Rakastettu

Tiina kipusi vedestä laiturille ja kietoi pyyhkeen harteilleen. Hän jäi istumaan laiturin reunalle ja huljutteli jalkojaan järvessä. Syntyi pieniä laineita, jotka rikkoivat veden tyvenen pinnan. Kuikan huuto kaikui järvellä, ja ilta-aurinko värjäsi rannan kultaiseksi.

Isä istui hänen viereensä sanomatta mitään. Tiina ei katsonut Isään päin, mutta tunsi hänen läheisyydessään vallitsevan rauhan ja turvallisuuden. Isän läsnäolossa murheet ja ongelmat tuntuivat aina paljon pienemmiltä. Hänen suuruutensa äärellä asiat asettuivat oikeisiin mittasuhteisiin.
– Olen vältellyt sinua, Tiina myönsi.
Isä silmäili tytärtään levollisesti.
– Rakas, sinun ei tarvitse epäilyksiesi tähden lähteä pois luotani, hän sanoi ystävälliseen sävyyn. – Minä tahdon vastaanottaa vihasi ja epäilyksesi. Voit aina kertoa minulle, mikä sydäntäsi painaa. Katsotaan sitten yhdessä niitä asioita.

– Minusta tuntuu niin kipeästi siltä, että sinä et auta minua, Tiina sanoi. – Elämässäni on asioita, jotka eivät millään muutu. Tuntuu, että sinua ei kiinnosta, ja olet jättänyt minut yksin selviytymään.
Isä kuunteli tarkkaan, ja nyökkäsi sitten.
– Kiitos, kun avasit sydämesi, hän sanoi vilpittömästi. – Se on minulle todella kallisarvoista.
– Voinkohan koskaan tulla elämään luottamuksessa? Tiina sanoi surkeana. – Sydämessäni on niin paljon pelkoa ja epäluuloa. On ihmeellistä ajatella, että voisin elää rakastettuna lapsena sinun huolenpidossasi. Mutta onko se vain satua ja kaunista kuvitelmaa, vai oikeaa todellisuutta?
– Sinun on kovin vaikea luottaa siihen, että minä pitäisin sinusta huolen, Isä totesi.
– En sydämessäni usko sitä, Tiina tunnusti. – Tuntuu, ettei luottamus millään juurru sisimpääni. Pelko hallitsee elämääni, vaikka kuinka yrittäisin ajatella, että sinä suojelet ja autat minua.

– Minä tiedän, Isä vastasi lämpimästi, – ja siitä johtuvat myös ne ongelmat, joiden muutos tuntuu sinusta kestävän niin kauan. Muutoksessa menee aikaa, koska vaikeutesi ovat seurausta paljon syvemmällä olevista asioista. Kun uskot sydämessäsi, että olet yksin ja hylätty, elät omien selviytymiskeinojesi varassa. Se aiheuttaa elämääsi monenlaista sotkua ja kipua. Toivot minun ottavan pois vaikeudet, jotka johtuvat siitä, että elät irrallaan rakkaudestani. Rakas, minä tahdon antaa sinulle niin paljon enemmän. Haluan asettaa identiteettisi ennalleen niin, että tulet kaikilta osin elämään rakkaudessa. Kun sydämesi parantuu, toimintasi ja valintasi muuttuvat. Sanasi ja tekosi muuttuvat, ja ihmissuhteesi muuttuvat. Silloin näet kestävän muutoksen myös niissä ulkonaisissa asioissa, joihin kiihkeästi odotat muutosta. Se, mitä sydämessä on, on tärkeintä. Etsi ensin taivasten valtakuntaa – rakkauden hallintovaltaa. Ulkonaiset asiat asettuvat kyllä oikeille paikoilleen, kun sisälliset asiat ovat ensin tulleet oikeille paikoilleen. ^{Matt.6:33, Sananl.4:23}

Isä laski kätensä Tiinan harteille ja veti tämän lähemmäs itseään.
– Sisimpääsi on syöpynyt valhe, jonka mukaan sinä olet hylätty etkä ole sen arvoinen, että sinua suojeltaisiin, hän sanoi. – Lapseni, antaisitko minun ottaa tämän väärän identiteetin pois sydämestäsi?
– Miten se muka onnistuu? Tiina ihmetteli. – En minä ainakaan pysty sitä irrottamaan. Tuntuu kuin pelko olisi osa minuuttani.

Isä hymyili.
– Itse sinä et pysty siihen mitenkään, hän sanoi. – Älä vain rupea yrittämään.
Tiina tuijotti häntä.
– Joitakin vuosia sitten pyysin sinua luopumaan syytöksistä, vaatimuksista, tuomioista, häpeästä ja itsevihasta, Isä sanoi. – Silloin et osannut edes kuvitella elämää vapaana häpeästä. Sinusta tuntui mahdottomalta, että muutos voisi tapahtua ilman omaa yrittämistäsi.
– Silti se tapahtui, Tiina myönsi, – ja se tapahtui täysin sinun rakkautesi voimasta. Vaatimuksista ja omista pyrkimyksistäni ei ollut mitään muuta kuin haittaa.

– Minun Henkeni sinussa on elämä, Isä sanoi. – Mitä enemmän luovut hallintavallasta ja omasta voimastasi, sitä enemmän uusi elämä saa tilaa sinussa. Sisimmästäsi kumpuavat elävän veden virrat. Rakkaudessa silmäsi avautuvat näkemään todellisuuden sellaisena kuin se oikeasti on. Silloin pelko haihtuu niin kuin sumu hälvenee auringon noustessa. Pelko voi elää vain pimeydessä, koska se ei kestä totuuden valoa. Täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon. ^{1.Joh.4:18, Joh.7:38}

Joutsenpari purjehti järven poikki. Sudenkorennot lentelivät ympäriinsä, ja pieni sammakko oli jäänyt rantakivelle nauttimaan ilta-auringon lämmöstä.
– Sinä olet minun lapseni, Isä sanoi. – Olen antanut kaikkeni saadakseni sinut takaisin luokseni. En varmasti jätä enkä hylkää sinua. Olet minulle mittaamattoman rakas ja arvokas, ja olen kiitollinen jokaisesta pienestä luottamuksen askeleesta, jonka otat minun suuntaani.
– Toivoisin, että suhteemme olisi paljon läheisempi, Tiina sanoi. – Kaipaan sinua, mutta en oikein näe enkä kuule sinua arkielämässäni.

– Olet tottunut sulkemaan sydämesi ja pakenemaan läsnäoloa, Isä totesi. – Olen luonut ja tarkoittanut sinut elämään minun rakkaudestani käsin. Rakkauteni on sinun elämäsi lähde. Irrallaan minusta elämäsi on pelkkää selviytymistä. Selviytyjät sulkevat sydämen silmät ja korvat välttyäkseen kokemasta kipeää kaipausta, pelkoa ja rauhattomuutta, jonka elämä irrallaan rakkaudestani aiheuttaa. Älä huoli, lapseni. Tulet koko ajan enemmän tuntemaan minua ja luottamaan rakkauteeni. Sen myötä uskallat myös lakata pakoilemasta ja olla läsnä tässä hetkessä. Minä olen aina tässä ja olen Isä sinulle joka hetki.
– Kunpa voisinkin uskoa ja kokea sen, Tiina huokasi.
– Usko on jo sydämessäsi, Isä vastasi. – Olen antanut sinulle uuden sydämen ja sisimpääsi uuden Hengen.^{Hes.11:19, 36:26} Minun Henkeni sinussa synnyttää kaiken, minkä on määrä syntyä ilman omaa yrittämistäsi. Suostu, lapseni, vain siihen, mikä on totta. Sinä olet rakastettu ja tulet aina olemaan rakastettu. Mikään ei voi erottaa sinua minun rakkaudestani. Et ole koskaan yksin, sillä minä olen sinussa ja sinä olet minussa. Päästä irti kaikesta, mikä on tämän totuuden vastaista. Niin sydämestäsi nouseva lapsen elämä saa koko ajan enemmän tilaa sinussa.

Vielä Jeesus sanoi: ”Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa? Millä vertauksella kuvaisimme sitä? Se on kuin sinapinsiemen. Kun sinapinsiemen kylvetään maahan, se on pienin kaikista maailman siemenistä, mutta sen taimi nousee maasta ja kasvaa kaikista puutarhan kasveista suurimmaksi. Se tekee niin suuria oksia, että taivaan linnut voivat pesiä sen varjossa.”

Mark.4:30-32