Elävän veden virrat

– Olen pahoillani, että olen taas sulkenut sydämeni sinulta, Tiina sanoi ja katsahti Isää mietteliäänä. – Minun on tosi vaikea uskoa, että olet läsnä joka hetki. Olen tottunut selviytymään yksin ja täyttämään sisimpäni tyhjyyden omilla keinoillani.
Tiina vilkaisi Isää uudelleen kuin varmistaakseen, että tämä todella oli siinä.
– Itse asiassa pohdin, onko tämäkin keskustelu vain mielikuvitukseni tuotetta, hän tunnusti.
– Ehkä ikävöin rakkautta niin paljon, että luon itse sellaisen Jumalan, jota kaipaan. Rakentelen kauniita kuvitelmia, koska en kestä elää karussa todellisuudessa.

Hän huokasi ja katseli puutarhaa. Mehiläiset pyörivät touhukkaasti omenapuiden valkeissa kukissa. Kevätesikot ja vaaleansiniset lemmikit olivat muodostaneet oman suloisen niittynsä puiden katveeseen. Kevään kauneus oli kuin sadusta.
– Ja minä todella en kestä elää, jos rakkautesi ei ole totta, Tiina lisäsi. – Usko on antanut minulle toivon. Se on tuonut elämän sydämeeni. Jos sinä et ole rakastava Isä, ei ole mitään toivoa. Rakkaus on ainoa voima, joka voi valaista sisimpäni pimeyden. Minussa itsessäni ei ole sitä elämää, joka kuoleman voittaa.

Isä ei ollut tähän saakka sanonut mitään, mutta hänen huomionsa oli täysin keskittynyt Tiinaan. Tiina hätkähti Isän katseen kirkkautta ja katsoi hämmentyneenä poispäin.
– Oletko sinä nähnyt ja kokenut elämän, joka voittaa kuoleman? Isä tiedusteli levollisesti.
– Olen, Tiina myönsi. – Sinun Henkesi minussa on taivaallinen elämä: ikiaikainen rakkauden voima, joka lävistää kaiken maailman pimeyden. Ei sitä voi mitenkään kiistää.

Isä hymyili. Hänestä huokui horjumaton rauha ja puhdas ilo.
– Siinä tapauksessa sinun lienee parasta hyväksyä tosiasiat, hän totesi.
– Minä yritän, Tiina nauroi, – mutta helppoa se ei ole. Olen elänyt suurimman osan elämästäni uskoen, että olen yksin. Kukaan ei näe minua, ei tunne minua eikä auta minua. Nyt minun pitäisi tottua siihen, että sinä todella olet minun Isäni. En ole koskaan yksin, vaan sinä olet aina tässä ja olet kiinnostunut jokaisesta elämäni yksityiskohdasta. Haluat olla läsnä kaikessa ja täyttää minut rakkaudellasi joka hetki. On siinä vähän totuttelemista!
– Onhan siinä, Isä myönsi, – vaikka tosiasiassa sinä et koskaan tottunut elämään irrallaan rakkaudestani. Se on sinulle luonnoton ja sietämätön paikka, koska olet minun lapseni. Lakkaa vastustamasta sydämesi kutsua. Ei sinun tarvitse yrittää pakottaa itseäsi uskomaan. Sisimmästäsi juoksevat elävän veden virrat.^Joh.7:38 Antaudu vain virran vietäväksi.

– Onko se niin helppoa? Tiina kysyi ja nyppi ajatuksissaan ruohonkorsia maasta. – Minusta tuntuu, että yksin pärjääminen on juurtunut minuun tosi tiukasti. Kun tulee jokin ongelmatilanne, minussa menee automaattisesti selviytymismoodi päälle. Yritän hädissäni saada asiat hallintaan. Ponnistelen niin kovasti, että muistan tuskin hengittää. Sellaisessa tilanteessa tuntuu mahdottomalta uskoa, että sinä auttaisit minua.
– Minä ymmärrän sinua, rakas, Isä sanoi lämpimästi. – En syytä sinua!
Hän tavoitteli tyttärensä katsetta. Tiina katsoi Isää epävarmana.
– Olen täysin sinun puolellasi, Isä jatkoi ystävälliseen sävyyn, – silloin, kun suljet sydämesi minulta ja yrität kaikin voimin selviytyä yksin. Tunnen sinut ja tiedän, miksi toimit niin. Ei minulla ole mitään syytöstä sinua vastaan. Tahdon vain rakastaa sinua ja parantaa sydämesi.

Tiina painautui Isää vasten.
– Ehkä minä todella voin päästää irti siitä uskomuksesta, että olen yksin eikä kukaan auta minua, hän sanoi. – Sitten sydämessäni avautuu tilaa luottamukselle. En osaa kuvitella, millaista olisi elää ilman jatkuvaa pelkoa. Tuntuu uskomattomalta, että niin suuri muutos voisi tapahtua minussa.
Tiina vaikeni hetkeksi.
– Tarkoitan, että on ihmeellistä, että niin suuri muutos tulee tapahtumaan sydämessäni, hän korjasi sitten. – Sinulle kaikki on mahdollista.

– Juuri tuota minä tarkoitan, Isä sanoi silmät tuikkien ja piti lastaan lähellään. – Kun pysähdyt hetkeksi ja kuuntelet sydäntäsi, sisimmästäsi juoksevat elävän veden virrat. Usko ja luottamus nousevat sydämestäsi aivan luonnostaan. Vaikka tunnet vielä paljon pelkoa, sydämessäsi vaikuttaa uusi elämä: lapsen elämä. Sinun ei tarvitse yrittää muuttaa tunteitasi ja taistella pelkoa vastaan. Sinun ei tarvitse yrittää puristaa uskoa itsestäsi. Kaikki on sydämessäsi jo valmiina ja tulee sieltä hiljalleen esiin.