Yltäkylläinen elämä

– En tiedä yhtään, kuinka pääsisin eteenpäin, Tiina kertoi Isälle lannistuneena. – Minusta ei ole siihen. Tuntuu, että olen umpikujassa. Tarvitsen epätoivoisesti sinua, Isä. En halua jäädä katsomaan tätä asiaa omasta näkökulmastani. Haluaisin nähdä niin kuin sinä näet.

Isä hymyili tyttärelleen.
– Kuule, minulla on suunnitelma, hän sanoi.
Tiinan sydän janosi toivoa ja valoa, joka Isän silmistä kuvastui. Epäusko valtasin kuitenkin mielen. Ongelmat näyttivät ylitsepääsemättömiltä, ja moninaiset huolet painoivat.

Isä näki, mikä Tiinan sydäntä painoi.
– Voit kaikessa rauhassa kääntyä pois murheista, hän kehotti rauhallisesti. – Päästä vain irti. Minun lapsillani ei ole mitään tarvetta ennakoida ja murehtia tulevaa. Minun Henkeni johtaa sinua.

Tiina huokasi syvään ja tuijotti hetken ulos ikkunasta.
– Hyvä on, hän sanoi. – Minä päästän irti niistä. Tahdon antautua sinulle, Isä.
Isän silmissä oli suuri rakkaus ja hellyys, kun hän katsoi lastaan.
– Minulla on suunnitelma, hän sanoi uudelleen. – Se käy toteen askel askeleelta, kun minun elämäni saa sijaa sinussa. En halua johtaa sinua ulkokohtaisilla käskyillä tai neuvoilla sanoen: ”mene tuonne”, ”tee näin” tai ”älä tee noin”. Johdan sinua sydämestäsi käsin. Minun Henkeni, joka sinussa vaikuttaa, tekee sinut eläväksi. Tulet olemaan se, joka todella olet. Sillä matkalla kaikki, mikä ei kuulu tosi elämään, putoaa pois.

– Kaipaan kiihkeästi tosi elämää, Tiina sanoi. – Ei minulla itsessäni ole mitään elämää. Ilman sinua en voi mitään.
– Sinussa on minun elämäni, Isä sanoi. – Sinä ja minä olemme yhtä.
– Kuinka Henkesi saa enemmän sijaa minussa? Tiina kysyi. – En jaksa näitä asioita, jotka vielä sitoo ja kahlitsee. Haluan heti päästä kokonaan vapaaksi.
– Avaa siis sydämesi vastaanottamaan, Isä sanoi. – Minä en pidätä sinulta mitään. Tulet elämään sydän avoimena suhteessa minuun, ja siten ikuisen elämän virta sisimmästäsi on jatkuva.

Tiina näytti tyrmistyneeltä.
– Voisinko siis koko ajan elää sinun yhteydessäsi? hän ihmetteli.
– Sinä olet minussa, Isä totesi. – Et ole koskaan minusta irrallaan, sillä me olemme yhtä. Erillisyys on silkkaa valhetta. Tule totuuteen, tule yltäkylläiseen elämään! Sinä olet minun lapseni.
– En pysty edes kuvittelemaan millaista elämä olisi, jos uskoisin sinun olevan Isä minulle joka hetki, Tiina taivasteli. – On järkyttävää ajatella, ettei sinua tarvitsekaan tavoitella jostain kaukaa, vaan me olemme yhtä.

Isä silmäili lastaan hetken mietteliäänä.
– Se on totuus, hän sanoi sitten. – Se on ikiaikainen todellisuus, johon sinut on luotu. Se voi olla järkyttävää mielellesi, joka on sidottu tähän maailmaan, mutta sydämellesi se on mitä luontevinta. Sinä olet rakkauden lapsi. Voit todella elää vain täydellisessä rakkaudessa. Poikani ei avannut tietä luokseni sitä varten, että voisit silloin tällöin piipahtaa läheisyydessäni, ja sitten palata elämään maailmassa omassa voimassasi ja ymmärryksessäsi. Sinun paikkasi on minussa, minun rakkaudessani nyt, joka hetki ja iankaikkisesti.

– Kuinka se tulee todeksi elämässäni? Tiina kysyi.
– Lapseuden Henki sisimmässäsi vetää sinua koko ajan lähelleni, Isä vastasi. – Jos vastustat sitä ja kuljet toiseen suuntaan, kärsit sydämessäsi suurta tuskaa, koska et voi elää minusta erillään. Seuraa sydämesi ääntä, sillä sydämessäsi on elämä. Sinä tulet kyllä näkemään ne asiat, jotka ovat luottamuksen ja läheisyyden esteinä. Päästä irti niistä ja luovuta ne minulle. Älä yritä itse muuttaa itseäsi. Silloin kääntyisit jälleen pois rakkaudestani elämään omassa voimassasi ja oman ymmärryksesi mukaan. Sinun ei pidä mitään muuta kuin päästää irti, ja minä hoidan loput.
– Mitä minulle sitten jää tehtäväksi? Tiina kysyi hämmästyneenä.
– Sinä elät sitä yltäkylläistä elämää, joka sydämestäsi virtaa, Isä vastasi. – Minun elämääni.