Kääntymys
Kevättuuli taivutti koivujen hentoja oksia. Toukokuinen metsä loisti uuden elämän riemullista voimaa. Tuomenkukkien tuoksu leijaili ilmassa, ja tuoreet mustikanlehdet erottuivat heleän vihreinä sammalikosta.
– Auta minua, Tiina pyysi itku kurkussa ja pysähtyi Jeesuksen viereen. – Olen pahasti eksynyt. Olen vieraantunut Jumalan armosta ja rakkaudesta, enkä näe hänen kasvojaan enää lainkaan. Olen kovasti yrittänyt olla pyhä ja tehdä oikeita asioita, mutta en ole tullut yhtään paremmaksi uskovaksi. Jer.33:3, Ps.50:15, Room.3:19-20.
Jeesus kumartui, laski kätensä Tiinan olkapäälle ja katsoi häntä silmiin.
– Ei hätää, hän sano lempeästi. – Me olemme tässä yhdessä. Kun sisimmästäsi nousee esiin alueita, joihin totuuden valo ei ole vielä päässyt, se ei ole lainkaan paha asia. Edessäsi avautuu silloin mahdollisuus astua uusille alueille rakkaudessa ja Jumalan tuntemisessa. Kerro, rakas, minulle, mistä on kysymys. Minä autan sinua. Hepr.2:18, 1.Joh.1:7-9, Ps.30:10, 68:20, 86:5, 103:8, 119:25-27, Sef.3:17, 2.Moos.34:6, Room.8:31.
– Pyhä Henki kutsui minua parannukseen joissakin asioissa, Tiina kertoi. – Kun käännyin pois synnistä rakkauden tielle, vapauduin ja pääsin monta askelta eteenpäin kasvussani Jumalan lapsena. Room.2:4, Joh.8:34-36, 14:16-18, 16:13-15.
Jeesus nyökkäsi ja hymyili rohkaisevasti Tiinalle.
– Niinpä minä ajattelin, Tiina jatkoi, – että voisin nopeuttaa kasvuani tekemällä parannusta oikein urakalla. Tutkin itseäni paikantaakseni kaiken mahdollisen valheen, synnin ja pimeyden sisimmästäni. Tunnustin, pyysin anteeksi, irtisanouduin, ja sama uudestaan ja uudestaan. En kuitenkaan kokenut enempää vapautumista. Päinvastoin, vaellukseni kävi kovin raskaaksi ja synkäksi. Kun katseeni oli jatkuvasti kiinnittynyt vikoihini ja synteihini, häpeä ja epäusko kasvoivat yhä suuremmiksi. Aloin epäillä, voinko koskaan vaeltaa uuden elämän täyteydessä, kun minussa on vieläkin näin paljon sotkua ja pimeyttä. Room.7:24-25, Joh.15:4.
– Keskityit siis vanhaan ihmiseesi, Jeesus huomautti ystävällisesti, – ja unohdit, että minä olen kantanut kaikki syntisi kuolemaan. Ajattelit, että sinun pitäisi itse pyhittää itsesi sen sijaan, että annat minun, Isän ja Pyhän Hengen tehdä sen rakkaudessa. 1.Tess.5:23-24, 1.Piet.2:24, Jes.53:4-5, Room.6:6-7, 2.Kor.5:17-21, Ef.1:4-8, Gal.2:19-21.
– Niin kai, Tiina myönsi. – Luulin, että keskittymällä ankarasti pyhittymiseen minusta tulisi rakastavampi ihminen, mutta minusta tulikin iloton ja tuomitseva. Kun tuijotin omia syntejäni, näin myös toisissa ihmisissä lähinnä vikoja ja puutteita. En nähnyt heitä rakkauden silmin, niin kuin Isä näkee. Room.2:1, 2.Kor.5:16-17, Kol.1:21-22, 3:12-13.
– Aloitit yhdessä Pyhän Hengen kanssa, Jeesus tuumasi rauhallisesti, – ja hän auttoi sinua luopumaan asioista, jotka ovat Jumalan sydämen vastaisia. Niillä alueilla vapauduit vaeltamaan uudessa elämässä. Sen jälkeen yritit saada samoja tuloksia aikaan ilman Jumalaa. Ryhdyit toimimaan lihassa: oman ymmärryksesi mukaan, omassa voimassasi, irrallaan suhteesta ja rakkaudesta. Gal.3:1-3, 5:4-6, Ps.25:4-5, Jes.30:21-26, Sananl.3:5-6.
– Se ei johtanut vapautumiseen, Tiina totesi. – Jäin ansaan ja pimeyteen syntieni, vaatimusten ja tuomioiden kanssa. Silti en millään voinut uskoa kulkevani harhaan. Minähän tein oikeinta asiaa, mitä kristitty voi ikinä tehdä: tein parannusta! Ps.18:4-5, 38:4.
Jeesus pudisti päätään.
– Ei, hän sanoi. – Sinä et tehnyt parannusta. Parannuksenteko on sydämen kääntymistä pois synnistä rakkauden tielle. Sinä olit kyllä halukas kääntymään pois synnistä, mutta et kääntynyt armoon ja rakkauteen vaan omavoimaiseen suorittamiseen, syytöksiin ja häpeään. Sen tähden kääntymisesi ei johtanut vapautumiseen vaan takaisin vankeuteen. Gal.2:16-21, Apt.13:38-39, Room.7:5-6.
Tiina istahti sammaleen peittämälle kivelle ja katseli mietteissään ympärilleen. Ketunleipien somat valkeat kukat koristivat varvikkoa ja muurahaiset kiirehtivät eteenpäin polulla.
– Mitä sitten on oikea parannuksenteko? Tiina kysyi. – Neuvo minua! Sanan.2:1-11, Ps.25, 119:34-37, Jes.9:6
– Aloitetaan alusta, Jeesus sanoi hyväntuulisesti. Hän nojautui männyn runkoa vasten ja nautti auringonpaisteesta. – Sinut on luotu elämään minun, Isän ja Pyhän Hengen välisen rakkassuhteen keskiössä. Sydämesi on luotu suhteeseen ja rakkauteen. Syntiinlankeemuksessa suhteemme särkyi, koska ihmiskunta tahtoi rakkauden sijaan eroa, riippumattomuutta ja hallintavaltaa. Erossa täydellisestä rakkaudesta sydämenne turmeltui. Synti on sydämen ero Jumalasta, joka on elämän lähde. Ero hänestä on kuolemaksi. 1.Joh.2:15-17, 4:7-8, 16, 1.Moos.3:1-19, 5.Moos.30:19-20, Room.5:12-14, 6:23, Joh.15:6, Matt.13:14-15, Hes.3:7.
Tiina nyökkäsi.
– Sen minä ymmärrän, hän sanoi. – Erossa Jumalasta kaikki vääristyy ja menee rikki. Etsimme täyttymystä raastavaan rakkaudenkaipaukseemme suhteista, omaisuudesta, uskonnosta, menestyksestä, riippuvuuksista ja vaikka mistä, mutta mikään, mitä maailma tarjoaa ei kestävällä tavalla täytä sydämen tyhjyyttä. Vaadimme täydellistä rakkautta toinen toisiltamme, mutta kenellekään ei ole sitä antaa. Sitten tuomitsemme, vihaamme ja kadehdimme toisiamme, riistämme ja käytämme hyväksi, kilpailemme keskenämme ja pyrimme korottamaan itseämme. Sinä et kuitenkaan jättänyt meitä synnin ja pimeyden valtaan, vaan tulit pelastamaan meidät! Jaak.1:19-20, 4:1-10, Hagg.1:5-11, Ps.14:2-3, Room.2:1-6, 3:9-20, Joh.3:16, 12:42-43, Saarn.4:1, Hes.22:6-12, 33:10-11, Jer.3:22, 1.Kor.6:7-11, Kol.1:12-13, Luuk.9:25.
Hän katsoi Jeesusta kiitollisena.
– Minussa Isä on palauttanut sinut takaisin yhteyteemme, Jeesus sanoi hymyillen. – Sinä olet minussa, minä olen Isässä ja Pyhä Henki on sydämessäsi. Sait uuden sydämen ja sisimpääsi uuden hengen, joka halajaa suhdetta ja yhteyttä eron ja riippumattomuuden sijaan. Lihan tiet perustuvat eroon ja riippumattomuuteen. Kun teet parannuksen, käännyt pois lihan teiltä elämään Hengessä. Niinpä parannuksenteko on aina palaamista suhteeseen ja rakkauteen. Joh.17:21-26, 1.Joh.4:13, Hes.11:19-20, 18:31-32, Jer.31:33-34, Room.8:1-17, Gal.5:16-17, 25, Ef.1:9-10, Apt.2:32-33, 13:38-39, Tit.3:6-7.
– Miksi minä en onnistu siinä omin voimin? Tiina kysyi. – Enkö voi vain päättää, että muutan suuntaa? Room.10:3.
– Pelkällä tahdonvoimalla voit onnistua väliaikaisesti muuttamaan käytöstäsi, Jeesus vastasi. – Muutos, joka ei tapahdu sydämen tasolla, ei kuitenkaan ole aitoa eikä pysyvää. Todellista rakkautta et voi saada aikaan millään määrällä päättäväisyyttä tai omaa yrittämistä. Sydämen kääntymys on mahdollista vain vastauksena Jumalan rakkauteen. Todellinen parannuksenteko on sitä, että palaat oikealle paikallesi rakkaussuhteeseen minun, Isän ja Pyhän Hengen kanssa. Silloin meidän rakkautemme virtaa sinun sydämeesi ja sinun kauttasi toisille ihmisille. Rakkaus on lain täyttymys. Room.2:4-5, 5:5, 11:34-36, 13:8-10, 1.Joh.4:7-21, Gal.2:16, Joel.2:12-13, Jer.4:3-4, Tit.3:4-5, Ef.2:8-9, Matt.5:17-48, Joh.7:38, 13:34-35, 14:23-24, 15:1-17, 1.Kor.16:14.
Kevätpuron hiljainen solina kantautui metsän reunasta. Tiina hypisteli kaarnanpalasia kädessään ja näytti yhä epävarmalta.
– Eikö todella ole mitään, mitä voisin ansaita? hän tiedusteli sitten varovasti. – Kai sentään on jotain sellaista, jolla voin hiukan nostaa asemaani ja olla muita parempi?
Jeesus istui Tiinan viereen kivelle ja silmäili häntä hivenen surumielisesti.
– Sitäkö sinä tahdot? hän kysyi. – Haluatko ansaita rakkautta ja olla parempi kuin toiset?
– Haluan! Tiina vastasi ja tuijotteli synkkänä kengänkärkiään. – Joissain asioissa minä kuitenkin suoriudun ihan hyvin. Silloin minun kuuluisi saada enemmän hyväksyntää kuin niiden, jotka eivät toimi oikein. Ei ole reilua, jos heitä rakastetaan yhtä lailla kuin minua, vaikka minä olen ollut parempi kristitty! 1.Kor.4:7, Jes.64:6, Room.2:1-10, Matt.6:1-6, 21:28-32, Luuk.6:37-38, 15:11-32.
– Tuomitsemalla toisia ihmisiä suljet sydämesi Jumalan armolta, Jeesus sanoi kärsivällisesti. – Suhteen ja rakkauden sijaan perustaudut omiin ansioihisi. Silloin sydämesi ei ole avoin rakastavalle suhteelle Jumalan kanssa, etkä myöskään kykene aitoon yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Jos pidät kiinni vaatimuksista ja tuomioista, aiheutat itsellesi suurta kärsimystä, sillä sydämesi on luotu elämään rakkaudessa. Isä ei ole koskaan halunnut omavanhurskaita tekojasi ja kuumeisia pyrkimyksiäsi olla hyvä ihminen. Sinua hän kaipaa, rakas! Jo ennen aikojen alkua hänen unelmansa oli saada olla Isä sinulle, ja elää sydämen yhteydessä sinun kanssasi. Ef.3:14-21, Matt.7:1-5, 1.Kor.13:1-3, Room.2:9-10, Gal.6:7-10, Jer.3:19, Hepr.2:10-15, 2.Kor.6:17-18, 1.Joh.4:19-21.
Varpusparvi pyrähti lentoon kuusen oksalta. Koivut olivat jo pukeutuneet vaaleanvihreään kevätasuun, mutta haavat seisoivat yhä lehdettöminä kirkkaansinistä taivasta vasten.
– Minä kuolin ja ylösnousin antaakseni sinulle kaiken, mitä minulla on Jumalan poikana, Jeesus jatkoi. – Kun pysyt minussa, minun elämäni tulee päivä päivältä enemmän esiin sinussa. Minun voimani, iloni, rauhani ja hyvyyteni kumpuaa sisimmästäsi, ja olet vapaa rakastamaan niin kuin minä rakastan. Se kaikki on kuitenkin avoinna sinulle vain armosta. Suorituksillasi et voi koskaan saavuttaa vanhurskautta ja uutta elämää. Mitä sinä siis haluat, Tiina? Pidätkö kiinni tuomitsemisesta ja omista ansioistasi, vai suostutko minun teihini? Jumalan tie on aina armon ja rakkauden tie. Joh.14:6, 15:4-10, 1.Kor.1:30-31, 2.Kor.6:1-2, Room.3:21-31, 8:29-39, 9:30-33, Joh.14:15-18, Gal.5:22-25, 1.Joh.3:1-3, Ef.1:17-21, Luuk.6:27-36, Hepr.9:24-28.
– Minä käännyn, Tiina sanoi ja nosti katseensa veljeensä. – Auta ja armahda minua! Riisu minusta pois ylpeys ja itseriittoisuus ja puhdista minut suorituskeskeisyydestä, joka tekee minut sokeaksi Jumalan teille. Minä luovun kaikista tuomioistani ja vaatimuksistani toisia ihmisiä kohtaan. Tuomiovalta on yksin sinun. Otan vastaan ehdottoman rakkauden, ja haluan tulla rakkaudeksi niin kuin sinä olet rakkaus. Ps.51, Ps.119:29-30, 34-37,133, Mal.3:2-3, 1.Piet.4:17, 1.Joh.1:5-10, Room.7:21-27, Hepr.12:1-13.
– Ole turvallisella mielellä, Jeesus vastasi lämpimästi ja kietoi kätensä Tiinan harteille, – sinun syntisi on annettu anteeksi. Minä puhdistan sinut kaikesta vääryydestä. Miksi sinä omin voimin pyrkisit pyhitykseen, kun Isä on antanut sisimpääsi Hengen, joka johtaa sinut kaikkeen totuuteen? Ole vain altis panemaan pois pahat teot ja hedelmättömät ajatukset, kun Pyhä Henki siihen kehottaa. Lepää rakkaudessa ja vaella kevein askelin! 1.Joh.1:9, 1.Piet.1:2, Apt.26:17-18, Joh.14:16-17, Miika 6:8, Ps.37:3-5.