Herää todellisuuteen

– Nämä ongelmat ei voi ikinä ratketa, Tiina valitti istuessaan Isän viereen pihakeinuun. – Olen yrittänyt niin kauan, ja tuntuu edelleen, että olen valovuosien päässä vapautumisesta.
Hän vilkaisi Isää pahantuulisesti, mutta kohtasikin odottamatta tämän katseen, joka oli täynnä totuuden kirkkautta. Valo, joka loisti Isän koko olemuksesta, oli samanaikaisesti pelottavaa ja vastustamattoman puoleensa vetävää. Sydän janosi totuutta, joka vapauttaa valheesta ja pimeydestä. Jumalan kirkkaus oli kuitenkin häikäisevää ja pelottavaa sille, joka oli tottunut vaeltamaan hämärässä. Tyttö räpytteli silmiään ja käänsi hämmentyneenä katseensa pois.

Isä katsoi tytärtään yhä kiinteästi.
– Herää, Tiina, hän sanoi. Hänen äänensä oli hiljainen, mutta siinä oli sellainen voima ja käskyvalta, että tuntui kuin maa olisi järähtänyt.
– Sinä olet minussa ja minun Henkeni on sinussa, Isä jatkoi. – Sydämessäsi on ikuisen elämän voima: minun elämäni. Se on sama elämänvoima, joka herätti Kristuksen kuolleista. Kerro minulle yksikin hyvä syy, miksi sinun pitäisi yrittää vapautua ongelmistasi omalla järjelläsi ja voimallasi.

Tiina katsahti sinisenä loistavalle iltataivaalle ja hieroi hämillään otsaansa. Hän ei osannut sanoa mitään.
– Kerro sitten joku huono syy, Isä kehotti huvittuneena, kun hiljaisuus oli jatkunut jonkin aikaa.
– Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä ratkaisemaan ongelmansa itse, Tiina sanoi.
Se kuulosti typerältä omissakin korvissa. Isän läsnäolossa monet maailman viisauden mukaan järkevät asiat näyttäytyivät aivan pöljinä.
– Sillai yleisesti ajatellaan, tyttö sanoi puolustelevasti, mutta tiesi sydämessään, että sekin oli varsin ohut perustelu.
– Se ei taida olla totta, hän myönsi lopulta.

Isä nauroi.
– Oliko muuta? hän kysyi hilpeästi.
– Sinä sanot, että sinun Henkesi saa minussa kaiken aikaan, Tiina sanoi. – Sanot, että minun tulisi vain päästää irti, levätä ja katsoa mitä sinä teet.
– Niin? Isä sanoi edelleen huvittuneena.
– Ei semmoinen ole oikein sopivaa, Tiina sanoi vakavana. – Tässä maailmassa pitää tehdä paljon työtä. Pitää olla päättäväinen, reipas ja rohkea, jos haluaa saavuttaa jotain. Ei tuollainen käy, että kaikki tulee ilmaiseksi.

– Ei ole sopivaa? Isä toisti nauraen hyväntuulisesti.
– Sinä et kai ajattele niin, Tiina päätteli.
– En todellakaan, Isä vastasi pyyhkien silmiään kämmenselällään. – Tiina, ajatteletko koskaan, kuinka älyttömiä nuo asiat ovat, joita sinä kyseenalaistamatta uskot? Tule totuuteen, rakas lapseni! Sinä et ole tästä maailmasta. Kaikki, mikä on minun, on sinun, sillä sinä olet minun tyttäreni. Sinulla on avoin pääsy minun aarrekammioihini. Voit tulla tuntemaan ikiaikaisen, taivaallisen viisauden ja oppia sydämen ymmärryksen. Miksi sinä pitäytyisit ihmisviisauteen?

Tiina tuijotti Isää tietämättä, mitä sanoa.
– En väheksy kipuasi, Isä sanoi, – eivätkä ongelmasi suinkaan ole minulle merkityksettömiä. Sinä olet minun lapseni, ja olen syvästi kiinnostunut kaikista elämäsi asioista. Se, mikä sinuun sattuu, sattuu minuunkin. Olen aina läsnä ja koko sydämestäni tahdon lohduttaa ja auttaa sinua. Mutta lapseni, minä rakastan sinua ja tahdon sinun tuntevan totuuden. Totuus tekee sinut vapaaksi. Vaikeudet eivät lopu niin kauan, kun tässä maailmassa olet. Jos katsot ongelmia ja keskityt niihin, saat tehdä sitä koko elämäsi.
– Mutta minun ei tarvitse tehdä niin, vai? Tiina kysyi. Heräävä toivo sytytti ilon hänen sydämeensä.
– Ei sinun tarvitse, Isä vastasi yksinkertaisesti. – Katso, kuka minä olen ja kuka sinä olet minussa. Hän, joka sinussa on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. Vaikeudet, joita vihollinen yrittää käyttää vetääkseen sinut pois rakkauden tieltä, koituvat sinulle voitoksi ja siunaukseksi. Niiden kautta luovut vähä vähältä omasta voimastasi ja annat minun kantaa sinua. Niin rakkauteni saa sinussa enemmän sijaa. Tulet yhä riippuvaisemmaksi minusta.

Isä tutkaili lasta hetken katseellaan ennen kuin jatkoi:
– Sinä pyydät minulta niin pieniä! Vähäistä helpotusta omaan tai jonkun toisen tilanteeseen, olosuhteiden muutoksia, vähän sitä ja vähän tätä. Minkä tähden etsit tippoja suureen janoosi, kun lähde on sinun? Lapseni, en tahdo antaa sinulle vähän. Haluan antaa kaiken. Minun sydämeni on täysin avoinna sinulle joka hetki. Kaikki, mikä on minun, on sinun. En halua antaa sinulle satunnaisia neuvoja ja hippusen viisautta johonkin tilanteeseen. Voit tulla tuntemaan minun sydämeni ja alkaa nähdä asioita niinkuin minä näen. Sinun ei ole myöskään tarpeen keskittyä sisäiseen parantumiseen. Se, mitä minä teen sydämessäsi, on paljon enemmän kuin sisäinen parantuminen. Asetan sinut ennalleen olemaan se, joka sinä todella olet minun lapsenani. Elämä, joka sydämessäsi on, on minun elämäni. Sitä, mitä minä teen sinussa, ei mikään tässä maailmassa voi pysäyttää.