Pimeä polku

Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani. Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.

Joh.8:31-32

– Edessäni on jälleen pimeä polku ja mahdottomilta näyttäviä ongelmia, Tiina sanoi. – En näe mitään ratkaisua, ja minua pelottaa.
Isä pysähtyi hänen viereensä. He olivat saapuneet korkean kallion laelle. Alhaalla meri vuoroin kimalteli sinisenä auringonpaisteessa ja vuoroin lainehti tummana ja synkkänä pilvien peittäessä auringon.

– Uskon silmin näen kuitenkin asiat aivan eri tavalla, Tiina jatkoi ja katseli veden yllä kaartelevia lokkeja. – Tie edessäni ei olekaan pimeä, vaan pimeys on omassa sydämessäni. Kun kuljen läpi pimeän, sinun valosi kirkastaa totuuden sydämessäni. Silmäni avautuvat oikealle todellisuudelle: sinä olet minun Isäni ja saan vaeltaa joka hetki sinun rakkaudessasi. Minun ei tarvitse selviytyä ja olla vahva, sillä Pyhä Henki on minun voimani ja elämäni.

Isä hymyili. Hän oli täynnä ikiaikaista rauhaa, ja ilo loisti hänen silmistään.
– Minulla ei ole yhtään vaatimusta sinulle, hän sanoi. – Minun Henkeni saa sinussa aikaan kaiken, minkä on määrä syntyä. Sinä olet minun lapseni, eikä sinun tarvitse koskaan pärjätä yksin. Tahdon olla sinun voimasi, rohkeutesi ja viisautesi.

Mereltä puhaltava tuuli lennätti pudonneita lehtiä ympäriinsä. Kallion lohkeamissa kasvavat männyt ottivat viiman tyynesti vastaan. Niiden pienimmät oksat heiluivat kevyesti, ja neulaset havisivat, mutta muuten puut eivät juuri tuulesta piitanneet.
– Elämäni on ollut pitkälti yksin pärjäämistä, Tiina totesi. – Sydämessäni on ollut niin paljon pelkoa, että tie edessäni on jatkuvasti näyttänyt pimeältä ja uhkaavalta. Usein en olisi halunnut elää lainkaan, koska on niin raskasta olla alati peloissaan. Pelkään kyllä edelleen monia asioita. Isä, mitä minun pitäisi tehdä, kun pelottaa?
– Minä kannan sinua, rakas, Isä sanoi lämpimästi. – Sinä olet minussa ja minun Henkeni on sinussa. En koskaan jätä sinua yksin. Kun pelkäät, anna minun rakastaa sinua. Rakkauteni valaisee sisimpäsi pimeyden. Alat nähdä asiat niin kuin minä näen, ja silloin sinä et enää pelkää. Pelko osoittaa ne alueet, joilla usko ei ole vielä saanut tulla sydämeesi. Pimeältä näyttävä polku on suuri mahdollisuus tulla syvemmälle totuuteen ja rakkauteen.

Tiina uskaltautui jyrkänteen reunalle ja kurkisti alas. Kumpuileva kallio muodosti notkelmia, joissa kasvoi sammalta ja purppuranvärisiä rantakukkia.
– Olen kovin levoton, Tiina totesi ja katsahti jälleen Isää. – Menen pienistäkin asioista pois tolaltani enkä pysty nukkumaan ilman vahvaa lääkitystä. Kuitenkin minä olen sinussa, ja sinun koko olemuksesi on silkkaa rauhaa. Sinussa ei ole pisaraakaan levottomuutta.
– Minun rauhani on täysin avoinna sinulle joka hetki, Isä sanoi hymyillen. – Minä olen aina tässä. Kun elät sydän avoimena minulle, vaellat valkeudessa. Pelko ja rauhattomuus eivät kestä totuuden valoa. Pelko väistyy aina rakkauden tieltä.

– Sinä todella olet läsnä koko ajan, Tiina ihmetteli. – Minun on vieläkin vaikea käsittää sitä. En ole koskaan sinusta erilläni, vaan me olemme joka hetki yhtä!
– Kun uskot sen, mikä on totta, Isä sanoi vastasi tyynesti, – sydämesi on avoin vastaanottamaan. Jos uskot olevasi yksin ja ajattelet, että sinun on pärjättävä yksin, silmäsi pysyvät suljettuina rakkauden todellisuudelta. Keskityt selviytymään irrallaan minusta. Kun pysyt minun rakkaudessani, olet levossa ja vapaa. Tunnet minun sydämeni ja silmäsi avautuvat koko ajan enemmän näkemään oikeaa todellisuutta. Alat nähdä tilanteet, olosuhteet ja ihmiset niin kuin minä näen, ja teet minun tekojani.
Isä katsoi Tiinaa tuike silmissään.
– Vieläkö tie edessäsi näyttää pimeältä? hän kysyi.

Tiina nauroi.
– Ei, hän myönsi. – Se näyttää ihmeelliseltä. Tiedän, että et odota uskoa minulta. Kaiken sinä annat lahjana. Kun päästän irti epäuskosta, Jeesuksen usko kumpuaa sydämestäni. Saan kaikessa turvautua häneen. Olen usein kokenut, että olen liian huono ja heikko tähän maailmaan. En täytä toisten ihmisten asettamaa mittaa, en uskonnon mittaa enkä varsinkaan omia vaatimuksiani! Nyt iloitsen siitä, että olet sallinut elämässäni niin paljon asioita, jotka tekevät minut heikoksi. En pysty mitenkään elämään omassa voimassani. Saan sen sijaan tulla täysin riippuvaiseksi sinusta. Pyhä Henki johtaa minut varmasti sille paikalle, sillä hän aina kasvattaa minua Kristuksen kaltaisuuteen.