Kohti todellisuutta

Tiina etsi Isää pihalta, ja löysi tämän lopulta puutarhasta.
– En halua enää vastustaa rakkauttasi, hän ilmoitti päästyään lähelle.
Isä suojasi silmiään kirkkaalta auringonpaisteelta ja katsoi tytärtään.
– Suostun uskomaan, että olet kanssani joka hetki, Tiina tarkensi. – Isä, minä en pysty elämään, jos sinä et ole turvanani koko ajan. En tiedä, kuinka luottamus voi syntyä sydämessäni, mutta minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. En jaksa elää jatkuvassa pelossa.

Isä riisui multaiset käsineensä ja tarttui Tiinan käteen. He kulkivat yhdessä pihan poikki aurinkoiselle verannalle. Kylmien viikkojen jälkeen kevät oli palannut. Vaaleanvihreää ruohoa näkyi siellä täällä ja koivuissa oli jo pienen pienet silmut.
– Pelko on juurtunut syvälle sisimpääsi, Isä sanoi lempeästi, – ja sen vaikutus ulottuu laajalle elämässäsi. Tarvitset jatkuvaa tukea, hoivaa ja lohdutusta. Tiina, minä tahdon tuoda turvan sydämeesi olemalla lähelläsi koko ajan. Valvon vierelläsi öisin ja tahdon olla apusi ja turvasi joka hetki työssä ja vapaa-ajalla. Voit aina nojautua minuun ja etsiä lohtua sylistäni. Tahdon olla sinun suojasi maailman myrskyjä vastaan. Minulla on aina aikaa sinulle, ja saat jakamattoman huomioni. Sinä olet minun lapseni. Olen aina halunnut elää täydellisessä yhteydessä sinun kanssasi. Sinua ei ole koskaan tarkoitettu selviytymään irrallaan rakkaudestani.

– Sen tähden kaiketi voin niin huonosti, kun yritän pärjätä yksin, Tiina tuumasi. – Haluan palata rakkauteesi. Kun Jeesus kerran on avannut tien takaisin sinun sydämeesi, haluan elää kaikessa siinä, mikä lapsen elämään kuuluu. Minusta ei löydy luottamusta enkä kykene vapautumaan synnistä, mutta sinun Henkesi minussa on elämä ja voima.
Hän vaikeni hetkeksi ja katseli nokkosperhosta, joka lensi iloisesti ohi.
– Tuntuu hurjalta, että voisin elää niin läheisessä suhteessa kanssasi, Tiina jatkoi sitten. – Olen sulkenut sydämeni rakkaudelta jo ennen kuin osasin kävellä. Elämäni on aina ollut yksin selviytymistä. Jos Pyhä Henki saa sydämessäni aikaan niin suuren muutoksen, että luotan sinun olevan Isä minulle joka hetki, en osaa edes kuvitella seurauksia.

Isä katsoi Tiinaa, ja hänen silmissään oli salaperäinen kirkkaus. Tiinalle tuli tunne, että Isä näki tulevaiset ja iloitsi sydämessään siitä, mitä näki. Perhonen lepatteli jälleen touhukkaasti ohi, tällä kertaa toiseen suuntaan. Kun Isä ojensi kätensä, perhonen lennähti suoraan hänen kämmenelleen, ja jäi tyytyväisenä oikomaan siipiään.
– Sinä olet joka tapauksessa läsnä joka hetki, Tiina totesi, – ja rakastat minua täydellisellä rakkaudella, Se on totuus, uskon sitä tai en. Mitä järkeä minun sitten olisi vastustaa totuutta? Varsinkin, kun elämä rakkauden ulkopuolella on yhtä helvettiä.
– Sydämesi alkaa avautua viisaudelle, Isä totesi hymyillen. – Tie on avoinna, rakas. Olen antanut sisimpääsi uuden Hengen. Sydämesi on yhtä minun sydämeni kanssa.

– Kuinka läheiseksi ihminen voi tulla Jumalan kanssa? Tiina kysyi. – Haluaisin tietää.
– Katso Jeesusta, Isä kehotti tyynesti.
Hän ojensi kätensä ja perhonen lähti lentoon. Sen lento oli kuin mäkinen tie: vähän ylös, vähän alas ja sitten taas ylös. Keväinen tuuli siivitti perhosen huoletonta taivalta.

– Et kai sentään tarkoita, että voisin elää yhtä läheisessä suhteessa sinun kanssasi kuin Jeesus? Tiina ihmetteli.
– Etkö ole lukenut, mitä Johannes kirjoitti? Isä sanoi. – Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia minun lapseni ovat tässä maailmassa. ^1.Joh.4:17 Se tarkoittaa yhtä lailla sinua. Jokainen lapseni on ainutlaatuinen, ja siksi myös jokainen suhde on omanlaisensa. Jos haluat tietää, millaista läheinen suhde minun kanssani on, elä rakkaudessani. Sinulla on joka hetki uusi mahdollisuus päästää irti lihallisesta elämästäsi ja avata sydäntäsi minulle. Olet minulle mittaamattoman rakas ja arvokas. Minä olen aina valmis rakentamaan luottamusta ja läheistä suhdetta.

– Jeesus sanoi, että iankaikkinen elämä on sitä, että tuntee sinut ja hänet, Tiina totesi. – Kuinka sinut voi tulla tuntemaan?
– Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, Isä sanoi hymyillen, – mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, sen minä olen lapsilleni avannut. Minun Henkeni on sydämessäsi ja Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. ^1.Kor.2:9-10

– Silloinhan ei ole mitään rajaa sille, kuinka läheisesti sinua voi tulla tuntemaan, Tiina totesi hämmästyneenä, – kun meissä kerran on sama Henki.
– Se on koko pelastussuunnitelman tarkoitus, Isä sanoi. – Nyt me olemme jälleen yhtä, eikä ole eroa meidän välillämme. Minä olen Rakkaus, ja olen aina halunnut elää täydellisessä yhteydessä lasteni kanssa. Sydämeni on täysin avoinna sinulle.

– Edessäni on ihmeellinen seikkailu, Tiina tuumasi. – Saan tulla tuntemaan ikuisen Jumalan! Jeesus on avannut sydämeeni valtatien Taivaan ihmeisiin. Mutta Isä, kohtaan matkallani varmasti myös paljon pimeyttä, kipua ja vaikeuksia. Sanoit, että Pyhä Henki minussa tutkii kaiken valollaan. Hän osoittaa, mikä on lähtöisin Hengestä ja mikä on lihasta. Voinko silloin luottaa siihen, että aina, kun kuljen pimeyteen, sinun Henkesi minussa valaisee pimeyden? Vaikka itse kokisin olevani sysimustassa yössä, sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on kuin päivänpaiste ja pimeys kuin kirkas valo. Henki erottaa valheen totuudesta ja kirkastaa sydämessäni rakkauden todellisuuden. ^{Ps.139, Hepr.4:12-13}

– Mikä ikinä sinua kohtaakaan tässä maailmassa, Isä sanoi, – mikään ei voi koskaan erottaa sinua minun rakkaudestani. Sinä olet minussa, ja olen vuodattanut rakkauteni sydämeesi. Kuolemaa ei enää ole. Et voi koskaan joutua rakkauden ulkopuolelle. Lohdutukseni syli on aina avoinna sinulle. Täydellinen rakkaus ympäröi sinua joka hetki. ^{Room.8:38-39, Room.5:5}
– Haluan palata rakkauteesi, Tiina sanoi, – mutta olen elänyt pitkään rakkauden ulkopuolella enkä ole tuntenut sinua. Sinä aikana monet asiat minussa ovat särkyneet ja vääristyneet. Olen menettänyt paljon, ja näen ympärilläni ihmisiä, joilta vihollinen on yhtä lailla ryöstänyt paljon. Voitko sinä vielä kääntää kaiken sen pimeyden rakkauden valtakunnan voitoksi?

– Vihollinen on lyönyt sisimpääsi syvät railot, Isä totesi, – ja täyttänyt ne valheillaan: pelolla ja häpeällä. Kun päästät irti valheista ja annat minun Henkeni täyttää sisimpäsi totuudella ja rakkaudella, mitä arvelet tapahtuvan?
– Tarvitaan tosi paljon totuutta ja rakkautta, Tiina sanoi, – koska pimeyttä on niin paljon.
– Täsmälleen, Isä sanoi. – Saatana luuli voivansa tuhota sinut iskemällä kuoleman peitsellä olemuksesi ytimeen asti. Kuolema ei kuitenkaan voi pitää sinua otteessaan, koska sinussa on uusi elämä. Mitä enemmän kuolema on vaikuttanut sinuun, sitä suurempi on minun elämäni voima sinussa. Totuus täyttää sydämesi. Valheet, joita vihollinen on käyttänyt sitoakseen sinut pimeyteen, tulevat sinulle välineiksi, joilla voit vapauttaa toisia. Olet tullut perin pohjin tuntemaan vihollisen aseet ja hänen tiensä. Kun minun valoni kirkastaa sielusi pimeyden, totuus valkenee sinulle sydänjuuria myöten. Totuuden sanat ovat suussasi ja sydämessäsi, ja voit kylvää elämää minne ikinä menetkin.

– Minussa on niin paljon heikkoutta ja puutteita, Tiina nauroi, – mutta sinulle se ei tunnu olevan ongelma.
Isä hymyili säteilevästi.
– Olet liian heikko voidaksesi elää irrallaan rakkaudestani, hän sanoi. – Heikkoutesi avaa minulle valtavat mahdollisuudet.