Mistä lepoviikonlopuissa on kysymys?
Kuva: Juha Kännö
Petri Hyrsky, miksi lepoviikonloppuja on alun pitäen alettu järjestää ja mikä niiden tarkoitus on?
– Alun perin se lähti omasta elämätilanteesta. Elämäni oli pitkälti suorittamista. Kaipasin lepoa ja rauhaa sisimpääni kaiken melskeen keskellä. Omassa elämässäni tapahtui Jumalan ihme, kun sain pysähtyä retriittiviikossa. Esirukouksessa henkilö laittoi kätensä ympärilleni ja rukoili: Isä, anna minun käteni olla sinun kätesi ja vuodata rakkautesi.
En ymmärtänyt sitä heti, mutta jälkeenpäin huomasin, että silloin elämäni suunta muuttui. Jumala otti minut kiinni. Olin vuosikausia kysellyt, mitä minun pitäisi tehdä. Vastaus oli: olla tekemättä mitään. Se tuntui absurdilta. Ympärilläni oli kuitenkin useampia ihmisiä, jotka olivat kokeneet saman, myös puolisoni Satu.
Paikka, jossa voi hypätä pois arjen oravanpyörästä. Paikka, jossa voimme päästää irti suorittamisesta. Paikka, jossa voimme vain huilata, kuunnella Jumalaa ja antautua hänen työlleen.
Petri
– Minä kun olen tällainen puuhapoika, aloin etsiä kokoontumispaikkaa. Siellä voisimme päästää irti suorittamisesta. Voisimme vain huilata, kuunnella Jumalaa ja antautua hänen työlleen. Löysimme sopivan leirikeskuksen. Kutsuimme viikonloppuihin puhujavieraiksi henkilöitä, jotka olivat sukeltaneet syvemmälle ilmestykseen Jumalasta Isänä. Hän on hyvä ja täynnä rakkautta.
Viikonloppujen tarkoitus on tulla paikkaan, jossa voi hypätä pois arjen oravanpyörästä. Moni meistä kokee, että Jumalan hyväksyntä ja rakkaus täytyy ansaita. Ikään kuin Jumala seisoisi karttakeppi kädessä vahtimassa ja olisi pettynyt jatkuviin epäonnistumisiini. Voi olla vaikeaa nähdä, että Isä haluaisikin ottaa minut syliin. Hän haluaisi sulkea lähelleen ja rakkauteensa.
Haluamme tarjota paikan, jossa voi laittaa vaihteen vapaalle ja kuulla Jumalaa. Olemme järjestäneet viikonloppuja nyt kahdeksan vuotta. Jokainen on ollut erilainen. Olemme oppineet, että kysymys ei ole siitä, mitä me teemme vaan siitä, mitä Isä tekee. Me saamme olla mukana. Pyrimme parhaamme mukaan siihen, ettemme olisi hänen tiellään!
On myös muodostunut ihana perheyhteys, kodin tuntu ja rakkaus. Sitä täytyy saada lisää. Kun saa maistaa Jumalan elämää ja rakkauden ilmapiiriä, ei voi saada kyllikseen. Se on myös Isän sydämellä. Hän haluaa antaa enemmän ja viedä meitä syvemmälle yhdessä hänen kanssaan.