Kaivo oli tyhjä ja niin syvä, että se näytti pohjattomalta. Tiina kumartui reunan yli ja kurkisti alas. – Isä, katso nyt, hän sanoi epätoivoisena. – Tältä minun sisimpäni näyttää. Täyttymättömät kaipaukseni ovat kuin syvä ja pimeä kuilu sisälläni. Siellä ei ole mitään elämää. On vain kipua, pettymystä ja katkeruutta.
Isä istahti kaivon reunalle ja silmäili tytärtään hyväntahtoisesti. – Katso nyt, Tiina toisti kärsimättömänä ja viittasi kaivoon. – Katso, miten moni asia elämässäni on rikki ja pielessä! Isä tutkaili tovin kaivoa, ja kääntyi sitten jälleen Tiinaan päin. – Tilanteeni on toivoton, Tiina tuumasi surkeana. – Vaikka saisin vähän jotain hyvää: pisarallisen rakkautta tai ämpärillisen siunausta, mitä se olisi noin syvään kuiluun? Toisia sinä kyllä siunaat ylenpalttisesti, mutta minulle et anna kuin pieniä tippoja, joilla juuri ja juuri selviän!
– Tiina, Isä sanoi ja nousi seisomaan, – pyydän sinua hylkäämään tämän kaivon kokonaan. Jätä ristille vanha vaille jäämisen ja osattomuuden identiteetti. Minä en anna rakkautta ja siunausta määrämitalla: en pisaroittain enkä edes ämpärillinen kerrallaan. Jeesuksessa olen antanut sinulle kokonaan uuden elämän rakastettuna lapsena. Et tarvitse tätä kaivoa enää, sillä sisimmässäsi on elävän veden lähde. Joh.7:37-39, 1.Joh.3:1, 1.Piet.1:3. – Sinä väheksyt kipuani ja ongelmiani! Tiina suuttui. – Etkö lainkaan välitä siitä, kuinka paljon olen joutunut kärsimään? – Välitän todella, Isä vastasi vakavana. – Minä tiedän, että pisarat eivät riitä täyttämään janoasi. Olen luonut ja tarkoittanut sinut elämään minun yhteydessäni, täydellisessä rakkaudessa. Siksi palautin sinut Jeesuksessa sille paikalle, jossa minun rakkauteni ja elämäni virtaa ehtymättömänä sydämeesi. Room.5:5., Hagg.1:5-9, Jes.49:8-10, 55:1-3, Ps.36:10, 1.Kor.1:30.
– En ymmärrä tuollaista, Tiina sanoi vihaisesti. – Miksi et voi vain täyttää tätä kaivoa? Vastaa pyyntöihini ja rukouksiini! Anna minulle kaikki, mitä minulta puuttuu! Sitten voin olla onnellinen ja elää hyvää elämää. – Tämä kaivo, Isä selitti kärsivällisesti, – on vanha, lihallinen ihmisesi. Uutta viiniä ei lasketa vanhoihin leileihin. Vanha ihmisesi ei voi vastaanottaa Jeesuksen elämää. Jos pysyt tämän kaivon äärellä, olet jatkuvasti levoton ja tyytymätön. Pakenet riippuvuuksiin, etsit aina uusia hengellisiä kokemuksia tai yrität tarrautua toisiin ihmisiin, jotta he täyttäisivät tarpeesi. Kun saat sen, mitä tavoittelet, olet hetken tyytyväinen; ikään kuin olisit saanut pari sangollista vettä tyhjään kaivoosi. Se haihtuu kuitenkin pian, ja tunnet olosi jälleen tyhjäksi. Matt.9:17, Joh.3:3-8, 4:10-14, 1.Joh.2:15-17.
– Tuo on kyllä totta, Tiina myönsi. Hän katsahti epäröiden kaivoa, ja sitten taas Isää. – Mikä se sinun vaihtoehtosi olikaan? Isä hymyili. – Olen antanut sinulle uuden sydämen, hän sanoi, – ja sisimpääsi uuden Hengen. Se kaivo on aina täynnä elävää vettä, sillä sen alkulähde on minussa. Siksi kutsun sinua hylkäämään joka päivä vanhan, lihallisen identiteettisi ja vaeltamaan uudessa elämässä. Hes.11:19-20, 36:26-28, Gal.5:24-25, Ef.4:22-24, 2.Kor.5:17. – Miten minä sen teen? Tiina ihmetteli. – Ota vastaan minun armoni, Isä vastasi. – Tässä on totuus: asetin sinut Jeesukseen, koska tahdoin antaa sinulle saman aseman ja saman suhteen minuun kuin hänellä on minun Poikanani. Sillä paikalla sinä elät tänään ja ikuisesti. Sinä olet vanhurskas, pyhä ja täydellisesti rakastettu. Ef.1:3-12, 2:1-9, Kol.1:21-22, 3:12, 1.Kor.6:11, Hepr.10:10, Jer.31:3, Room.3:23-24, 5:8, 2.Tess.2:13.
– En minä voi tuollaista uskoa! Tiina huudahti. – Miksi et? Isä tiedusteli tyynesti. – No, katso nyt, Tiina sanoi kiihtyneenä ja viittilöi tyhjän kaivon suuntaan, – katso, miten elämäni on mennyt! Jos minä todella olisin sinulle rakas ja tärkeä, tuskin minulle olisi tapahtunut niin paljon pahoja asioita. En voi uskoa, että rakastat minua, ellet ensin muuta minun elämääni. Ota pois kipuni ja vaikeuteni! Sitten voin ehkä uskoa kaiken tuon suuren ja ihmeellisen, josta puhuit. – Se, mitä sydämessäsi on, muovaa elämääsi, Isä sanoi. – Siksi kestävä muutos tapahtuu aina sisältä ulospäin. Vaikka elämäsi olosuhteet muuttuisivat juuri sellaisiksi kuin haluat, muutos ei ole kestävää, ellet sinä muutu. Ne sydämen asiat, jotka aiheuttavat ongelmia nykytilanteessa, aiheuttaisivat ongelmia yhtä lailla uusissa olosuhteissa. Kun sen sijaan omaksut tosi identiteettisi Kristuksessa, sinä alat ajatella ja toimia uusilla tavoilla. Silloin elämäsi muutos on todellista ja pysyvää. Sananl.4:23, 9:10, Matt.6:33, 7:16-17, 7:24-27, 13:3-9, Ef.4:22-24, 5.Moos.10:16, Jer.4:3-4.
Syntyi pitkä hiljaisuus – Mitä tarkoitat, Tiina kysyi sitten, – kun kehotat minua jättämään ristille tuon tyhjän kaivon ja vanhan identiteettini? – Se, mitä uskot ja ajattelet, Isä selitti, – ohjaa tekojasi ja valintojasi, ja sen myötä koko elämäsi suuntaa. Jeesus kantoi ristille vanhan ihmisesi kaikkine synteineen. Kaikki vihollisen vääristämät ajatuksesi on haudattu kuolemaan. Jeesus kantoi myös kaiken rikkinäisyyden, mitä oma syntisi ja muiden synnit ovat aiheuttaneet sinussa ja elämässäsi. Annoin sinulle uuden sydämen, jonka kautta ylösnousemuselämä virtaa mieleesi, tahtoosi, kehoosi ja tunteisiisi. Sen hedelmänä on pyhitys ja jatkuva muutos Jeesuksen kaltaisuuteen. Ymmärrätkö tämän? Room.6:22, 8:1-17, 12:2., 1.Joh.3:2, 4:17, 2.Kor.3:18. – Ymmärrän, Tiina vastasi hitaasti. – Mikä minun roolini tässä kaikessa sitten on? – Sinun roolisi on suostua, Isä vastasi hyväntuulisesti. – Se on ainoa asia, jota pyydän sinulta, sillä minä annan kaiken lahjana. Rakkaudessa ei ole vaatimuksia. Minun armoni vahvistaa sinua sisällisesti ja antaa sinulle voiman tulla siksi, joka todella olet Kristuksessa. Jeesus on tie, totuus ja elämä sydämessäsi. Pyhä Henki on aina läsnäoleva auttajasi ja neuvonantajasi. Hän avaa silmäsi näkemään, kuka Jeesus on sinussa ja sinulle. 1.Kor.2:9-12, 2.Kor.6:1-2, Tit.3:4-7, 1.Joh.4:8, Joh.14:6, 16:13-15, Kol.2:6-7, Ef.2:10, 3:14-19, Hepr.4:10.
– Pitäähän minun kuitenkin jotain tehdä, Tiina huomautti. – Sanoit, että minun on luovuttava valheista ja vääristyneestä minäkuvasta. Miksi? Etkö voisi vain suvereenisti vaihtaa väärät ajatukseni oikeisiin. Sinähän olet Jumala! – Ja sinä, lapseni, olet vapaa, Isä tuumasi levollisesti. – Olen antanut sinulle lahjana kaiken, mikä tosi elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. En kuitenkaan pakota sinua seuraamaan tahtoani. Jos valitset sen sijaan pitää kiinni lihan teistä, sinulla on vapaus tehdä se. 2.Piet.1:3-4, Joh. 3:19-21, 10:10, 5.Moos.30:19, Jer.3:19-20, Ps.119:30. – No niinpä, Tiina huokasi, – ja vapaus niittää sitä, mitä kylvänkin. Jos olen jotain oppinut niin ainakin sen, että aina kannattaa nöyrtyä ja kääntyä mahdollisimman pian. Vanhan luontoni mukaiset ajatukset vievät minut pimeyteen ja umpikujaan. Sinun viisautesi on minulle toisinaan käsittämätöntä, mutta johdat minua koko ajan suurempaan vapauteen, iloon ja elämän täyteyteen. Totuus on sinun sanasi perusta. Oikeat ja ikuiset ovat sinun päätöksesi. Gal.6:7-8, Ps.16:11, 119:160, Room.1:21, Matt.5:3, Jaak.4:6, Sananl.14:12, 1.Kor.1:18-20.
Tiina vaikeni hetkeksi ja katseli tyhjiä ämpäreitä, joita kaivon ympärillä lojui. – Haluan sydämestäni seurata sinun teitäsi, hän sanoi. – Kuitenkin minusta tuntuu vaikealta luopua vanhoista selviytymiskeinoistani. Täyttymättömien tarpeiden kuilu sisimmässäni on valtavan syvä. Mitä tapahtuu, jos en enää yritä täyttää sitä omilla keinoillani? Pelkään putoavani sietämättömään tuskaan ja tyhjyyteen. Pitääkö minun sitten vain hyväksyä se, että kipeä kaipaukseni ei ehkä koskaan täyty? Isä kyykistyi Tiinan eteen ja katsoi häntä silmiin. – Lapseni, hän sanoi, – olen antanut kaikkeni saadakseni sinut takaisin rakkauteeni. Minä en anna niin kuin maailma antaa. Lohdutukseni ei ole sellaista, että kaataisin sangollisen vettä tyhjään kaivoosi. Pyydän sinua jättämään taaksesi koko tämän osattomuuteen ja vaille jäämiseen perustuvan asetelman, koska se ei ole totta. Sinä et ole yksin etkä hylätty. Olen asettanut sinut pysyvästi minun, Jeesuksen ja Pyhän Hengen välisen rakkaussuhteen keskiöön. Sinä et ole vaille jäänyt. Olen siunannut sinua Kristuksessa kaikella Hengen siunauksella ja taivaallisilla aarteilla. Joh.3:16-16, 10:27-30, 14:27, Ef.1:3, Room.8:38-39.
Heräävä ymmärrys kuvastui Tiinan kasvoilta. – Eli kun päästän irti valheellisista uskomuksista, hän sanoi, – sydämeni silmät avautuvat näkemään oikean todellisuuden. Vihollinen yrittää kovasti uskotella minulle, että olen köyhä ja surkea: rakkauden ja siunauksen ulkopuolella. Sehän on täyttä pötyä, kun minulla kerran on sama asema sinun yhteydessäsi kuin Jeesuksella. Kun panen pois vanhan osattomuuden identiteetin, rakastetun lapsen identiteetti pääsee juurtumaan sisimpääni. Joh.8:31-32, 8:44, 9:39-31, 16:13-14, Gal.4:4-7, Sananl.4:18. – Juuri niin, Isä vahvisti tyytyväisenä. – Minä hylkään valheet, Tiina päätti, – ja otan vastaan sinun armosi ja totuutesi.
Hän käänsi selkänsä tyhjälle kaivolle ja tarttui Isän käteen. – Yksi kysymys minulla vielä olisi, Tiina sanoi, kun he kävelivät yhdessä poispäin kaivolta. – Kerro, Isä kehotti lämpimästi. – Minä olen kovin rikkinäinen ja vajavainen, Tiina huokasi. – Moni asia elämässäni on ihan vääristynyt, ja isoja palasia puuttuu. Riittääkö sinun armosi ja rakkautesi täyttämään näinkin syvät kuilut?
Tiina kohtasi Isän katseen. Isän silmissä oli ihmeellinen kirkkaus. Hän oli puhdas ja täydellinen rakkaus – valo vailla mitään pimeyttä. 1.Joh.1:5, Jaak.1:17. – Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus teki tyhjäksi Saatanan teot, Isä sanoi. – Hänen voittonsa ja ylösnousemuselämänsä on sinussa. Elämäsi synkimmistä laaksoista tulee suurimpien voittojesi areenoita. Niiltä alueilta, joilla vihollinen on eniten varastanut, sinä keräät suurimmat aarteet, voiman ja auktoriteetin. Sillä tavoin minun armoni toimii. Jes.9:1-6, 45:2-3, 54:17, Luuk.10:18-19, Ilm.12:10, Hepr.2:14-15, 9:24-28, Room.5:17-21, 1.Joh.3:8. – Uskomatonta, Tiina taivasteli. – Se on normaalia elämää minun lapsenani, Isä vastasi hymyillen säteilevästi. – Tervetuloa todellisuuteen!
Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.
Jer.2:13
Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”
