Kokemus ja usko
– Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, Tiina luki Raamatusta. – Hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Joh.5:19
Hän kohottautui istumaan riippumatossa ja tähyili veljeään nähdäkseen, oliko tämä kuullut. Tavoitettuaan Jeesuksen katseen, hän jatkoi:
– Sanoit myös, että sinä ja Isä olette yhtä ja että Isä on sinun kanssasi silloinkin, kun kaikki muut hylkäävät. Joh.10:30, Joh. 16:32
Jeesus nyökkäsi hymyillen, ja jatkoi mansikoiden viipaloimista. Saatuaan rasian täyteen hän kaatoi sokeria päälle ja sulki kannen. Tiina kömpi alas riippumatosta ja istui pihapöydän ääreen. Hän veti tyhjän muovirasian lähemmäs itseään ja alkoi perata marjoja.
– Hyviä! hän kommentoi maistettuaan pari. – Tiedätkö, Isä kutsuu minua elämään hänen rakkaudessaan, niin kuin sinä elät. Hän tahtoisi olla Isä minulle joka hetki.
– Mitäs sinä siitä ajattelet? Jeesus kysyi. Hän keskeytti työnsä ja katsoi sisartaan. Veljen katseessa oli kirkkaus, joka tuntui valaisevan sydämen kaukaisimmatkin sopet. Hänen edessään ei voinut teeskennellä eikä valehdella. Tiina hämmentyi hetkeksi. Hän pudotteli vahingossa mansikoiden kannat pakasterasiaan ja marjat puolestaan perkuuroskien sekaan.
– Olisin kysynyt, miten sellaista elämää käytännössä eletään, Tiina sanoi saatuaan ajatuksensa jälleen kokoon. – Sinä olet aina elänyt täydellisessä yhteydessä Isään. Minulle se on vielä kovin vierasta. En ymmärrä, kuinka voisin elää joka hetki Isän rakkaudesta käsin. Miten otan hänen rakkautensa vastaan silloin, kun en koe hänen läsnäoloaan? Kuinka voin elää jatkuvassa vuorovaikutuksessa Isän kanssa, vaikka en todellakaan joka hetki näe ja kuule häntä?
– Tiina, minä autan sinua aina tässä asiassa, Jeesus sanoi. Hän oli jättänyt mansikat sikseen ja keskittyi täysin sisareensa. – Voit aina tulla minun tyköni, jos sinun on vaikea avata sydäntäsi Isälle. Minä autan sinua aina.
– Selvä, Tiina vastasi hämillään. – No, auttaisitko nyt sitten? Minä tarvitsen Isän rakkautta joka hetki. Tarvitsen jatkuvasti lohdutusta, rohkaisua ja rakastavaa katsetta. En voi elää ilman hänen läheisyytensä tuomaa turvaa ja rauhaa. En kuitenkaan oikein osaa vastaanottaa rakkautta. Yritän etsiä häntä, mutta tunnen vain sisimpäni suuren kaipauksen ja kipeän yksinäisyyden.
– Ymmärrän, Jeesus vastasi myötätuntoisesti. – Sinut on luotu elämään täydellisessä rakkaudessa. Isän rakkaus on elämä, joka virtaa ehtymättömänä sydämeesi, ja sinun kauttasi toisille ihmisille, kun elät sydän avoimena hänelle. Tässä pimeyden maailmassa olet kokenut hylkäämistä, rakkaudettomuutta ja kaltoinkohtelua toisten ihmisten taholta. Sen seurauksena olet menettänyt uskosi rakkauteen ja sulkenut sydämesi suojataksesi itseäsi. Siltä osin, kun sydämesi on suljettu, sinä et näe rakkauden todellisuutta. Todellisuus on kuitenkin muuttumaton. Isä on, ja on aina ollut Rakkaus.
– Haluan elää sen mukaan, mikä on oikeasti totta, Tiina sanoi.
Jeesus hymyili. Hän nojasi kyynärpäänsä pöytää vasten ja katsoi Tiinaa silmiin.
– Elä minussa, hän sanoi. – Minä olen tie Isän tykö. Minä olen oikea todellisuus ja minä olen elämä. Joh.14:6 En missään määrin syytä sinua siitä, että olet sulkenut sydämesi. Pyydän vain, että suostuisit palaamaan todellisuuteen. En odota sinulta uskoa ja luottamusta. Sinun on mahdotonta saada sellaista aikaan itse. Kaikki on sydämessäsi jo valmiina, sillä minun Henkeni on sinussa. Kun päästät irti epäuskosta, minun uskoni saa tilaa sisimmässäsi. Kun luovut omasta voimastasi, minun voimani tulee julki sinussa. 2.Kor.12:9
– Voinko sitten nähdä Isän kasvot ja kokea hänen rakkautensa? Tiina kysyi.
– Mitä enemmän uskot Isän rakkauden ja opit tuntemaan häntä, Jeesus sanoi, – sitä enemmän uskallat avata sydäntäsi vastaanottamaan. Sydämesi silmät avautuvat näkemään todellisuutta yhä enemmän ja enemmän. Alat elää sen mukaan, mikä on oikeasti totta. Sen seurauksena koet koko ajan enemmän Isän rakkautta, koska elät yhteydessä häneen. 1.Joh.4:16
Syntyi hiljaisuus. Tiina jäi miettimään asiaa, ja he palasivat mansikoiden pariin. Rasiat täyttyivät hiljalleen ja mansikankantojen muodostama keko kasvoi pöydällä suuremmaksi.
– Sanoit, että etsiessäsi Isän kasvoja kohtaat rakkauden sijaan suuren yksinäisyyden, Jeesus sanoi sitten.
Tiina nyökkäsi.
– Siksi minun on vaikea pysähtyä hiljaisuuteen ja olla läsnä tässä hetkessä, hän sanoi. – Kaipaan rakkautta kovasti, mutta kun tavoittelen katseellani Isää, en näe häntä. Tunnen vain kivun ja tyhjyyden sisimmässäni. Tunnen itseni yksinäiseksi ja hylätyksi. Kun en pysty kohtaamaan häntä, pakenen pois ja etsin muualta täyttymystä kaipaukseeni.
Jeesus ojensi kätensä pöydän yli ja tarttui Tiinan käteen.
– Sinun ei tarvitse paeta, hän sanoi ystävällisesti. – Se, että tunnet kipua ja yksinäisyyttä, ei ole merkki siitä, että Isä ei olisi läsnä. Tunnet niin, koska sydämessäsi on kipua ja yksinäisyyttä. Tarvitset lohdutusta ja rakkautta. Anna Isän rakastaa sinua juuri silloin, kun tunnet olevasi yksin ja hylätty.
– Mutta jos en pysty kokemaan hänen rakkauttaan! Tiina huudahti.
– Kokemus syntyy todeksi elämisestä, Jeesus vastasi rauhallisesti. – Et voi kokea, miltä ruoho tuntuu jalkapohjissa, jos pidät kengät jalassa. Laiturilla seisten sinä et koe millaista on uida. Kokemus Isän rakkaudesta syntyy eletystä elämästä. Mitä enemmän tulet tuntemaan häntä, sitä enemmän avaat sydäntäsi rakkaudelle, ja sitä enemmän myös koet rakkautta. Kysymys on suhteesta, Tiina!
– Niin se taitaa olla, Tiina myönsi. – Minä haluaisin aina itse hallita asioita sen sijaan, että antautuisin elämään. Yritän selittää kaiken järjelläni. Haluaisin siten välttyä kohtaamasta sydämessäni olevaa tuskaa ja tyhjyyttä.
– Sinä et ole yksin kipusi kanssa, rakas, Jeesus sanoi. – Avaa sydämesi rakkaudelle, ja Isän lohdutus pääsee vuotamaan sisimpäsi pimeisiin kuiluihin. Ymmärrän hyvin, että olet tottunut pakenemaan läsnäoloa ja etsimään erilaisin keinoin helpotusta kipuusi. Tiedät kuitenkin yhtä hyvin kuin minäkin, että kaipaustasi ei voi täyttää mikään muu kuin todellinen rakkaus.
– Haluan kyllä lakata pakoilemasta rakkautta ja läsnäoloa, Tiina sanoi. – Haluan vaeltaa lapseuden tietä ja kääntyä koko sydämestäni Isän puoleen. Mutta en tiedä, uskallanko avata sydäntäni vastaanottamaan. Pelkään olla niin haavoittuvainen: alttiina hylkäämiselle, torjunnalle ja pettymyksille.
– Minä autan sinua aina, Jeesus sanoi ja hymyili rohkaisevasti Tiinalle. – Ei sinun tarvitse yksin uskaltaa. Olen tässä sinun kanssasi. Jos sinua pelottaa, voit turvautua minuun.
Hymy kirkasti Tiinan kasvot, kun hän katsoi veljeään.
– Siinä tapauksessa olen valmis seikkailuun, hän sanoi. – Johda minut elämään joka hetki sydän avoimena Isän rakkaudelle.