Avaa sydämesi

– Oletko sinä oikeasti Isä minulle myös arkielämässäni? Tiina kysyi tuijotellessaan mietteliäänä takkatulta.
Tuli heijastui ikkunoista, joiden takana maailma oli musta ja märkä.
– Vai pelkästään viikonloppuisin ja iltaisin? Isä sanoi huvittuneena ja laski teemukit pöydälle.
– No, niin minä ajattelen, Tiina myönsi. – Uskon kyllä, että johdatat minua elämäni suurissa linjoissa, mutta en usko yhtään, että auttaisit arkisissa asioissa.

Isä asettautui nojatuoliin ja loi kirkkaiden silmiensä katseen tyttäreensä.
– Minun apuni ei ole sellaista, että kurotan puoleesi taivaista ja lähden sen jälkeen pois, hän sanoi. – Sinun henkesi on yhtä minun henkeni kanssa. Kun sinä olet töissä, minä olen töissä. Kun laitat ruokaa, minä laitan ruokaa. Kun pelaat sählyä, minä pelaan.
– Sitä ei kyllä uskoisi, Tiina nauroi. – Tarvitsisin todella jumalallista johdatusta, että osuisin vähän paremmin maaliin. Mutta oletko oikeasti läsnä silloin, kun teen töitä? Minä teen sitä sataprosenttisesti omassa voimassani.
– Se kuormittaa sinua kohtuuttomasti, Isä totesi. – Kun hallitset asioita itse ja elät omassa voimassasi, olet luonnottomalla paikalla. Jos suljet sydämesi elämän lähteeltä, sinä kuihdut. Avaa sydämesi minulle, ja elämäni voi vapaasti virrata kaikkiin asioihin, mitä teet.

– Välitätkö muka minusta niin paljon, että sinua kiinnostaa työasiani tai harrastukseni? Tiina ihmetteli. – En millään saa sitä mahtumaan päähäni. Miksi sellaiset asiat sinua kiinnostaisi?
– Minä rakastan sinua, Isä sanoi vilpittömästi. – Olen aina halunnut elää täydellisessä yhteydessä kanssasi. Kun avaat sydämesi minulle arkielämäsi keskellä, minun elämäni saa muodon sinussa. Sinä vapaudut olemaan se, joka todella olet.
– Mutta kuinka minun elämäni sopii yhteen sinun elämäsi kanssa? Tiina sanoi kummissaan.
– Sinä olet Ikiaikainen. Olet täydellinen rakkaus, valkeus ja pyhyys. Ei minun elämäni ole mitään taivaallista. Minun elämäni on kaikenlaista säätämistä ja hermoilua. Se on perunoiden pilkkomista, punttien nostelua salilla, pelkoa ja ahdistusta, raporttien tekemistä ja laskujen maksamista (ja tarinoiden kirjoittamista nettiin).

– Haluan olla osallinen kaikkeen siihen, Isä sanoi silmät loistaen. – Minä puhallan elämän siihen, mitä teet ja touhuat. Älä sulje sydäntäsi minulta. Niin elämäni pääsee virtaamaan sinuun ja sinun kauttasi, olit sitten ruokakaupassa tai rukoilemassa.
Tiina tuijotti Isää.
– Todellako se on mahdollista? hän kysyi.
– Hyväksy totuus siitä, kuka sinä olet, lapseni, Isä sanoi vetoavasti. – Sinun ei tarvitse ponnistella saadaksesi rakkautta. Sinä olet rakkaudessa. Sinun ei tarvitse etsiä pisaroita suureen janoosi. Minä olen sinussa ja minä olen elämä. Pysy minun rakkaudessani. Silloin voit tehdä asioita sydämestäsi käsin, levossa ja vapaana.