Jumalan unelma
Tiina istui tiheän haavikon suojissa ja kuunteli sateen hiljaista ropinaa. Harmaansiniset pilvet peittivät taivaan, mutta yksittäinen auringonsäde pääsi pakenemaan pilvien lomasta. Valo sai ruohonkorsia koristavat vesipisarat loistamaan kuin helmet. Tiina nojautui puun runkoa vasten ja katsahti Isää.
– Elän paljolti yhä arkielämääni, hän sanoi, – ikään kuin olisin yksin ja erillään sinusta. Johtuuko se siitä, etten ole uskonvaelluksessani riittävän kurinalainen?
Tiina huokasi.
– Minun pitäisi kai lukea Raamattua aamuisin sanomalehden sijaan, hän mietti. – Jos vain olisin päättäväisempi ja tekisin parempia valintoja, kasvaisin uskossa paljon nopeammin, vai mitä?
Isä katseli haaveilevasti järvelle. Kevyt tuuli loi pieniä laineita ja sadepisarat kimpoilivat veden pinnasta.
– Kuunteletko sinä? Tiina kysyi.
– Kuuntelen toki, Isä vastasi ja hymyili Tiinalle lämpimästi. – Odotan, milloin kysyt sen kysymyksen, johon halajan vastata. Laita ihmeessä pois nuo tylsät kysymykset siitä, mitä sinun pitäisi tai ei pitäisi tehdä. Tiedät, etten halua suorituksiasi. Sinua minä kaipaan, rakas, suhdetta sinun kanssasi.
– Pyhä Henki tosiaan kehotti minua kysymään aivan eri asiaa, Tiina myönsi varovasti.
– Tiedän sen, Isä nauroi, – ja sinun on syytä kuunnella häntä! Kysymykset ovat tärkeitä. Ne johtavat sinua eteenpäin totuuden tuntemisessa. Toisinaan kuitenkin takerrut kysymyksiin, jotka nousevat vanhoista ajatusmalleistasi ja kapeasta, inhimillisestä näkökulmastasi. Ole silloin altis päästämään irti ja anna Pyhän Hengen johtaa sinua katsomaan asioita minun näkökulmastani. Hän auttaa sinua kysymään ne kysymykset, joihin todella tarvitset vastausta. Joh.16:13, Matt.7:7-8, Gal.5:25, Miika 6:8, Room.8:26-28.
– Välillä minusta tuntuu, Tiina sanoi, – että olen jumissa jossain asiassa enkä saa vastauksia kysymyksiini.
– Kuule rakas, minä en ole koskaan jumissa, Isä tuumasi, – ja minun kanssani et sinäkään ole. Jos et pääse eteenpäin jossain asiassa, se johtuu useimmiten siitä, että pidät kiinni vanhan luontosi mukaisista ajatuksista ja toimintatavoista. Pysähdy silloin ja kysy, ovatko ajatuksesi ja näkökulmasi totuuden ja rakkauden mukaisia. Kristus asuu sydämessäsi, ja mielen uudistuminen kuuluu uuden elämän etuihin. Mutta kysy nyt jo sydämelläsi oleva kysymys! Kol.3:1-2, 2.Kor.10:5, Matt.7:7-8, Jes.11:2, Room.12:2, 1.Piet.1:18, Ef.4:15, Joh.14:23, 17:22-23.
Isä ei saattanut peittää innostustaan.
– Pyhä Henki kertoi minulle, Tiina aloitti epäröiden, – että jo minua suunnitellessasi sinä näit millainen suhteemme tulisi olemaan, ja iloitsit siitä. Ps.139:13-16, Jer.3:19, 31:34, Hepr.2:10, 2.Kor.6:16-18.
Isä nyökkäsi silmät loistaen. Tiina vilkaisi häntä ja käänsi sitten hämillään katseensa pois.
– Kysymykseni on, millaiseksi sinä unelmoit keskinäisen suhteemme, Tiina jatkoi.
– Millaista yhteiseloa sinä kaipaat?
Isä silmäili Tiinaa hyväntahtoisesti.
– Rakas, miksi sinun on niin vaikea kysyä tätä kysymystä? hän tiedusteli. – Miksi olet epävarma?
– En millään saata uskoa, että olisin sinulle niin tärkeä, Tiina vastasi nyppien samalla ruohonkorsia maasta. – Olen koko elämäni tuntenut itseni arvottomaksi ja kokenut olevani vääränlainen. Tuntuu uskomattomalta, että sinä ajattelit minua jo ennen maailman perustamista. Ef.1:4-5.
– Sinä ole minun todeksi tullut unelmani, Isä sanoi lämpimästi, – ja minulla on yhä lukemattomia unelmia sinusta. Ne ovat yhteisiä unelmiamme, sillä olen kylvänyt ne sydämeesi. Kun vaellat minun lapsenani, elät joka päivä todeksi minun unelmaani. Ps.139:17-18, Ef.1:3-10, 2:10, 3:20-21.
– Se on vallan ihmeellistä, Tiina tuumasi. – Kuinka voin uskoa sen?
– Suostu vain siihen, mikä on totta, Isä vastasi levollisesti. – Lapseuden Henki sydämessäsi tuntee totuuden ja hän johdattaa sinut kaikkeen totuuteen. Joh.8:31.32, 16:13, Ps.119:160, Room.8:14-16.
Tuulenpuuskat ravistelivat puiden märkiä oksia, ja saivat vesipisarat putoilemaan ryöppyinä maahan. Metsämansikat loistivat punaisina heinikossa ja mustikat kypsyivät hiljalleen.
– Sinä olet syntynyt minun sydämestäni, Isä jatkoi. – Kudoin sinut kokoon kaikesta siitä, mitä minä rakastan; kaikesta siitä, mikä on ilo minun sydämelleni. Sen tähden minä tunnen sinut sisintäsi myöten, lapseni. Ymmärrän sinua täydellisesti. Ps.139:1-4, 13-16.
– Häpeä on aina varjostanut elämääni, Tiina totesi verkkaan. – Mutta enhän minä mitenkään voi olla viallinen tai vääränlainen, jos kerran olen syntynyt sinun sydämestäsi!
– Sinä olet minun iloni, Isä sanoi. – Minulla ei ole ketään toista sinun kaltaistasi, Tiina. Kukaan toinen ei voi täyttää sitä paikkaa, joka sinulla on sydämessäni. Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut. Vedän sinua lähelleni hellittämättä. Mitä häpeään tulee, saatana on valehtelija ja valheen isä. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minun Poikani tuli palauttamaan sinut yltäkylläiseen elämään: lapsen elämään. Se on minun ikiaikainen suunnitelmani ja tahtoni sinua kohtaan. Jeesuksessa olen asettanut sinut takaisin sille paikalle, jolle olet aina kuulunut. Sef.3:17, Jer.3:19, 31:3, Joh.8:44, 10:10, Room.8:28-30, Ef.1:3-5, Jes.54:10.
Pilvet alkoivat hajaantua ja sade laantui. Leppäkerttu kömpi esiin koivunlehtien suojasta ja lokkien huuto kaikui järvellä. Kesän ihmeellinen vehreys ympäröi joka taholta.
– Sinä olet minun kuvani ja minun kaltaiseni, Isä jatkoi. – Älä koskaan väheksy sydämesi kaipauksia ja unelmia. Ne heijastavat sitä, mitä minä halajan olla sinulle. 1.Moos.1:26, Joh.5:19, 15:5, 1.Joh.4:8,16.
– Olen etsinyt täyttymystä tuskalliseen rakkaudenkaipaukseeni vaikka mistä, Tiina huokasi.
– Kaikki, mitä maailma tarjoaa, antaa kuitenkin parhaimmillaankin vain hetkellisen helpotuksen. Sydämen tyhjyyttä eivät mitkään lohdukkeet ole kyenneet täyttämään.
– Olen tarkoittanut sinut elämään täydellisessä yhteydessä minuun, Isä sanoi, – niin kuin Jeesus elää. Vain sillä paikalla kaipauksesi täyttyy ja saat rauhan. Sinun ei tarvitse levottomana tavoitella rakkautta ja hyväksyntää. Sinä olet Rakastettu, nyt ja ikuisesti.
– Mitä ajattelet minusta, Tiina kysyi, – kun etsin lohdutusta vääristä paikoista?
– Minä tunnen sydämesi kaipauksen paremmin kuin kukaan, Isä vastasi. – Rakkauden tarve on erottamaton osa olemustasi, koska olet minun lapseni. Älä, rakas, pakene sydämesi tyhjyyttä. Minä vaalin ja suojelen tarvitsevuuttasi. Rakkauden kaipauksesi on se paikka, jossa sydämesi löytää yhteyden minuun.
– Luulin, että loputon rakkauden ja lohdutuksen tarve on jonkinlainen vika minussa, Tiina ihmetteli. – Ajattelin, että siitä pitäisi kasvaa pois ja tulla vahvaksi.
– Jos rakkauden tarpeesi on katsottava jonkun viaksi, Isä nauroi, – tunnustan, että se on täysin minun vikani! Tarvitset rakkautta elääksesi, koska sellaiseksi minä olen sinut luonut ja tarkoittanut. Kun etsit täyttymystä kaipaukseesi muualta, en minä sinua syytä enkä tuomitse. En näe likaista syntistä vaan rakkaan lapseni, joka kaipaa minua. Minä tahdon antaa sinulle mitä sydämesi halajaa. Room.8:35-39, Ps.139:1-4, Joh.15:9, Ef.2:4-7, Ps.37:3-4.
– Kaikki tilanteet arkielämässäni, Tiina tuumi, – jolloin olen rauhaton ja pakenen sydämeni tyhjyyttä, ovatkin suuria mahdollisuuksia. Olen sulkenut sydämeni sinulta niissä hetkissä, koska olen ajatellut, että olet tyytymätön minuun. Luulin, että odotat minulta kurinalaisempaa hengellisyyttä. Ajattelin, että katsot minua tuomitsevin silmin, kun etsin lohdutusta maailmallisista asioista. Sinä kuitenkin kaipaat vain saada olla Isä minulle.
Isä katsoi Tiinaa ja hänen silmistään kuvastui ikiaikainen, täydellinen ja horjumaton rakkaus.
– Jeesus kuoli ja ylösnousi, hän sanoi, – jotta minä saisin lapseni takaisin lähelleni. Isänäsi minä kuljen kanssasi jokaisena elämäsi päivänä, yhtä lailla hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Minulle on valtava ilo seurata kasvuasi, hoitaa ja opettaa sinua. On etuoikeuteni saada olla Isäsi myös silloin, kun olet väsynyt ja kiukkuinen. Tahdon vastaanottaa vihasi ja pettymyksesi ja olla sinun lohduttajasi. Niin kuin minä täydellisesti tunnen sinut, tulet myös sinä tuntemaan minut. Tahdon nauttia kanssasi asioista, jotka tuottavat sinulle iloa. Teemme yhdessä tekoja, jotka minä olen edeltä valmistanut. Älä enää kysele, mitä sinun pitäisi tai ei pitäisi tehdä. Muista sen sijaan, mitä suhde sinun kanssasi merkitsee minulle. Keskity siihen, mitä minä tahdon olla sinussa ja sinulle. Se vapauttaa sinut kaikesta häpeästä ja suorituskeskeisyydestä.Herp.2:10, 1.Kor.2:9-16, 13:12, 2.Kor.3:18, Joh.8:32, 1.Joh.3:2, 4:17.