Identiteetti, kasvu ja maan valloitus

Isä, sinä annoit minulle lupauksen maasta.
Piirsit sen laaksot ja kukkulat unelmiini.
Istutit sydämeeni sammumattoman kaipauksen.

Olet käynyt minun edelläni läpi pimeyden ja sankan sumun,
halki kuivan erämaan,
yli soiden, kivilouhikoiden ja vuorien.
Toit minut maani rajoille ja sanoit:
ota omaksesi, lapseni.
Se on sinun.

Sinun voimassasi olen saanut voittoja.
Sinä karkotit viholliseni,
ja sain ottaa maata haltuuni.
Olen ihmetellyt suuria tekojasi:
sinun hyvyyttäsi ja uskollisuuttasi,
minun Jumalani.

Olen kuitenkin vasta päässyt alkuun.
Vihollinen hallitsee yhä laajoja alueita.
Katselen vahvoja linnoituksia ja korkeita muureja.
Oloni on neuvoton, ja epätoivo valtaa mieleni.

Vastustajani ovat minua paljon väkevämmät.
He ovat pitäneet maata hallussaan ammoisista ajoista asti.
Voiko minusta todella tulla voittaja ja valloittaja?
Annatko minulle vallan vihollisteni yli
ja armon vapauttaa kahlittuja,
vaikka olen itsekin orjaksi syntynyt ja vankeudessa kasvanut?

Valheiden sakeaan sumuun
vihollinen yrittää peittää totuuden siitä,
keitä olemme Jumalan poikina ja tyttärinä.
Hän taistelee raivokkaasti salatakseen meiltä,
mitä armo, pelastus ja uusi elämä todella merkitsevät.

Siksi maan valloitus alkaa omasta sydämestäni.
Minun on jätettävä taakseni
vanha elämäni ja vanha identiteettini,
vääristyneet näkemykseni ja uskomukseni,
suojakuoreni, syntiset toimintatapani ja selviytymiskeinoni.

Olen syntynyt uudesti, ylhäältä
rakkauden lapseksi,
Korkeimman tyttäreksi.
Jeesuksessa olen saanut perinnön,
jota ei voi varastaa.

Voitto ja valloitus ei minua hyödytä,
ellen ensin kasva maata hallitsemaan
ja hallussani pitämään.
Jokainen valhe on voitettava
ja jokainen vihollisen istutus kukistettava.

Orjuuden ja vankeuden jäänteet sisimmästäni
väistyvät tosi identiteetin tieltä.
Totuuden Henki johdattaa minut kaikkeen totuuteen.
Tulen olemaan se, joka todella olen.

Ylivoimaisista vastuksista huolimatta
en voi luovuttaa.
Välillä putoan pimeisiin kuiluihin:
pelkoihin, epätoivoon, kipuun ja pettymyksiin.
Ennen pitkää nostan katseeni kuitenkin jälleen valoon.
Sydämeni kutsu ei vaimene.
Minun on jatkettava eteenpäin.

Askel askeleelta voimani kasvaa.
Jeesuksen elämä saa muodon minussa.
Minun Jumalani tekee heikosta voittajan.
Opin turvautumaan häneen
ja luottamaan hänen armoonsa.
Kristus on minulle kaikki.

Niin on matka tärkeä kuin päämääräkin.
Kasvun tie on rikas:
aarteita löytyy polkujen varsilta, harharetkiltänikin.
Valheet, joita vihollinen on käyttänyt sitoakseen minut pimeyteen
muovautuvat käsissäni avaimiksi ja työkaluiksi,
joilla voin auttaa toisia vapauteen.

Kaikki, mitä matkallani opin ja löydän,
on minulle tarpeellista ja hyödyllistä.
Kasvan toteuttamaan niitä tekoja,
joita tekemään Jumala on minut tarkoittanut.