Rakennustyömaa

Rakas lapseni,

tänään olet elämäsi suurimpien kipujen äärellä.
Katsot alas pimeisiin kuiluihin,
tuskallisimpiin menetyksiin,
täyttymättömiin kaipauksiin,
särkyneisiin unelmiin.

Tyhjiä ja pimeitä kuiluja,
kauhistuttavan syviä,
mahdottomia tilanteita,
suljettuja ovia,
neuvottomuutta ja voimattomuutta.
Toivoton näky.

Rakkaani, tule kanssani ja istu rotkon reunalle.
Katsotaanpa yhdessä uudelleen.
Tämä ei ole unelmien ja toiveiden hauta
eikä täyttymättömien odotusten ikuinen kuilu.

Tämä on rakennustyömaa,
jota minä katson silmät loistaen,
sydämessäni innostunut odotus
ja mielessäni suuret suunnitelmat.

Tässä on minulle sopiva kuoppa
laskea perusta syvälle ja täyttää kuilut rakkaudellani.
Minä rakennan kallioperustalle: yksin armoon, yksin Kristukseen.
Se kestää iäti.

Kuoleman pimeydestä,
tyhjyyden, kivun ja huutavan kaipauksen keskeltä
nousee uuden elämän voima:
elämä ikuisuuden lähteestä,
minun sydämestäni.
Tätä virtaa ei voi padota.

Minun poikaani ei kuolema voinut pitää otteessaan,
eikä voi sinuakaan,
valkeuden lapsi, sydämestäni syntynyt.

Elämäsi pimeät kuilut
eivät ole tuskan ja toivottomuuden maita.
Ne ovat paikkoja, joissa unelmoimme yhdessä.
Yhteiset unelmamme ovat rakennuspiirustuksia,
ja minä toteutan ne.

Rakas lapseni,
suru on surtava.
Menetykset ja pettymykset saa itkeä.
Tuska ja viha saa tulla ulos.
Minä otan kaiken vastaan.
Minä olen sinun Isäsi.
Minä hoidan ja lohdutan sinua.

Aika on surra ja aika on pyyhkiä kyyneleet.
Aika on nostaa katse ylöspäin ja eteenpäin.
Minä luon uutta.

Ef.3:17-21, 4:9-10
Matt.7:24-27
1.Kor.3:11
Apt.2:24-28
Jes.43:18-19