Sinuun minä turvaan

– Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen, Tiina luki Raamatusta ja katsahti veljeään. ^1.Piet.5:7 – Hassu juttu, hän jatkoi. – Minä kun olen aina hävennyt tarvitsevuuttani. Olen ajatellut, ettei omia tarpeita sovi näyttää eikä saa olla vaivaksi. Tuossa kirjeessä kuitenkin kehotetaan olemaan avoimesti tarvitseva, vieläpä enemmänkin: elämään täysin riippuvaisena Isästä. Lisäksi sinä sanoit, että Jumalan lasten ei kuulu huolehtia itse edes ruoasta ja vaatteista. Eihän silloin voi pitää paikkaansa, että olisi väärin olla tarvitseva! ^Matt.6:25-34
– Sinä olet Jumalan lapsi, Jeesus sanoi ja laski teemukit pöydälle. – On älytön ajatuksin, että sinun pitäisi selviytyä yksin ja kyetä itse täyttämään tarpeesi. Jo alusta Isä on tarkoittanut lapsensa elämään täydellisessä yhteydessä häneen. Saamme turvautua kaikessa Isään, ja hänen rakkautensa on elämä meille.

– Miksi tässä maailmassa sitten halveksutaan tarvitsevuutta? Tiina kysyi. – Itsekin yritin kaikin keinoin päästä eroon heikkoudestani ja tulla vahvaksi. Piilotin heikkouteni toisilta ihmisiltä, ja katsoin tuomitsevin silmin niitä, jotka olivat tarvitsevia. En osannut itse vastaanottaa apua ja rakkautta, enkä olisi sallinut sitä toisillekaan.
– Heikkoutta vihataan siellä, missä rakkautta ei tunneta, Jeesus totesi. – Meidät on tarkoitettu elämään joka hetki Isän rakkaudessa. Siksi sydämessäsi on niin suuri kaipaus tulla nähdyksi ja kokea olevasi turvassa. Sisimmässäsi kaipaat alati rakastavaa katsetta, myötätuntoa, lohdutusta ja huolenpitoa.
– Se on totta, Tiina myönsi, – ja minä häpeän sitä.
– Rakkauden tarpeessa ei ole mitään hävettävää, Jeesus sanoi lämpimästi. – Minäkin tarvitsen Isäni rakkautta koko ajan. Kaipauksesi kertoo siitä, että sinä olet Jumalan tytär. Tarvitset elääksesi rakkautta, koska sellaiseksi sinut on luotu ja sellainen sinun kuuluu olla. Vaikka kätkisit rakkauden tarpeesi, et voi sitä kuitenkaan tukahduttaa, sillä se nousee sydämestäsi ja kertoo siitä, kuka sinä todella olet.

Laskeva aurinko värjäsi taivaanrannan punertavaksi, ja sai pilvet hehkumaan pehmeää valoa. Syksyinen tuuli suhisi puissa, mutta muuten oli aivan hiljaista.
– Kuinka voin oppia elämään aidossa yhteydessä toisten ihmisten kanssa? Tiina kysyi. Hän pyöritteli ajatuksissaan lusikkaa teekupissa ja katseli ulos hämärtyvään iltaan. – Koko elämäni olen pelännyt ihmisiä. Yritin suojella itseäni pitämällä kaikki ihmiset etäällä ja rakentamalla läpipääsemättömän muurin sydämeni ympärille. Toisinaan taas vaadin ihmisiltä täyttymystä suureen rakkauden kaipaukseeni. Sydämeni huutaa täydellistä rakkautta: isänrakkautta ja äidinrakkautta. Odotin sitä toisilta ihmisiltä. Kun kävi ilmi, että he eivät olleetkaan täydellisiä, vaan itsekin heikkoja ja tarvitsevia, petyin valtavasti. Ajattelin, että en enää ikinä odota ihmisiltä mitään.

Jeesus hymyili.
– Minä näytän sinulle paremman tien, hän sanoi. – Isäsi rakkaudessa olet vapaa olemaan sellainen kuin olet. Saat olla avoimesti heikko, keskeneräinen ja tarvitseva. Rakkaudesta ei ole pulaa, Tiina. Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämeesi Pyhässä Hengessä. Sinä elät, liikut ja olet joka hetki rakkaudessa, kun olet minussa. Mitä enemmän vapaudut olemaan se, joka todella olet, sitä enemmän sinä rakastat ja sitä vapaampi olet vastaanottamaan rakkautta. Me rakastamme, koska Isä on ensin rakastanut meitä. ^{Room.5:5, Apt.17:27-28, 1.Joh.4:19}
– Kuinka vapaa olisinkaan ihmissuhteissa, Tiina sanoi, – jos olisin vain sellainen kuin olen, ja antaisin toistenkin ihmisten olla. Oman heikkouden piilotteleminen on kovin raskasta ja kuluttavaa, ja niin on myös toisten ihmisten tuomitseminen.

– Kun elät rakkaudessa, Jeesus sanoi, – sinun ei tarvitse näytellä vahvaa eikä asettaa vaatimuksia toisille ihmisille. Jos vaadit toista ihmistä olemaan sen muotoinen palanen, joka täyttäisi tyhjän kohdan sisimmässäsi, sinä et anna hänen olla oma itsensä. Kuitenkin ihminen voi rakastaa vain, kun hän on vapaa olemaan se, joka on. Kun elät lapsena Isäsi rakkaudessa, sydämesi on avoin antamaan ja avoin vastaanottamaan. Sinun ei tarvitse tyytyä siihen, että käyt silloin tällöin täyttämässä astiasi rakkauden virrasta, jotta saisit vähän juotavaa tai jotta sinulla olisi mitä antaa toisille. Sinun ei myöskään tarvitse istua rantatörmällä odottamassa, että joku toinen toisi sinulle kupillisen elävää vettä. Sinä olet joka hetki Isän rakkauden keskiössä, ja sydämessäsi on ikuisen elämän lähde. Antaminen ja vastaanottaminen eivät ole toisistaan erillisiä asioita. Me olemme yksi ruumis, jossa kullakin on oma paikkansa. Jokainen on tarvitseva, ja jokaista tarvitaan.