Isän katse
Juhannus lähestyi, ja kesäkukat olivat puhjenneet loistoonsa. Korkea heinä huojui tuulessa. Koiranputket ja keltaiset niittyleinikit kukkivat polun pielessä.
– Haluan tulla syvemmälle rakkauteen, Tiina sanoi haaveilevasti. – Isä, sydämelläni on monta asiaa, joihin kaipaan totuuden valoa ja taivaallista viisautta.
Isä laski reppunsa heinikkoon ja istahti pihlajan alle.
– Kerro, hän kehotti hyväntahtoisesti.
– En halua enää selviytyä vaan elää tosi elämää sinun lapsenasi, Tiina sanoi. – Haluan päästää irti kaikesta, mikä estää.
Isä nyökkäsi verkkaan ja katseli lastaan tutkivasti.
– Eikö tätä muutosta voi mitenkään nopeuttaa? Tiina kysyi turhautuneena ja potkaisi kiukkuisesti ruohotuppoa. – Kaipaukseni on suuri, ja on raivostuttavaa odottaa ja odottaa. Näen ihmeellisiä asioita Hengen silmin. Tiedän, että sinun sanasi on totta, ja sydämessäni on uusi elämä. Kuitenkin elämässäni on monia asioita, jotka eivät ole vielä muuttuneet!
Hän vilkaisi Isää pahantuulisesti.
– Olen lopen kyllästynyt katsomaan ongelmia, joiden ratkaisu ei näytä olevan yhtään lähempänä, hän valitti. – Mitä minun pitäisi tehdä, että ne asiat muuttuisivat? Haluatko minun luopuvan jostain, tai kulkevan eri suuntaan? En voi tietää, jos et kerro minulle!
Isä kaatoi kaikessa rauhassa termoskannusta kahvia ja ojensi mukin Tiinalle.
– Kuinkas asiat ovat aiemmin muuttuneet? hän tiedusteli samalla. – Sitenkö, että olet kovasti yrittänyt löytää ratkaisun?
Tiina poimi rasiasta palasen raparperipiirakkaa ja istui kivelle. Hän katseli niityn yli kohti etäällä kimaltelevaa merta. Valkeat poutapilvet purjehtivat hiljalleen eteenpäin vaaleansinisellä taivaalla.
– Ei, Tiina myönsi sitten. – Kaikki muutos, mitä minussa on tapahtunut, on ollut rakkauden hedelmää.
Isä nyökkäsi ja nojautui levollisesti pihlajaa vasten.
– Hellitä vähän, hän kehotti. – Ei ole sinun asiasi tarkkailla itseäsi ja pitää kirjaa siitä, mitkä asiat ovat muuttuneet ja mitkä eivät. Se on minun työni, ja minä hoidan sen kyllä.Fil.1:16, 1.Tess.5:23-24
– Etkö voisi hoitaa sitä nopeammin? Tiina purnasi vielä, vaikka kahvi ja herkullinen piirakka olivatkin hiukan sulattaneet hänen kiukkuaan.
– Minä rakastan sinua tässä hetkessä, Isä sanoi. – Sinä keskityt kovasti siihen, mitä sinulta puuttuu. Katsot mennyttä ja yrität ennakoida tulevaa. Mutta rakas, tässä hetkessä sinä olet minun lapseni. Minun sydämeni on täysin avoinna sinulle. Kun kipeä kaipaus raastaa sinua, pysähdy tähän hetkeen ja palaa todellisuuteen. Minun rakkauteni on todellisuus, jossa elät. Kun sydämesi avautuu rakkaudelle, sinä muutut. Sen myötä muuttuvat myös ne ulkonaiset asiat, joihin kiihkeästi odotat muutosta.
– Hyvä on sitten, Tiina huokasi. Hän poimi päivänkakkaran maasta ja pyöritteli sitä käsissään.
– Miten minusta voi tulla ihminen, joka rakastaa paljon? hän jatkoi sitten. – Minulla on niin suuri tarve tulla nähdyksi, ettei minulta liikene huomiota toisille. Kuinka voin vapautua kateellisuudesta ja lakata vertailemasta itseäni toisiin?
– Nähdyksi tulemisen kaipaus on luonnollista, Isä sanoi. – Olen luonut ja tarkoittanut sinut elämään joka hetki minun rakastavan katseeni alla. Minä näen ja tunnen sinut täysin. Niin kuin äiti katsoo rakastaen sylivauvaansa, niin minä katson sinua. Näen sinun tunteesi ja tarpeesi ja tahdon olla osallinen kaikkeen elämääsi. Sinä et ole koskaan yksin. Minä olen sinun Isäsi, Tiina.
– Haluaisin auttaa toisia ihmisiä vapauteen ja olemaan keitä he todella on sinun lapsinasi, Tiina sanoi. – Minun on kuitenkin vähän vaikea tehdä sitä, koska minulla on tarve korottaa itseäni. Tuntuu, että huomiosta ja hyväksynnästä pitää kilpailla. Haluaisin vapautua sellaisesta, ja tulla tuntemaan salaisuuden Kristuksen ruumiista: kuinka me olemme yhtä sinussa ja toinen toisemme jäseniä. Ef.4:25 Sinun silmissäsi jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja tavattoman kallisarvoinen. Miten minä voisin nähdä ihmiset niin kuin sinä näet?
– Minä olen Rakkaus, Isä vastasi. – Minun rakkauteni virtaa sinun kauttasi toisille ihmisille, kun itse elät rakkaudessa. Jos haluat rakastaa paljon, sinun on opittava vastaanottamaan paljon. Anna minun olla Isä sinulle joka hetki. Niin rakkauden virta minun sydämestäni sinun sydämeesi on jatkuva ja ehtymätön. Silloin et voi olla rakastamatta toisia ihmisiä. Rakkaus kumpuaa olemuksesi ytimestä. 1.Joh.4:7-8
Syntyi hiljaisuus. Töyhtöhyypän veikeä laulu kaikui kedolla. Pohjolan kesä oli taianomaista aikaa. Talven pitkän pimeyden jälkeen luonto oli herännyt täyteen kukoistukseensa. Aurinko paistoi myöhäiseen iltaan ja lepäsi vain pienen tovin noustakseen taas anivarhain uuteen aamuun.
– Kuinka minä sitten voin oppia vastaanottamaan paljon? Tiina kysyi. Hän tähyili eväsrasiaa nähdäkseen, vieläkö raparperipiirasta riitti.
– Salli minun riisua sinut omasta voimastasi, Isä sanoi. – Tule jälleen pieneksi ja heikoksi. Luovu selviytymiskeinoistasi ja turvaa koko sydämestäsi minuun. Niin sinä palaat sille paikalle, jolle olen sinut tarkoittanut: elämään täysin riippuvaisena minusta. Suostu, lapseni, siihen, mikä on totta. Minä olen sinun Isäsi ja rakastan sinua joka hetki täydellisellä rakkaudella.
– En pysty itse kukistamaan sisimpääni juurtunutta pelkoa, Tiina tuumasi, – mutta haluan kyllä päästää irti siitä. Sinun sanasi on tosi, vaikkei minusta aina tunnukaan siltä.
– Rakas, aina kun päästät irti, sydämessäsi avautuu tilaa uudelle elämälle, Isä sanoi. – Sinä et voi itse synnyttää uskoa etkä rakkautta. Lapseuden Henki sydämessäsi saa kaiken aikaan. Pysy vain minun rakkaudessani ja luota uuteen elämään, joka sinussa on.
Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
1.Joh.4:7-8