Hyppää ja sukella

– Tiedätkö mitä? Tiina kysyi innoissaan ja laski kahvitarjottimen terassin portaalle. Kahvi läikkyi kupeista, mutta Tiina ei kiinnittänyt siihen huomiota. Hän istui Jeesuksen viereen.
– Kerro, veli sanoi hyväntahtoisesti. Hän nosti tarjottimelta kahvikupin ja muhkean korvapuustin.
– Isä pitää minusta huolen! Tiina julisti kuin olisi kertonut päivänpolttavan uutisen.

Jeesus ei hennonut nauraa sisarelleen. Hän kätki hymynsä hieromalla partaansa ja katsoi sitten Tiinaa.
– Hän on minun Isäni joka hetki, Tiina jatkoi intoa pursuen. – Hän rakastaa koko ajan, ja voin pyytää häneltä apua missä tahansa asiassa!
Jeesus kuunteli tarkkaan, ja nyökkäsi sitten ymmärtäväisesti. Tiina haukkasi ison palan omasta korvapuustistaan ja pureskeli sitä tarmokkaasti.
– Isä lohduttaakin minua, hän lisäsi vielä, – ja suojelee minua, ja kaikkea!

Kevään huumaava vihreys ympäröi heitä. Aurinko paistoi, mutta kylmä tuuli toi vielä kaikuja menneestä talvesta.
– Olitko se muuten sinä, joka kerroit minulle nuo asiat? Tiina kysyi mietittyään hetken.
– Onhan siitä ollut puhetta, Jeesus vastasi kohteliaasti.
– Aika montakin kertaa, Tiina muisteli, – mutta en ole uskonut sinua. Minusta tuntui kuin sydämeni olisi kiveä siltä kohdin. Kun kerroit minulle Isän huolenpidosta, sanasi eivät saaneet sijaa sydämessäni. En ole kyennyt vastaanottamaan Jumalan huolenpitävää rakkautta.

– Entä nyt? Jeesus kysyi kiinnostuneena.
– Jotain on muuttunut sydämessäni! Tiina sanoi. – En tosin vielä näe mitään ulkonaista muutosta. Kärsin turvattomuudesta ja rauhattomuudesta. Mutta minä uskon!
Hän katsoi veljeään silmät loistaen.
– Minä uskon, että Isän rakkaus parantaa sydämeni, Tiina tarkensi. – Pyhä Henki synnyttää luottamuksen Isään. Rauha ja turvallisuus alkavat rakentua minussa.

Jeesus hymyili tyytyväisenä, ja ilo loisti koko hänen olemuksestaan.
– Onko tämä sinun tekosiasi? Tiina ihmetteli. – Minusta tämä usko ei ainakaan ole lähtöisin.
– Isän rakkaus vetää sinua vastustamattomasti puoleensa, Jeesus sanoi, – koska sinulla on uusi sydän: lapsen sydän. Minun Henkeni on sinussa. Rakkaudessa ei ole eroa. Minä ja Isä olemme täydellisesti yhtä, ja sinä olet minussa. Isän sydän vetää lapsen sydäntä puoleensa kuin magneetti. Kun pelko jää siihen väliin, se ei voi muuta kuin väistyä. Samoin käy lopulta kaikelle synnille, joka sielussasi ja ruumiissasi on. Synti on ero Jumalasta. Rakkaus on ykseyttä. Siksi rakkaus kutsuu aina voimallisesti yhteyteen.

Tiinalta tuijotti veljeään hämmästyneenä.
– Pelko ei voi muuta kuin väistyä? hän toisti. – Ja minusta pelko tuntuu valtavan suurelta!
– Pelon voima tuntuu sinusta suurelta, Jeesus sanoi, – mutta pelko on vihollisen tuottamaa harhaa vailla todellisuusperustaa. Sen lopullisen tuhon hetki lähestyy, sillä kuolema hävitetään pian. Rakkaus sen sijaan on ikuista. Älä kiinnitä sydäntäsi siihen, mikä on ajallista. Keskity siihen, mikä pysyy iankaikkisesti. ^{2.Kor.4:18, Kol.3:2, 1.Kor.13:8}

Tiina uppoutui mietteisiinsä. Veljen sanat avasivat kokonaan uusia näköaloja. Kahvi jäähtyi kupissa, ja puoliksi syöty pulla lojui unohtuneena lautasella. Kettu jolkotteli läheisen niityn poikki. Jeesus nojautui taaksepäin ja nautti keväisestä auringonpaisteesta.

– Sinä olet aina elänyt Isän rakkaudessa ja huolenpidossa, Tiina sanoi lopulta. – Millaista on elää, kun Isä kantaa ja pitää huolta? Minä en osaa kuvitella sitä, vaikka kuinka yrittäisin.
– Kun elät rakkaudessa, Jeesus sanoi, – sydämessäsi on täydellinen lepo ja rauha. Voit turvallisesti olla heikko ja avuton, sillä sinun Isäsi on sinun voimasi ja viisautesi. Jokainen päivä on uusi seikkailu hänen kanssaan. Sinun ei tarvitse tietää, mitä tapahtuu. Annat vain Isän johtaa ja luotat häneen. Voit kaikissa tarpeissasi kääntyä hänen puoleensa, ja niin sinulla on yltäkyllin mistä antaa toisille. Isän rakastava katse on ylläsi joka hetki, ja hänen mielisuosionsa seuraa sinua. Kun et tiedä mitä tehdä, katsahdat vain häneen ja odotat hänen apuaan.

Tiina sulki silmänsä hetkeksi ja rypisti keskittyneenä otsaansa. Sitten hän pudisti päätään lannistuneena ja poimi pullanpalan lautaselta.
– En vieläkään ymmärrä sanojasi, hän huokasi mutustellessaan korvapuustia. – Ne ovat minulle vain kauniita sanoja, mutta ne eivät tavoita sydäntäni. Kuinka sydämeni silmät voivat avautua näkemään rakkauden todellisuuden? Miten voisin sydämessäni ymmärtää, että Isä pitää huolen minusta ? Kuinka teoriasta voi tulla todellisuutta elämässäni?

– Minäpä näytän, Jeesus sanoi.
Hän pani pitkäkseen terassille, risti kätensä niskan taa ja sulki silmänsä.
Tiina tuijotti häntä.
– Mitä tuo nyt on olevinaan? hän ihmetteli.
– Muistaakseni sanoit juuri itse, että uskot Pyhän Hengen synnyttävän sinussa luottamuksen Isään, Jeesus sanoi avaamatta silmiään.
– Niin sanoinkin, Tiina myönsi.
– Olit oikeassa, Jeesus totesi tyynesti. – Lepää ja katso, mitä Hän tekee.

Tiina kurotti ottamaan sohvatyynyn ja paneutui selälleen veljensä viereen. Hän katseli vaaleansinistä taivasta ja tuulessa taipuvia koivunoksia. Tuomenkukkien tuoksu leijaili pihamaalla.
– Mitä minun nyt pitäisi tehdä? Tiina kysyi hetken päästä. – Eihän tässä tapahdu yhtään mitään.
Jeesus hymyili.
– Tämä on löytöretki todellisuuteen, hän sanoi. – Lakkaa yrittämästä, päästä irti järkeilystä ja anna minun johtaa.

Tiina sulki silmänsä hiukan vastahakoisesti.
– Etkö voisi vain vastata kysymyksiini? hän valitti. – En jaksa mitään mindfullness-harjoituksia.
– Vastaan parhaillaan, Jeesus totesi levollisesti. – Kysyit minulta, kuinka silmäsi voivat avautua näkemään Isän rakkauden. Pohdit, kuinka voit todella elää lapsen elämää sen sijaan, että vain päässäsi tiedät hänen olevan Isä. Nyt odotat, että minä selittäisin sinulle juurta jaksain kuinka rakkaussuhde toimii ja mitä sinun pitäisi tehdä.
– Juuri niin, Tiina sanoi. – Kerro minulle!

– En kerro, Jeesus vastasi ykskantaan. – Pääsi on jo valmiiksi tupaten täynnä tietoa. Haluat tietoa ja ymmärrystä voidaksesi hallita asioita itse. Minä vastaan kysymyksiisi, mutta vastaukseni eivät ole pään tietoa vaan tosi elämää. Isä on antanut sinulle lahjan katsella ja ihmetellä, ja tarkoin kuvata sitä, mitä näet. Tee sitä niin paljon kuin ikinä haluat, mutta Tiina, ei sinua ole kutsuttu pelkästään katselemaan! Tule kanssani ja elä, äläkä ainoastaan pyörittele asioita päässäsi. Koske ja maista, hyppää ja sukella! Löydät todellisen viisauden ja sydämen ymmärryksen vain antautumalla elämään. Silloin viisautesi ei ole ulkokohtaisesti omaksuttua tietoa vaan sydämen todellisuutta.

Tiina näytti huolestuneelta.
– En pidä asioista, joita en pysty hallitsemaan, hän sanoi. – On paljon turvallisempaa tutkailla ja pohdiskella asioita kuin antautua elämään.
– Se ei pidä paikkaansa, Jeesus sanoi hyväntahtoisesti. – Oma kykysi suojella itseäsi on kovin vajavainen. Isän rakkaudessa olet parhaassa turvassa. Yksin hänen rakkautensa voi varjella sydämesi.

Syntyi pitkä hiljaisuus. Linnut lauloivat ja tuuli suhisi puiden oksissa.
– Minä voisin siis elää joka hetki tietoisena Isän läsnäolosta ja rakkaudesta? Tiina sanoi sitten epäröiden.
– Ilman muuta, Jeesus vastasi. – Hänen puoleltaan ei ole mitään estettä. Hänen sydämensä ja sylinsä on joka hetki avoinna sinulle.
– Voin tulla koko ajan enemmän elämään todellisuudessa, jos vain suostun uskomaan, Tiina totesi. – Voin kokea hänen rakkautensa ja elää luottamuksessa.
– Totisesti voit, Jeesus vahvisti.

Tiina huokasi.
– En tiedä, uskallanko päästää irti kontrollista, hän sanoi.
– Vähän kerrallaan, Jeesus sanoi hymyillen rohkaisevasti. Hän ojensi kätensä silittääkseen Tiinan hiuksia. – Ja muista se, mitä sanoin magneetista. Mitä enemmän minun Henkeni saa sijaa sydämessäsi, sitä vaikeampaa sinun on vastustaa Isän rakkauden kutsua. Rakkaus kutsuu alati yhteyteensä. Joka hetki on uusi mahdollisuus päästää irti lihallisesta elämästä ja antautua elämään Hengessä.

Herra ilmestyi minulle, hän tuli kaukaa ja sanoi: — Minä olen sinua aina rakastanut, Israel, siksi vedän sinua luokseni uskollisesti.

Jer.31:3