Minun elämäni on sinun elämäsi

Tiina astui ulos syksyiselle pihamaalle ja katseli hajamielisesti taivaanrantaa, jonka ilta-aurinko värjäsi punertavaksi. Suuret harmaansiniset pilvet ennustivat lähestyvää sadetta.

Jeesus seisahtui tytön viereen kuistille.
– Mitä sinä mietit? hän tiedusteli hymyillen.
– Isä puhui minulle asioita, Tiina sanoi ja huokasi. – Mutta minä en ymmärrä, kuinka ne voisivat olla totta.
– Millaisia asioita? Jeesus kysyi ja istahti portaalle. Tummina kohoavista sadepilvistä huolimatta aurinko lämmitti vielä. Oli kuin kesä olisi halunnut viipyä puutarhassa vielä pienen hetken ennen syksyn sateita ja tuulia.
– Hän sanoi, että hän on minun Isäni, Tiina vastasi. – Hän sanoi, että hän rakastaa minua ja pitää minusta huolen.
Jeesus silmäili sisartaan hyväntahtoisesti.
– Rakkauden sanat ovat minulle kuin pisaroita voipaperilla, Tiina jatkoi epätoivoisena. – Minusta tuntuu, ettei mikään imeydy minuun. En pysty ottamaan sitä vastaan.

Jeesus hymyili ja laski kätensä tytön olkapäälle. Hetken he katselivat yhdessä tuulessa suhisevia haapoja, jotka olivat jo alkaneet pukeutua syksyiseen väriloistoonsa.
– Mitä jos lakkaisit yrittämästä, Jeesus ehdotti.
– Olen vaeltanut varjoissa niin kauan, Tiina sanoi. – Olen tottunut olemaan ei-kukaan, piileskelemään ja häpeämään itseäni. Minustako tulisi Kuninkaan tytär?
– Sinä olet, Jeesus vastasi, ja hymyili säteilevästi.

– En ole kokenut huolenpitoa, Tiina jatkoi, – tai että joku olisi pitänyt minua sen arvoisena, että suojelisi minua. En osaa edes kuvitella, kuinka rakkaudessa eletään.
– Rakas, sinä olet minussa ja minä olen sinussa, Jeesus sanoi. – Lapsen elämä, joka sydämestäsi nousee, on minun elämääni. Sinä olet Jumalan tytär ja hän on sinun Isäsi. Se on ikiaikainen Totuus, jota mikään ei voi muuttaa eikä horjuttaa. Lakkaa siis ponnistelemasta ja lepää Totuudessa. Minun Henkeni saa sinussa kaiken aikaan.

– Oletko varma, että se toimii minun kohdallani? tyttö kysyi onnettomana. – En kykene luottamaan Jumalaan enkä ihmisiin. Olen pysyvästi ja perustavanlaatuisesti turvaton ja ahdistunut. Minulla ei ole omanarvontuntoa enkä osaa asettaa rajoja suhteessa toisiin ihmisiin.
– Heikkous ja särkyneisyys ei ole minulle ongelma, Jeesus vastasi rauhallisesti.
– Miten niin ei ole? Tiina ihmetteli.
– Heikkous on suuri mahdollisuus, Jeesus sanoi – Heikkoudessa ja rikkinäisyydessä on paljon tilaa meidän Isämme voimalle ja lohdutukselle.

Syntyi hiljaisuus. Tuuli yltyi ja ensimmäiset sadepisarat putoilivat jo maahan.
– Tule, Jeesus sanoi. Hän nousi ja avasi oven.
Kun he astuivat sisälle, sade rummutti jo voimalla kattoa.
– Sinut on luotu täydelliseen rakkauteen ja riippuvuuteen Isästä, Jeesus jatkoi, kun he asettuivat olohuoneeseen. – Sinun kuuluukin olla heikko. Lakkaa tavoittelemasta vahvuutta, ja sydämesi saa levon.
– Mutta minulla ei ole uskoa, Tiina sanoi. – En pysty luottamaan.
– Ei se mitään haittaa, Jeesus totesi levollisesti.

Tiina tuijotti veljeään epäuskoisena.
– Ei ole koskaan ollut tarkoitus, että sinulla pitäisi olla uskoa itsessäsi, Jeesus sanoi. – Rakkaani, uudessa liitossa on kysymys siitä, että minun elämäni on sinun elämäsi. Minun uskoni on sinun uskosi. Minä luotan Isään täydellisesti ja olen kaikessa riippuvainen hänestä. Minun uskoni on sinun sydämessäsi, koska minä olen sinussa.
– No jo on, Tiina sanoi ihmeissään, kun ei muutakaan keksinyt.
– Anna minun rakastaa sinua sellaisena kuin olet, Jeesus sanoi vetoavasti. – Suostu rakastettavaksi ilman tekoja ja suorituksia. Rakkaudessa voit päästää irti kaikesta omasta yrittämisestäsi. Silloin minun elämäni pääsee virtaamaan sydämestäsi.

– Mitä sitten tapahtuu? Tiina kysyi.
– Tulet enemmän ja enemmän olemaan se, joka todella olet, Jeesus vastasi. Hänen silmistään loisti ihmeellinen kirkkaus. Tiinalle tuli tunne, että veli näki tulevaiset ja iloitsi niistä jo ennalta.
– Minun elämäni saa muodon sinussa, Jeesus jatkoi, – ja alat tehdä asioita, jotka nousevat sydämestäsi ja Isän sydämestä. Se ei ole raskasta työtä. Olet vain se, joka olet ja toteutat asioita, jotka ovat ominta itseäsi.

He istuivat tovin hiljaa. Tiina katseli, kuinka lukemattomat sadepisarat kimpoilivat maan pinnasta. Heikko kajastus tummien pilvien lomassa kertoi, ettei aurinko ollut vielä laskenut.
– Rauhan suhteen on kai samoin, Tiina sanoi äkkiä ja käänsi katseensa veljeensä. – Minulla ei ole itsessäni minkäänlaista rauhaa. Löydän rauhan vain lääkepurkista. Mutta sinä sanoit, että annat oman rauhasi meille. Ei kai se sitten haittaa, vaikkei minulla sellaista olekaan!
– Ei, ei haittaa, Jeesus vastasi naurahtaen. – Rakas, älä pelkää ahdistusta. Älä pelkää masennusta, toivottomuutta, pelkoa ja yksinäisyyttä. Totuus on sinun puolellasi. Sinä olet rakastettu. Olet minun Isäni tytär eikä mikään voi riistää sinua hänen kädestään. Hänen rakkautensa ympäröi sinut joka hetki. Totuus on tekevä sinut vapaaksi.