Herra ja Kuningas
Aamuaurinko sai puiden keltaiset lehdet hehkumaan, ja kastepisarat kimaltelivat heinänkorsissa. Mustikanvarvut olivat muuttuneet punaisiksi, usva leijaili veden yllä ja kaislat kahisivat kevyessä tuulessa.
– Isä avaa minulle vallan kummallisia asioita, Tiina sanoi.
– Niinkö? Jeesus lausahti hyväntuulisesti.
Tiina nyökkäsi.
– Isä kutsuu viipymään sylissä ja katsomaan häntä kuin pieni vauva äitiään: sydän avoimena ja mitään piilottelematta. Isä kehottaa olemaan tarvitseva ja täysin riippuvainen hänestä.
– Sekö on sinusta kummallista? Jeesus kysyi.
He jatkoivat verkkaiseen tahtiin matkaa meren rantaa myöten.
– Olen sulkenut sydämeni äidinrakkaudelta jo ennen kuin osasin kävellä, Tiina sanoi. – Muutenkin elämä pienenä ja heikkona on vastoin sitä, mitä maailma vaatii ja odottaa. Elätkö sinä todella pienen lapsen lailla riippuvaisena Isästä? Oletko aina elänyt Jumalan äidillisen rakkauden syleilyssä ja täydellisessä lohdutuksessa?
– Olen, Jeesus vastasi tyynesti. – Sille paikalle kaikki Jumalan lapset on luotu: elämään rakkaudessa. Sinua ei ole koskaan tarkoitettu pärjäämään yksin tai elämään erossa Isän hoivaavasta rakkaudesta. Minä tulin maailmaan, jotta lapset voisivat palata kotiin. Minussa lapsen elämä on täysin avoinna sinulle joka hetki.
– Isän huolenpito on siis todellisuus, jossa elän, Tiina totesi. – Kysymys on vain siitä, missä määrin avaan sydäntäni hänen rakkaudelleen.
Jeesus nyökkäsi ja vilkaisi sisartaan hymyillen.
– Älä kuitenkaan ryhdy ponnistelemaan siinäkään asiassa, hän sanoi. – Sinä et voi itse synnyttää uskoa ja luottamusta. Lapseuden Henki sisimmässäsi vetää sinua vastustamattomasti Isän syliin. Päästä vain irti ja anna Hengen johtaa elämääsi. Room.8:14, Gal.5:16
– Millaista on elää koko ajan sydän avoimena Jumalan rakkaudelle? Tiina kysyi uteliaana.
Jeesus istahti kaatuneelle puunrungolle ja katseli tovin syksyistä maisemaa.
– Kun elät Isän rakkaudessa, olet sillä paikalla, jolle sinut on tarkoitettu, hän sanoi sitten. – Sydämesi on levossa ja rakkaudentarpeesi täyttyy koko ajan ylitsevuotavasti. Katsoessasi Isää silmiin näet täydellisen, ehdottoman hyväksynnän ja lempeän rakkauden. Tiedät varmasti, että hän ei koskaan sinua jätä eikä hylkää. Rauha valtaa sisimpäsi ja olet vapaa olemaan se, joka olet. Sinun Isäsi on ylitse kaiken eikä mikään voi koskaan erottaa sinua hänestä.
Tiina kumartui poimimaan puolukoita.
– Olen ajatellut, että minun on mahdotonta elää tässä maailmassa pienenä ja heikkona, hän sanoi samalla. – Minulla on paljon vastuuta. Enhän minä silloin voi olla mikään lapsi! Minun täytyy olla vahva ja kantaa kaikki.
– Sinä olet suurin vastuunkantaja koko ihmiskunnan historiassa, Tiina jatkoi katsoessaan Jeesusta. – Olet vahvin ja rohkein koskaan elänyt ihminen. Sinä et pelännyt lainkaan toisia ihmisiä. Et kavahtanut vallanpitäjiä etkä uskonnollisia auktoriteetteja vaan teit ja puhuit pelotta kaiken sen, mikä Isän sydämellä oli. Olit aina aidosti ja avoimesti oma itsesi mitään peittelemättä. Sinä olet myös maailmanhistorian suurin voittaja: voitit synnin ja kuoleman vallan.
Tiina kiipesi puunrungolle Jeesuksen viereen ja painautui tätä vasten.
– Jos sinun voimasi ja rohkeutesi kumpuaa siitä, että elät koko ajan sydän avoimena Isän rakkaudelle, Tiina jatkoi, – se muuttaa tyystin käsitykseni vahvuudesta. Herrojen Herra sinä olet, kuningasten Kuningas, taivaan ja maan hallitsija ja korkein Jumala. Kuitenkin sinä vastaanotat lakkaamatta Isän hoivaa ja hellyyttä niin kuin pieni lapsi!
Jeesus hymyili ja kietoi kätensä Tiinan ympärille.
– Olen löytänyt rauhan, mieleni on tyyni, hän lainasi psalmia, – niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen. Ps.131:2
– No, niin vaikuttaa olevan, Tiina nauroi. – Nukuit sikeästi keskellä myrskyävää järveä!
– Isäni piti meistä huolen, Jeesus tuumasi, – ja Tiina, minun rauhani on sinun rauhasi. Sinä olet minussa ja minun Henkeni on sinussa.
Tiina pudisti päätään ihmeissään.
– Jumalan tiet kulkevat tosiaan korkealla ihmisten teitten yläpuolella, hän totesi, – ja hänen ajatuksensa meidän ajatustemme yläpuolella. Jes.55:9 Jos elät täysin riippuvaisena Isästä, sinähän olet äärettömän tarvitseva! Tässä maailmassa tarvitsevuus on heikkouden merkki. Itse pärjääminen ja omavoimaisuus on vahvuutta. Inhimilliselle järjelle tuntuu käsittämättömältä, että taivaan ja maan Herra voisi saada joka hetki voimansa äidillisen rakkauden syleilystä. Kuinka sinä voit olla yhtäaikaisesti väkevä ja voimallinen Kuningas ja yhtä tarvitseva kuin pieni lapsi?
– Maailman viisaus on minun Isäni silmissä hulluutta, Jeesus tuumasi. – Herran pelko on kuri viisauteen ja kunnian edellä käy nöyryys. Tämän maailman älyniekat eivät sydämessään ymmärrä todellista viisautta, sillä he eivät tunne rakkauden voimaa. Sana rististä näyttäytyy järjettömänä niille, jotka pitäytyvät lihallisessa vahvuudessa. Pelastus tuli maailmaan inhimillisen heikkouden ja täydellisen antautumisen kautta: kuoleman kautta. Niin myös tosi elämä Jumalan lapsena avautuu kuoleman kautta. Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset ja Jumalan heikkous on ihmisiä voimakkaampi. 1.Kor.1:1,18, 2:19-20, Sananl.15:33, Luuk.9:23
Hän oli heikko, kun hänet ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää. Mekin olemme heikkoja, koska olemme häneen liitettyjä, mutta yhdessä hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta, ja te saatte sen tuntea.
2.Kor.13:4