Aitoja ihmissuhteita

– Nyt on aika astua uuteen, Isä sanoi hymyillen. – Johdan sinut tuntemaan perheeni ja elämään rakkauden yhteydessä sisariesi ja veljiesi kanssa.
– Mahtavaa! Tiina iloitsi ja hypähteli innoissaan. – En malta odottaa!
– Pyydän sinua vain päästämään irti joistakin asioista, jotka ovat tiellä, Isä jatkoi. – Luovu teeskentelemisestä ja valehtelemisesta ihmissuhteissa. Johdan sinua askel askeleelta olemaan aito ja rehellinen.

Hymy kuoli Tiinan kasvoilta.
– E-ei, hän sanoi ja perääntyi pelästyneenä muutaman askeleen. – Ei, se ei ole mahdollista.
– Minkä tähden? Isä tiedusteli rauhallisesti.
– Se on liian vaarallista, Tiina vastasi.
– Se on rakkauden ja elämän tie, Isä sanoi. – Lapseni, se on minun tahtoni ja suunnitelmani sinua varten.

– Vaadit liikaa! Tiina huudahti ja joutui yhä enemmän pois tolaltaan ajatellessaan asiaa.
– En vaadi sinulta mitään, Isä sanoi. Hän katsoi lastaan hellästi. – En odota sinulta rohkeutta. Rakkauteni synnyttää sinussa kaiken, minkä on määrä tapahtua. Pyydän sinua vain päästämään irti niistä asioista, jotka ovat rakkauden esteenä, koska haluan johtaa sinua eteenpäin elämän tiellä.
– Kuka hullu nyt olisi aito ja rehellinen ihmisten edessä! Tiina vastusti itku kurkussa. – Avuton ja haavoittuvainen! Se on varma keino tulla murskatuksi, nöyryytetyksi ja hylätyksi.

– Tiedän, että olet peloissasi, Isä vastasi, – ja ymmärrän sen. Mutta lapseni, sinä menetät liian paljon, kun yrität välttää kivun ja pettymykset piiloutumalla omatekoisten suojamuuriesi taakse. Aina, kun otat hallintavallan omiin käsiisi, menetät tosi elämän. En ole luonut sinua hallitsemaan.
– ”Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä kadottaa, on pelastava sen” Tiina lausui puoliääneen ja katsahti sitten Isää mietteliäänä.
Isä nyökkäsi.
– Päästä irti, hän sanoi. – Anna minun johtaa sinut yltäkylläiseen elämään.
– Mihin sitten? Tiina kysyi epäröiden.
– Rakkauteen ja perheyhteyteen, johon olen sinut luonut ja tarkoittanut, Isä vastasi.

– Kai se sitten on minullekin mahdollista, Tiina myönsi, – mutta pelkään kyllä kauheasti. Mitä sitten, kun ihmissuhteissa sattuu?
– Et voi koskaan joutua rakkauden ulkopuolelle, Isä sanoi lämpimästi. – Sinä olet minussa ja minä olen sinussa. Kun koet pettymyksiä ihmissuhteissa, et putoa tyhjyyteen tai häpeään. Putoat minun syliini.
– Enkö sitten ole aivan suojaton? Tiina kysyi. – Jos vain olen sellainen kuin olen sen sijaan, että teeskentelisin.
– Omat suojamuurisi eivät sinua turvaa, Isä vastasi. – Niillä suljet itsesi yksinäiseen vahvuuteen eikä rakkaus pääse sydämeesi. Silloin sinä tosiasiallisesti olet suojaton ja vaarassa, sillä sydän joka ei tunne rakkautta, on altis uskomaan vihollisen valheita. Todellisen turvan löydät vain, kun annat minun olla Isä sinulle. Myös perheyhteys suojelee sinua. Missä sinä horjut, voivat sisaret ja veljet seistä tukena. Suden on helpointa hyökätä sen lampaan kimppuun, joka on laumasta erillään.

– Ihmissuhteissa tulee aina kipuja ja pettymyksiä, Tiina sanoi huolestuneena. – Ja se sattuu niin paljon! Oletko ihan varma, että se riski kannattaa ottaa?
Isä hymyili ja ojensi kätensä silittääkseen Tiinan poskea.
– Kuule lapseni, sinä olet rakkaudessa. Sinä olet minussa. Lohdutukseni syli ympäröi sinua joka hetki. Se on ikiaikainen, muuttumaton Totuus. Miksi siis pelkäisit ihmisiä?
Tiina tuijotti hetken keskittyneesti lattiaa mietteissään.
– Luulin, että joudun rakkauden ulkopuolelle, jos ihmiset hylkäävät tai kohtelevat pahoin, hän sanoi sitten.
– Se ei ole totta, Isä sanoi lujasti. – Ihmisellä ei ole valtaa syöstä toista ihmistä rakkauden ja hyväksynnän ulkopuolelle. Rakkaus ei ole ihmisten hallittavissa. Olen antanut lapsilleni vallan kutsua ihmisiä sisään minun rakkauteeni ja elämääni, joka teissä jo on. Rakkauden valtakunta on sisällisesti teissä ja teidän keskellänne. Sen sijaan minä en ole antanut kenellekään teistä valtaa tuomita toisia ihmisiä rakkauden ulkopuolelle.

– Siksikö Jeesus sanoi, että älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi? Tiina kysyi.
– Vain se, joka itse elää rakkauden ulkopuolella, tuomitsee toisia rakkauden ulkopuolelle, Isä selitti. – Rakkauden hallintovallan alaisuudessa ei tuomita eikä hylätä, sillä rakkaus kutsuu aina yhteyteen. Siellä missä tuomitaan, hallitsee yhä ihminen. Minä kutsun lapsiani pois tuomion alta rakkauden valtakuntaan.

– Mitä minun pitäisi tehdä? Tiina kysyi.
– Lakkaa vaatimasta ihmisiltä, Isä sanoi. – Anna ihmisten olla keitä he ovat. Anna heidän olla heikkoja ja keskeneräisiä ja ole itse yhtä lailla aito ja haavoittuvainen. Vain siten syntyy todellinen yhteys. Sinä vaadit ja odotat, että toisen ihmisen pitäisi olla senmuotoinen palanen, joka täyttäisi tyhjän kohdan sydämessäsi. Vaatimusten keinoin et koskaan saa täyttymystä kaipaukseesi. Tiina, sinä olet rakkaudessa! Olet minun lapseni. Kaikki se rakkaus, jota kaipaat, on jo sinun. Lakkaa velkomasta ihmisiltä. Päästä irti ja anna minun rakastaa sinua. Silloin olet vapaa sekä antamaan että vastaanottamaan. Antaminen ja vastaanottaminen eivät ole toisistaan erillisiä asioita. Ne ovat samaa elämän virtaa minun sydämestäni lasteni sydämiin ja toinen toisillenne. Me olemme yhtä.