellaisille ihmisille on mahdollista elää joka hetki tietoisena sinun läsnäolostasi ja huolenpidostasi. Tuskin kuitenkaan minulle.

– Nyt ei ole kysymys suorituksista, Isä sanoi rauhallisesti ja laittoi kannen soppakattilalle, – vaan rakkaudesta ja luottamuksesta. Usko on luottamusta, joka syntyy rakkauden hedelmänä. Kukaan ihminen ei voi saada itsessään aikaan uskoa ja kuuliaisuutta. Se, että sinut on palautettu Hengen yhteyteen minun kanssani, ei ole millään lailla sinun teoistasi riippuvainen asia. Sinä et olisi voinut korjata särkynyttä yhteyttä ja parantaa turmeltunutta sydäntäsi.
– Mutta se on korjattu, Tiina intti, – ja kuitenkaan en pysty luottamaan sinuun niin vahvasti, että heräisin aamuun iloisin ja toiveikkain mielin.

Isä istui pöydän ääreen ja katsoi tytärtään lempein silmin.
– Tiina, sanon uudelleen, että uskossa ei ole kysymys sinun kyvystäsi luottaa, hän sanoi kärsivällisesti. – Se ei ole tahdonvoiman ja päättäväisyyden asia. Kysymys on suhteesta, rakkaudesta. En halua sinun ponnisteluasi ja ankaraa pyrkimystäsi olla minulle mieleen. Sinua minä kaipaan. Olen aina halunnut olla Isä sinulle ja olla täydesti osallisena kaikkeen sinun elämääsi. Luottamussuhteen syntyminen ja vahvistuminen vie oman aikansa. Suhdetta ei voi rakentaa pakolla eikä suorittamalla. Lapseni, se ei ole sinusta kiinni. Me olemme tässä yhdessä. Kaikki on sydämessäsi jo valmiina ja tulee sieltä esiin hiljalleen. Ota vähän rennommin, jooko?