Tulevaisuus ja elämän hallitseminen

Toukokuu 2019

– Minä en ymmärrä, Tiina huokasi. – Monet ihmiset sanoo, että sinä haluat lastesi kärsivän. Sillä tavalla sinä kuulemma murrat meitä ja muovaat meistä sellaisia kuin haluat. Voinko minä sitten odottaa sinulta mitään hyvää? Pelkään sinun tahtoasi. Pelkään, että jos yhdessä hetkessä annatkin jotain hyvää, toisessa hetkessä kuitenkin lyöt ja riistät. Minun pitäisi antautua sinulle kokonaan. Mistä minä tiedän, mitä sinä sitten teet? Murskaatko kaikki unelmani?

Isä kuunteli lapsensa sanoja tarkkaan, hivenen surullinen katse silmissään.
– Rakkauteni ulkopuolelta katsoen monet asiat vääristyvät pahasti, hän sanoi. – Tahdon tuoda totuuden valon sydämeesi, ja voin tehdä sen vain, jos suostut tulemaan rakkauteeni. Ulkopuolelta katsoen et voi nähdä totuutta.

Hän ojensi kätensä kutsuen tytärtään tulemaan syliin. Tiina otti pari askelta lähemmäs, mutta seisahtui sitten ja katsoi Isää tuskaisena.
– Pelkään, että lohdutat minua, mutta kuitenkin myöhemmin johdat kärsimykseen ja menetyksiin. Saat minut luottamaan itseesi olemalla lempeä. Sitten kun olen luottavainen ja odotan hyvää, sinä isketkin minua jollain kauheudella.

Isä pudisti päätään.
– Ei, lapseni, hän sanoi. – Minä en tee sellaista. Selitän kyllä, rakas. Tule rakkauteeni ja läheisyyteeni, niin lohdutan sinua ja sydämesi saa levon. Vain rakkaudesta käsin voit ymmärtää.

Hän ojensi yhä kättään Tiinaa kohden. Tyttö tuli hänen luokseen epävarmana, katse maassa.
– Ei kai ne pahat asiat sinulta ole tulleet, hän sanoi hiljaa. – Kuitenkin pelkään kärsimystä hirveästi. En halua enempää kauheita asioita. Haluaisin saada kokea hyviä aikoja ja elää turvallista elämää.
– Minä tahdon olla Isä sinulle, Tiina, Isä sanoi lempeästi. – Sydämesi syvä kaipaus saada elää turvassa rakkaudessa täyttyy, kun elät lapsenani. Pimeys vaikuttaa tässä maailmassa ja koskettaa sinuakin niin kauan, kun sinä maailmassa olet. Lapseni, minä olen sinun puolellasi. Kaikessa, mitä elämässäsi kohtaat, minä olen kanssasi.

– Tahdotko sinä minulle kärsimystä ja onnettomuutta? Tiina kysyi.
Isä katsoi häntä silmiin, ja Isän katseessa Tiina kohtasi puhtaan ja täydellisen rakkauden.
– Ei, sinussa ei ole mitään pimeyttä, hän totesi. – Pahuus ei ole sinusta etkä tahdo minulle pahaa. Kuitenkin pahoja asioita tapahtuu; et säästä minua niiltä.
– Paljolta minä sinut varjelen, Isä vastasi, – ja sen, mikä sinua kohtaa, olen sallinut. Silloin voit luottaa, että kuljen kanssasi sen läpi. Pimeys vaikuttaa yhä maailmassa, mutta missä synti on tullut suureksi, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.

Tiina huokasi jälleen ja vajosi puutarhatuoliin istumaan.
– Sinun apuni on ainoa toivoni, kun ajattelen unelmiani. Minä en pysty niitä toteuttamaan. Ymmärrän, että sinä et tahdo minulle kurjia asioita. Kuitenkin voit sallia ne syystä, jota en pysty ymmärtämään. Toivoisin, että olisit varauksetta puolellani näissä asioissa, ja voimallasi kääntäisit olosuhteet minulle suotuisiksi.
– Minä olen aina sinun puolellasi, Isä sanoi painokkaasti. – Olen sinun Isäsi. Olosuhteiden muutoksen edellä käy sydämen muutos. Olosuhteiden muuttuminen ei olisi sinulle siunaukseksi, jos se tapahtuisi ennen kuin sydämesi on valmis uuteen tilanteeseen. Minä johdan sinua ja autan sinua sekä sydämesi muutoksessa että – oikealla ajalla – olosuhteiden muutoksessa. Minä en ole sinua vastaan, lapseni! Olen sinun puolellasi.
– Etkö voi kertoa minulle, toteutuvatko unelmani vai eivätkö? Tiina kysyi malttamattomana. – Minun täytyy tietää!
– Minkä tähden? Isä tiedusteli.
– En halua elää epävarmuudessa, Tiina vastasi. – Silloin en voi varautua siihen pahaan, mitä mahdollisesti on tulossa. Tai sitten huolehdin nyt turhaan, jos unelmani sittenkin toteutuvat.

– Rakas, en ole luonut sinua hallitsemaan, Isä sanoi. – Halajat tietoa voidaksesi hallita elämääsi. Rakkaudessani sinä olet turvassa. Sinun ei tarvitse hallita. Lakkaisitko muka huolehtimasta, jos tietäisit, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Tieto, ja tiedon tuoma hallintavaltako karkoittaisi pelon ja huolen? Ei, sinä olet rakkauden lapsi, ja olen tarkoittanut sinut elämään luottamuksessa. Minä en anna sinulle hallitsemisen välineitä, koska tiedän, että hallintavalta riistää sinulta elämän. Vaella rakkaudessani. Siinä on sinun elämäsi.

– Voitko edes kertoa minulle, mitkä unelmistani ovat sinun mielesi mukaisia ja mitkä eivät? Tiina intti. – Etten sitten turhaan toivo sellaista, mikä ei voi toteutua!
– En, Isä vastasi. – Elä vain. Unelmasi kertovat siitä, kuka sinä olet. Ne unelmat, jotka eivät nouse sydämestäsi putoavat kyllä itsestään pois matkan varrella. Todellisia unelmiasi kohti kuljet parhaiten pysymällä rakkaudessani. Yrität aivoitella oman ymmärryksesi mukaan, mikä on minun mieleni mukaista ja mikä ei. Siitä ei ole mitään hyötyä. Se työntää sinua erilleen minusta.

– Sinun sanasi on Elämä ja Totuus, Tiina tunnusti. – On varmasti niin kuin sanot. Isä, ehkä totuus juurtuu sydämeeni, kun aina palautat minut siihen uudestaan!
Isä nauroi ja katsoi Tiinaa hellästi. – Olen tavattoman iloinen, että saan tehdä niin, hän sanoi. – Olen iloinen, että otat vastaan.