Siemeniä

Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.

Joh.12:24

Tiina ripotteli pieniä siemeniä ruukkuun ja peitteli ne mullalla.
– Kerro minulle lisää tosi elämästä, hän pyysi ja katsahti veljeään. – Haluan tulla tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet.

Jeesus kaatoi rasiasta siemeniä kämmenelleen ja ojensi sitten kätensä Tiinaa kohden.
– Nämä ovat tomaatin siemeniä, hän sanoi hymyillen. – Näissä siemenissä on valmiina kaikki, mitä tarvitaan tomaatiksi kasvamiseen. Samalla tavoin sinun sydämessäsi on jo kaikki, mitä lapsen elämään tarvitaan. ^2.Piet.1:3-4 Minun Henkeni on sinussa.

Jeesus pudotteli siemenet multaan.
– Uskotko, että näistä tulee tomaatteja? hän kysyi samalla Tiinalta.
– Eihän se nyt mikään uskon asia ole, Tiina naurahti. – Totta kai niistä tulee tomaatteja, kun ne kerran ovat tomaatin siemeniä.
– Niinpä, Jeesus sanoi. – Sinun sydämeesi kylvetty elämä puolestaan on minun elämääni: Jumalan Pojan elämää. Uskotko, että olet Isäsi tytär yhtä lailla kuin minä olen hänen poikansa?

Tiina tarttui kastelukannuun ja kaatoi varovasti vettä siementen päälle.
– On meidän välillämme sentään aikamoinen ero, hän sanoi lopulta. – Sinä olet aina elänyt täydellisessä yhteydessä Isään. Sinussa ei ole mitään syntiä. Minä sen sijaan olen elänyt suurimman osan elämästäni riippumattomana Isästä. Minussa on vielä paljon epäuskoa, katkeruutta, ylpeyttä ja itsekkyyttä. Ei kai voi sanoa, että minä olisin Jumalan tytär yhtä lailla kuin sinä olet hänen poikansa?

– Kun nämä tomaatin siemenet itävät ja alkavat kasvaa, Jeesus sanoi, – ne ovat ensin aivan pieniä versoja. Niiden varsi on hento ja niissä on pienen pienet lehdet. Mitä arvelet, ovatko ne silloin vähemmän tomaatteja kuin syyskuussa, jolloin niiden varsi on vahvistunut, ne ovat kasvattaneet lukuisia oksia ja lehtiä, ja niistä voidaan kerätä hedelmää?

Tiina hieroi mietteliäänä otsaansa.
– Samoja kasvejahan ne ovat taimina kuin täysikasvuisinakin, hän totesi sitten. – Vaikka pieninä versoina niitä ei edes tomaatiksi tunnistaisi. Yhtä hyvin ne voisivat olla kurkun tai salaatin taimia. Se, mitä versoista tulee, näkyy ulospäin vasta sitten, kun ne ovat kasvaneet.
– Niin, Jeesus sanoi. – No, oletko sinä vähemmän Jumalan lapsi kuin minä, koska sinussa oleva lapsen elämä ei ole vielä päässyt täyteen kukoistukseensa?
– En kai sitten, Tiina myönsi. – Mehän olemme saman Isän lapsia, ja meissä on sama Henki. Minä kasvan koko ajan sinun kaltaiseksesi. Olen vain pienempi tomaatti!

Jeesus nauroi.
– Siinä on sinulle taivasten valtakunnan salaisuuksia, hän sanoi hyväntuulisesti.
– Sinä kutsut minua joka päivä kuolemaan, Tiina sanoi, – jotta voisin elää uutta elämää Jumalan lapsena.
Jeesus otti jälleen siemenen käteensä.
– Elämänvoima, joka tässä siemenessä on, hän sanoi, – on sen sisällä, Siemen imee itseensä vettä, happea ja auringon lämpöä. Sen seurauksena se rikkoutuu ja sen sisällä oleva elämä pääsee ulos. Se alkaa kasvattaa juuria alaspäin ja vartta ylöspäin. Samoin minun elämäni on sinun sydämessäsi. Jotta sinusta voi kasvaa se, joka todella olet, sydämesi kovan kuoren on murruttava. Murtumakohdista kasvavat juuret syvälle Isän rakkauteen, ja varsi ja lehdet ylös maan päälle. Aikanaan kannat hedelmää, joka on elämäksi myös toisille ihmisille. Niin kuin tomaatti on täynnä tomaatin siemeniä, se hedelmä, jota sinä teet on täynnä ikuisen elämän siemeniä.

– Sinä sanoit, että se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, Tiina sanoi tuumivasti, – ja joka kadottaa elämänsä tässä maailmassa, löytää tosi elämän. ^Matt.10:39 Niinhän se on, jos kerran siemenen kuoleminen vapauttaa sen sisällä olevan elämän. En ole lainkaan käsittänyt, että murtuminen voisi olla lapsen elämän alku! Luulin, että minulle tapahtuu jotain aivan kauheaa. Olen vastustanut murtumista kaikin voimin ja varjellut lihallista elämääni.
– Niin tekee ihminen, joka ei tunne rakkautta, Jeesus totesi. – Kun ihmiset vastaanottivat sydämeensä vihollisen kylvämän valheen sanan, silmänne sulkeutuivat rakkauden todellisuudelta. Katsoitte Jumalaa ja toisia ihmisiä oman turmeltuneen sydämenne pelon ja epäluulon läpi. Luulitte näkevänne todellisuuden, vaikka kuva oli pahasti vääristynyt. Teistä Isä näytti kaukaiselta, vaativalta, julmalta ja vihaiselta. Todellisuudessa näitte kuitenkin vain heijastumaa oman sydämenne rakkaudettomuudesta. Usko minun sanani, Tiina, ja avaa silmäsi oikealle todellisuudelle. Rakkaus on todellisuus, jossa elät.

– Silloinhan lihallisen elämän kuolema on todella tie ihmeelliseen elämään, Tiina sanoi. – Mitä enemmän oma vahvuuteni murtuu, sitä enemmän vapaudun elämään rakkaudessa. Janoan tosi elämää. Minun tulee siis kiihkeästi tavoitella luopumista ja irti päästämistä!
Hän katsoi veljeään hämmentyneenä.
– Miten sellaista elämää käytännössä eletään? Minä olen tottunut elämään ihan päinvastaisella tavalla. Olen takertunut hallintavaltaan ja tavoitellut vahvuutta.
– Isä rakastaa sinua täydellisellä ja ehdottomalla rakkaudella joka hetki, Jeesus sanoi tyynesti ja kaatoi multaa uuteen purkkiin. – Sinä olet hänen tyttärensä, ja hän pitää sinusta aina huolen. Et ole koskaan yksin etkä voi koskaan joutua rakkauden ulkopuolelle. Luovu kaikesta siitä, mikä on tämän totuuden vastaista. Elä aina sen mukaan, mikä on oikeasti totta.

– No, siinä on luopumista kerrakseen, Tiina tuumasi ja jäi pohtimaan asiaa. – Silloinhan minun on luovuttava pelosta ja murehtimisesta kokonaan.
Jeesus nyökkäsi ja vilkaisi sisartaan.
– Tuleeko ikävä? hän kysyi.
– Ei todellakaan, Tiina nauroi. – Mutta en osaa edes kuvitella, kuinka minussa voisi tapahtua niin suuri muutos. Minussa on valtavasti pelkoa.
– Se ei ole sinun huolesi, Jeesus vastasi. – Sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin päästää irti. Silloin sydämessäsi avautuu tilaa minun elämälleni. Mitä arvelet näiden siementen tekevän sen eteen, että ne kasvavat?
Hän viittasi kädellään ruukkuun, johon tomaatit oli kylvetty.
– Eivät ne tee yhtään mitään, Tiina sanoi. – Ne vain ovat.
– Tee sinä samoin, Jeesus kehotti.

– Minun on luovuttava myös kaikesta elämän hallitsemisesta, tuomitsemisesta ja vaatimuksista toisia ihmisiä kohtaan, Tiina jatkoi. – Sen sijaan, että tekisin johtopäätöksiä ja tuomioita oman ymmärrykseni mukaan, voin tunnustaa, että olen vain pieni ja ymmärrykseni on kovin vähäinen. Minun ei tarvitse tietää, mihin suuntaan pitäisi kulkea. Minun ei tarvitse murehtia toimeentulostani. Minun ei tarvitse ratkaista ongelmiani eikä yrittää eheytyä. Voin lakata kokonaan pärjäämästä ja ponnistelemasta. Tulen kaikessa riippuvaiseksi Isästä. Voin olla avuton ja tarvitseva hänen edessään, ja aina odottaa apua, rohkaisua ja lohdutusta.
– Tuo on järkevää ajattelua ja realismia, Jeesus totesi hymyillen leveästi. – Se on myös sitä elämää, johon sinut on luotu ja tarkoitettu. Elämä irrallaan Isästä on sinulle täysin luonnotonta. Vain rakkaudessa voit todella elää.

Tomaatintaimet ja niiden kuva: Satu Hyrsky