Rakastava katse
Kanervankukat loistivat vaaleanpunaisina elokuisen ilta-auringon valossa. Puiden pitkät varjot raidoittivat sammaleista maata. Tiina poimi keskittyneesti mustikoita ja pudotti kourallisen toisensa jälkeen kulhoon. Sitten hän nosti päänsä ja huokasi.
– Isä, miksi olet vaiti? hän kysyi. – Olen ollut täällä tuntikausia hiljaisuudessa. Ajattelin, että sinulla olisi tässä loistava tilaisuus puhua minulle. Eikö sinulla todella ole mitään sanottavaa?
Isä hymyili levollisesti.
– Olen katsellut sinua, hän totesi.
Tiina käännähti yllättyneenä ja tuijotti Isää.
– Niinkö? hän ihmetteli. – Olisit voinut sanoa jotain, jotta olisin tiennyt sinun olevan läsnä.
Isä nauroi hyväntuulisesti.
– Kuinka voisit välttyä minun läsnäololtani? hän tiedusteli. – Sinä olet minussa ja minä olen sinussa. Minne sinä voisit mennä minun Henkeni ulottuvilta tai minne paeta minun kasvojeni edestä? Joh.17:20-26, Ef.1:9-10, Ps.139:7-12.
– Tiedän sen kyllä, Tiina sanoi kärsimättömänä, – mutta tarvitsen kokemuksia sinun läsnäolostasi. Minun täytyy saada tuntea rakkauttasi ja kuulla ääntäsi. Miten muuten voisin elää suhteessa sinun kanssasi?
– Tunteet ovat tärkeitä, Isä vastasi, – mutta ne eivät voi johtaa elämääsi. Jos etsit todistusta minun läsnäolostani omista tunnekokemuksistasi, olet jatkuvasti levoton. Tunteesi ja mielialasi vaihtelevat ja ovat alttiina tämän maailman vaikutukselle. Minun sanani on totuus. Kun perustaudut totuuteen, sydämesi saa rauhan ja tunteesi asettuivat oikeille paikoilleen. Tiedät, että minä olen aina läsnä, tunnet sitä tai et. Se on muuttumaton tosiasia, sillä me olemme yhtä. Jes.32:17, Jaak.1:5-6, Ps.119:160, 1.Kor.3:11, Hepr.12:11-13.
Heinäsirkat sirittivät ja kevyt tuuli suhisi havupuiden oksissa. Tiina jatkoi mustikoiden poimimista.
– Miksi sinä sitten haluat vain katsella minua puhumatta mitään? hän kysyi.
– Minä rakastan sinua, Isä vastasi lämpimästi. – Olet minun sydämeni ilo ja nautin siitä, että saan viettää aikaa kanssasi. Toisekseen, Tiina, sinä tarvitset minun katsettani. Olen tarkoittanut sinut elämään joka hetki rakastavan katseeni alla. Sinun on hyvin tärkeää oppia tuntemaan, millainen minun katseeni sinua kohtaan on.
Tiina vilkaisi Isää mietteliäänä.
– Sinun silmistäsi näen aina puhtaan ja täydellisen rakkauden, hän totesi. – Sinä olet valkeus vailla mitään pimeyttä. Sinulla ei ole koskaan pahoja taka-ajatuksia tai itsekkäitä motiiveja. Tahdot ainoastaan hyvää. Kun katson sinua silmiin, näen, että hyväksyt minut täysin ja rakastat vilpittömällä rakkaudella. Et aseta minulle vaatimuksia etkä koskaan torju tai tuomitse minua. Kun katsot minua, tunnen, että todella näet minut ja ymmärrät minua. 1.Kor.13:1-13, Room.8:1-2, 1.Joh.1:5, Jaak.1:17, Ps.139:1-4, 13-16.
Isä nyökkäsi.
– Rakastava katse rauhoittaa, lohduttaa ja vahvistaa hän sanoi. – Ihmiset, jotka eivät tunne rakkauttani, katsovat usein myös toisia ihmisiä rakkaudettomin silmin. Tiedän, että olet kokenut tuomitsevan ja torjuvan katseen, vihaisen ja tyytymättömän katseen, pilkallisen ja nöyryyttävän katseen ja katseen, joka ei näe eikä ymmärrä sinua. Se on saanut sinut vetäytymään pois näkyvistä ja piilottamaan sydämesi. Rakkaudeton katse ei kuitenkaan kerro siitä, millainen sinä olet. Se kertoo vain siitä, että katsojan sydämestä puuttuu rakkautta. Sinä olet minun Rakastettuni. Minun katsettani sinun ei koskaan tarvitse pelätä tai pakoilla. Rakastava katse herättää sydämesi eloon ja kutsuu sinua tulemaan siksi, joka todella olet.
– Yhteys sinun kanssasi on siis paljon muutakin kuin vain pyrkimystä kuulla ääntäsi, Tiina tuumi. – Et aina edes halua puhua mitään. Tykkäät vain olla kanssani.
Hän hymyili Isälle ja jatkoi:
– Kyllä minustakin on ihanaa olla sinun kanssasi. Sinun läheisyydessäsi on lepo ja rauha, ilon täyteys ja ehtymätön toivo. Sinun tykönäsi on elämän lähde, ja sinun valostasi minä saan valon. Ps.36:9
Isä vastasi hymyyn ja kyykistyi Tiinan viereen poimimaan marjoja.
– Älä luo kaavoja tai sääntöjä sille, millaista Jumalan kohtaamisen kuuluisi olla, hän sanoi.
– Minä tunnen sinut sisintäsi myöten, sillä olet syntynyt minun sydämestäni. Yhteytemme on syvää ja ikuista. Se on paljon enemmän kuin sanat voivat koskaan ilmaista. Minä en sulje sinulta mitään, Tiina. Olen antanut sinulle oman Henkeni ja sydämeni on täysin avoinna sinulle. Pyhä Henki johtaa sinut tuntemaan, niin kuin Sana sanoo, Jumalan syvyydetkin. 1.Kor.2:9-12, 13:12, Ps.139, 1.Moos.1:27, Matt.10:29-30.
– Sinä et tyytynyt pelkästään kertomaan ihmisille itsestäsi, Tiina totesi. – Et halunnut, että saisimme vain tietoja sinusta ja yrittäisimme sitten niiden pohjalta muodostaa jonkinlaisen käsityksen Jumalasta.
Isä pudisti päätään.
– Se ei ole todellista yhteyttä, hän sanoi. – Tahdoin lapsia, jotka ovat minun kaltaisiani; lapsia, joita voin rakastaa ylenpalttisesti ja joiden kanssa saan jakaa sydämeni.
– Toisinaan minusta tuntuu, että kaipaan sinua kauheasti enkä tavoita sinua, Tiina kertoi. – En näe sinua enkä kuule ääntäsi. Mitä minun silloin pitäisi tehdä?
– Sinä olet minussa, Isä toisti rauhallisesti, – ja minun Henkeni on sinussa. Se on lähtökohta kaikelle vuorovaikutuksellemme. Sinun ei tarvitse yrittää tavoitella minua. Minä olen tavoittanut sinut eikä mikään voi koskaan erottaa sinua minun rakkaudestani. Totuus on yhtä lailla totta silloin, kun sinusta ei tunnu siltä. Room.8:35-39, Joh.10:29.
– Olen usein epätoivoisesti yrittänyt tavoitella sinua, Tiina myönsi, – ikään kuin olisit jossain kaukana ja vaikeasti saavutettavissa. Kärsimättömänä ja turhautuneena olen kysellyt, missä sinä oikein olet ja miten saan yhteyden sinuun.
– Sinä olet Jeesuksessa, Isä vastasi tyynesti, – etkä ole koskaan minusta erillään. Siitä totuudesta käsin voit rauhassa tutkiskella keskinäisen suhteemme koko rikkautta. Jätä pois kaikki ajattelutavat, jotka perustuvat valheelliseen uskomukseen erillisyydestä. Joh.8:32, Kol.1:12-13, 2:6-7.
– Aivan totta, Tiina sanoi ilahtuneena. – Minun ei enää tarvitse kysellä, kuinka saisin yhteyden sinuun. Sinä olet jo hoitanut sen asian täydellisesti. Jeesus tuli tieksi takaisin sinun yhteyteesi ja annoit oman Henkesi sydämeeni. Läheinen suhde sinun kanssasi ei ole asia, joka minun pitäisi saavuttaa. Sen sijaan se on todellisuus, jossa elän joka hetki.
Tiina istui mättäälle pohtimaan asiaa ja söi ajatuksissaan pari kourallista mustikoita.
– Silloinhan kaikki elämäni olosuhteet ja tilanteet ovat täynnä mahdollisuuksia, hän totesi hetken kuluttua. – Mitä hyvänsä elämässäni tapahtuukin, jokainen tilanne avaa uusia mahdollisuuksia tulla tuntemaan sinua paremmin. Voin kysyä, kuka sinä olet minulle juuri tässä tilanteessa? Millaista keskinäinen yhteytemme on tänään? Kuinka voin näiden olosuhteiden kautta kasvaa rakkaudessa, uskossa ja luottamuksessa? 1.Tess.5:18, Fil.4:4.
– Juuri niin, Isä vahvisti tyytyväisenä. – Kun otat totuuden lähtökohdaksesi, silmäsi avautuvat koko ajan enemmän oikealle todellisuudelle. Ei ole kaavaa eikä muottia sille, kuinka minä elän yhteydessä lasteni kanssa. Jokainen suhde on omanlaisensa.
Tiina nyökkäsi verkkaan ja katseli ympärilleen. Elokuun varjot olivat pehmeitä. Auringonsäteet välkehtivät kullanhohtoisina kuusenoksien lomasta. Pienet kanttarellit työntyivät vaivihkaa maasta ja kellanruskea heinä huojui tuulessa. Isä seurasi Tiinan katsetta.
– Sinä nautit tästä, vai mitä? hän sanoi hymyillen ja viittasi ympärilleen.
– Ihmeellisen kaunista, Tiina tuumasi onnellisena.
– Minulle on suuri ilo nauttia kauneudesta yhdessä sinun kanssasi, Isä sanoi. – Rakas lapseni, avaa sydämesi minulle arkielämäsi keskellä. Minä olen aina tässä.