Siunauksen tie

– Miten minun pitäisi elää, jotta eläisin sinun siunauksessasi? Tiina kysyi. Hän näperteli hermostuneena pöytäliinan hapsuja odottaessaan vastausta.
Isä loi lapseensa tutkivan katseen, mutta ei sanonut mitään.
– Nyt kai et siunaa minua, koska en elä oikein, tyttö jatkoi otsa rypyssä. – Minun pitäisi antautua kokonaan sinulle ja luottaa sinuun kaikessa. Jos olisin puhdas sydämeltä enkä tällainen katkera ja paha ihminen, sitten johdattaisit ja auttaisit minua, vai mitä?

Isä kaatoi kaikessa rauhassa kahvia ja istui sitten pöytään vastapäätä tytärtään.
– Sinulla noita tuomioita riittää, hän sanoi leppoisasti, – niin itsellesi kuin toisillekin. Kuule lapseni, minä en tarvitse sinun tuomioitasi tai omaa yrittämistäsi yhtään mihinkään. Entä, jos antaisit minun olla Isä ja Jumala? Osaan kasvattaa lapseni ilman sinun neuvojasi.

Tiina tarttui hämmentyneenä pullanpalaan ja upotti sen kahviin.
– Raamatussa sanotaan niin, hän todisteli. – Sinä siunaat niitä, jotka on kuuliaisia, puhdassydämisiä ja turvaa sinuun.
– Aivan, Isä vastasi rauhallisesti, – ja sellainen sinun pitäisi olla. Kuinka ajattelit toteuttaa sen?
Tiina rypisti otsaansa ja tuijotti synkkänä kahviaan.
– Minun pitää muuttua, hän sanoi. – Minun täytyy alkaa tehdä parempia valintoja elämässäni.
– Parempia valintoja? Isä toisti hiljaa. – Vai niin.

Syntyi hiljaisuus. Tiina tunsi Isän katseen, ja tiesi sydämessään, että ”parempien valintojen” tie olisi loputtoman ponnistelun ja epäonnistumisen tie. Hän kuitenkin nosti päänsä pystyyn ja tarttui uhmakkaasti kahvikuppiinsa.
– Niin sinun Sanasi sanoo! hän julisti.

Isä näytti hivenen huvittuneelta. Hän kurottautui pöydän yli ja tarttui Raamattuun. Tiina vilkaisi häntä ja hörppi hermostuneena kahviaan. Oli hankalaa olla teologisissa asioissa eri mieltä Jumalan kanssa, mutta hitto vieköön hän ei tällä kertaa antaisi periksi. Täytyihän rakkaushöpinällä jokin raja olla.

Isä löysi etsimänsä, ja nosti Raamatun Tiinan eteen pöydälle. Tyttö luki kohdan, jota Isä osoitti.
Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.
– Niinhän minä juuri sanoin! Tiina väitti. – Minä sanoin, että en usko sinuun vaan elän oman mieleni mukaan, ja siksi et siunaa minua!
– Et ymmärrä, Isä sanoi. – Luottamus voi syntyä vain rakkauden suhteessa. Sama pätee kuuliaisuuteen. Kun ajattelet voivasi saavuttaa sellaista tahdonvoimallasi, olet pahasti eksyksissä. Omat pyrkimyksesi olla hyvä ja minulle mieleen estävät elämän virtaa sisimmästäsi. Kun yrität itse olla hyvä, elät lihassa. Oma voimasi sinua kantaa ja oma ymmärryksesi siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ne eivät ole minun teitäni, lapseni.

– Minä niin haluaisin olla sinulle mieleen, Tiina sanoi epätoivoisesti. – Haluaisin olla kuuliainen ja etsiä sinun tahtoa puhtaalla sydämellä. Miten se sitten onnistuu?
– Älä perustaudu lihan tekoihin vaan siihen Elämään, joka sydämessäsi on, Isä vastasi. – Minun Henkeni sinussa saa aikaan kaiken, Tiina, kaiken! Luovu omavoimaisuudestasi ja typeristä tuomioistasi. Olet kovin innokas itse päättämään, mikä on hyvää ja pahaa, ja mikä on oikein ja väärin. Mitä sinä siitä ymmärrät; tuollainen pieni lapsi kuin sinä? Jätä tuomitseminen ja elä sitä elämää, joka sinussa on.

– Minun on vaikea uskoa, että hyväksyt minut silloin, kun olen katkera tai kateellinen, Tiina sanoi. – Minusta tuntuu, että minun pitäisi puhdistua niistä asioista ennen kuin voin tulla sinun tykösi ja vastaanottaa rakkautta tai elämää.
– Se on pötyä, Isä totesi tyynesti. – Syntisi tai tunnetilasi eivät millään tavalla muuta asemaasi lapsenani. Sinulla on aina avoin pääsy minun tyköni. Rakastan sinua yhtä lailla katkerana ja kateellisena kuin iloisena ja kiitollisenakin. Mitä katkeruuteen tulee, siihen ei auta mikään muu kuin rakkaus. Omin voimin et voi koskaan vapautua.

– Älä piiloudu minulta, lapseni, Isä jatkoi vetoavasti.
– Rakkauden ulkopuolella sinulla ei ole elämää. Sinä olet rakkauden lapsi, ja yksin rakkaudessa voit elää. Tekosi tai valintasi eivät muuta asemaasi lapsenani; eivät myöskään ajatuksesi tai tunteesi, olivatpa ne millaisia hyvänsä. Silloinkin, kun suljet sydämesi minulta, rakkauteni ympäröi sinua joka taholta. Etsin herkeämättä pienintäkin rakoa, josta rakkauteni pääsisi sisään. Älä käänny pois minusta, lapseni! Älä usko älyttömiä valheita siitä, että minä torjuisin tai tuomitsisi sinut. Anna minun aina ja joka tilanteessa olla Isä sinulle.

– Miten elämä Hengessä sitten toimii? Tiina kysyi avuttomasti katsoen Isää silmiin.
Isä hymyili ja käänsi toisen paikan Raamatusta. Tiina kumartui lukemaan.
Jeesus sanoi: ”Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään. Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut.” (Mark 4:26-29)