Haluan nähdä

– Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan ^Matt.5:8, Tiina luki Raamatusta ja nosti sitten katseensa Isään. – Minäkin haluan nähdä Jumalan! hän sanoi. – Jeesus lupasi, että jokainen etsivä löytää ja jokainen pyytävä saa. ^Matt.7:8 Silloin sen täytyy olla mahdollista minullekin.

Isä hymyili kaataessaan vettä teekannuun.
– Rakastan sinua, hän sanoi ja silitti ohimennen Tiinan hiuksia. – Jos maltat sen hetken odottaa, että saan iltapalan pöytään. Jutellaan sitten.
– Minun näköaistissani on jotain pahasti pielessä, Tiina jatkoi. – Tarkoitan sydämen silmiä. Usein en näe sinua lainkaan. En näe myötätuntoista ja hyväksyvää katsettasi. En näe sitä, kuinka sinä suojelet ja autat minua. Toisaalta taas näen paljon sellaisia asioita, jotka eivät ole ensinkään totta. Näen uhkaa ja vaaroja siellä, missä niitä ei todellisuudessa ole. Näen pelkkiä vikoja ihmisissä, jotka ovat sinun silmissäsi tavattoman kauniita ja arvokkaita.

Hän tuijotti malttamattomana Isän selkää, kun tämä kuori kaikessa rauhassa kananmunia.
– Puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan, Tiina toisti. – Isä, miten minusta voi tulla puhdassydäminen?
Kun Isä ei heti vastannut, Tiina poimi leipäviipaleen korista ja voiteli sen. Hän kasasi päälle monta siivua juustoa ja paksusti kinkkua.

– Jos et vastaa minulle, en ikinä jätä sinua rauhaan, Tiina uhkasi. – Ja Jeesuksen ansiosta minä olen maisemissa iankaikkisesti.
Isä nauroi istuessaan pöytään.
– Siinä asiassa olemme sitten tasoissa, hän tuumasi. – Hellittämättä minäkin ole tavoitellut sydäntäsi enkä ole aikeissa lopettaa.
– Niin oletkin, Tiina vahvisti. – Vannoin, ettei minusta kuuna päivänä tule kristittyä, ja tässä sitä nyt ollaan. En oikein vieläkään ymmärrä, kuinka sait minut houkuteltua ansaan.

– Minä tunnen sinut, lapseni, Isä sanoi. – Tiedän, mikä sinuun parhaiten vetoaa.
– Ja käytät kaikki keinot, Tiina sanoi painokkaasti. – Sinä sanoit, että tavoittelet sydäntäni.
Isä nyökkäsi.
– Tahdon, että tulet kaikilta osin elämään rakkaudessa, hän sanoi. – Valo täyttää sydämesi kokonaan.
– Sittenhän meillä on täsmälleen samat tavoitteet, Tiina totesi ilahtuneena.
– Niinpä, Isä sanoi. – Mitä arvelet, onnistummeko yhdessä?

– No, en minä sitä tiedä, Tiina epäili. – Sydämeni on aikamoinen savotta. Mutta olethan sinä tietenkin Jumala.
– Joten arvelet, että voisimme onnistuakin? Isä sanoi huvittuneena.
– Täytyyhän sen olla mahdollista, Tiina järkeili. – Tuskin sinä olisit antanut poikaasi ihmisten syljettäväksi ja rikki revittäväksi, jos hänen uhrauksensa ei olisi todella avannut tietä takaisin luoksesi. Kyllä lapsen elämän täytyy olla kaikille avoinna. Mehän olemme sinussa ja sinä olet meissä.
– Se, mitä juuri sanoit, todistaa, että sydämesi silmät avautuvat koko ajan näkemään oikeaa todellisuutta, Isä totesi. – Mitä enemmän näet, sitä enemmän haluat nähdä, koska se, mitä näet, vastaa sydämesi syvimpään kaipaukseen. Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano! Heidät ravitaan. ^Matt.5:6

– Mikä minua estää näkemästä? Tiina kysyi.
– Sydämen paatumus, Isä vastasi.^Matt.13:15 – Synti on siinä, että lankesitte pois rakkaudestani. Lakkasitte luottamasta minuun ja elämästä rakkaudessa. Sen sijaan aloitte katsoa asioita turmeltuneesta sydämestänne käsin. Sen hedelmänä ovat pelko, syytökset, häpeä, vaatimukset, vihamielisyys ja tuomitseminen. Rakkauden ulkopuolelta katsoen on täysin mahdotonta nähdä todellisuutta oikein, koska minä olen Rakkaus. Palaa rakkauteen, ja sydämesi silmät alkavat nähdä oikean todellisuuden: rakkauden todellisuuden. Vastaavasti taas se, mitä olet nähnyt lihallisin silmin, alkaa menettää merkitystään, koska ymmärrät, että se on pelkkää varjoa.

– Kuinka sydämeni paatumus voi parantua? Tiina kysyi ja kurotti ottamaan toisen leivän.
– Joka kerta, kun päästät vähän irti ja otat rakkauteni vastaan, Isä sanoi, – sydämesi kova kuori pehmenee. Silloin minun elämäni saa sijaa sinussa.
– Kun päästän irti mistä? Tiina kysyi.
– Kaikesta, mikä vastustaa rakkauttani, Isä vastasi. – Kuten siitä, että ajattelet, ettei kukaan välitä sinusta eikä auta sinua. Se on valhetta, mutta jos pidät kiinni siitä, suljet sydämesi minun avultani. Tai siitä uskomuksesta, että läheinen suhde minun kanssani ei ole sinulle mahdollista. Sekin on puppua, mutta jos tarraat siihen, käännät katseesi itsepintaisesti poispäin minusta.

– Tuollaisia ajatusmalleista on kamalan vaikea vapautua, Tiina sanoi.
– En sanonut, että sinun pitäisi itse muuttaa sydämesi, Isä sanoi. – Sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin suostua päästämään irti siitä, mikä ei ole totta. Minä rakastan ja kunnioitan sinua syvästi enkä voi repiä sinua irti sellaisesta, mistä haluat kaksin käsin pitää kiinni. Kun luovutat rakkauden vastaiset ajatusmallisi, toimintatapasi ja tuomiosi minulle, sydämessäsi avautuu tilaa minun Hengelleni. Minun elämäni sinussa synnyttää kaiken, minkä on määrä syntyä ilman omaa yrittämistäsi. Jos avaat hitusenkin sydäntäsi minulle, voit olla varma, että en jätä tilaisuutta käyttämättä. Olen antanut kaikkeni saadakseni sinut takaisin lähelleni ja teen aina kaikkeni saadakseni sydämesi kokonaan rakkauteen.

– Sinä haluat minun luopuvan ihan kaikesta, Tiina totesi.
– Koska minä haluan, että tulet elämään kokonaan rakkaudessa, Isä sanoi. – Kaikessa siinä, missä pidät kiinni lihallisesta ymmärryksestäsi tai omasta voimastasi, sinä elät irrallaan rakkaudestani. Miksi sinä vaeltaisit kuolemassa, lapseni, kun minun elämäni on sinussa? Tule minun syliini. Tule yltäkylläiseen elämään, joka sinulle minun lapsenani kuuluu!

Syntyi hiljaisuus. Linnut lauloivat ulkona ja ilta-auringon kultaiset säteet vetäytyivät hiljalleen kohti taivaanrantaa.
– Vastasinko kysymykseesi? Isä tiedusteli ja kaatoi lisää teetä.
– Todellakin, Tiina tuumasi. – Edessäni on jälleen kerran valinta: mihin suuntaan haluan kulkea? Takerrunko lihalliseen elämääni vai antaudunko elämään lapseuden Hengessä? Kuinka onnistutkin aina saamaan minut selkä seinää vasten!

– Rakas, sinä halajat sydämen puhtautta, Isä sanoi, – ja janoat tosi elämää. Luuletko, että minä olisin haluton antamaan?
– Olen minä tavallaan niin luullut, Tiina myönsi. – Olen ajatellut, että sinä olet tahallasi hiljaa etkä halua tulla löydetyksi.
– Este ei ole koskaan minun puolellani, Isä sanoi. – Minun sydämeni kaipaus on saada lapseni lähelleni. Haluan elää täydellisessä yhteydessä sinun kanssasi ja kaikkien lasteni kanssa. Minun rakkauteni on elämä teille. Lapseni, ota rakkauteni vastaan, ja kutsu toisiakin ottamaan rakkauteni vastaan.

Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan.

Kol.3:20