Kuuliaisuus ja väärät valinnat

Heinäkuu 2017

Istuimme tyttäreni kanssa laiturilla. Laineet liplattivat ja aurinko tuli jälleen esiin pilven takaa. Katselin lastani, ja ilo täytti sydämeni. Hän oli palannut luokseni ja tahtoi elää rakkaudessani. Tyttö näytti kuitenkin huolestuneelta. Kosketin varovasti hänen olkapäätään.
– Mikä sinua painaa, Tiina? kysyin.

Hän hätkähti hiukan ja katseli vaivaantuneena jalkojaan.
– Mietin vain, että miten voin elää sinun tahtosi mukaan, hän sanoi lopulta otsa rypyssä.
– Pelkään, että pilaan kaiken tai olen jo pilannut. Jos en ole tarpeeksi kuuliainen sinulle tai teen aina vain vääriä valintoja. Pelkään, että joudun myöhemmin katumaan monia asioita ja häpeämään virheitä, joita olen tehnyt.
– Sydämesi on lähellä minua, sanoin lämpimästi. – Jos kuljet harhaan, huomaat sen kyllä nopeasti. Sydämesi ei kestä olla erossa rakkaudesta.

Lapsi ei näyttänyt tästä huojentuneen. Hänen ilmeensä oli epäilevä.
– Entä, jos teen kohtalokkaita virheitä? hän sanoi vakavana. – Sellaisia, joita ei pysty korjaamaan?
Hymyilin.
– Usko tai älä, minä olen taitava korjaamaan lasteni tekemiä virheitä. Olen tehnyt sitä paljon. Minä rakastan sinua, Tiina! Totta kai teen silloin kaikkeni auttaakseni sinua ja kääntääkseni virheesikin sinulle voitoksi.

Tyttö katsoi minua ihmeissään. Vastaus ei sopinut hänen uskonnollisiin käsityksiinsä kuuliaisuudesta.
– Sinä keskityt nyt itseesi, lapseni, sanoin hänelle. – Keskityt omaan yrittämiseesi, omiin tekoihisi ja valintoihisi. Liioittelet niiden merkitystä. Katso minun rakkauttani. Jos palaat rakkauteeni aina kuljettuasi harhaan, minun mahdollisuuteni – ja sinun mahdollisuutesi – ovat rajattomat. Voin armahtaa sinua, lohduttaa, parantaa, johdattaa, avata ovia ja paljon muuta. Jos sen sijaan käännyt pois rakkaudestani, mahdollisuuteni auttaa sinua ovat rajallisemmat. Este ei koskaan ole minun puolellani, Tiina. Minun rakkauteni sinuun ei muutu. Kysymys on siitä, suostutko sinä rakastettavaksi.

Hiljaisuus laskeutui välillemme. Katselin tytärtäni huvittuneena. Hän pohti kuumeisesti, olisiko vielä jotain, mitä voisi epäillä. Löytyisikö tästä rakkaudesta jokin aukko, josta hän voisi pudota läpi. Hänenkään mielikuvituksella sellaista ei kuitenkaan löytynyt. Tyttö painautui minua vasten ja katseli unelmoiden järvelle. Kaikki oli jälleen hyvin.