Into hyvyyteen
Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa.
Room.12:11
Tiina laski sylillisen halkoja pinoon ja kääntyi sitten katsomaan Jeesusta.
– Kuinka voin olla innokas ja palava Hengessä, hän kysyi, – ilman, että minusta tulee vaativa ja tuomitseva? Intohimoisuus tuntuu niin helposti johtavan syyttelevään asenteeseen toisia kohtaan. Ajattelen, että tuo toinen ihminen ei ole yhtä palava Hengessä kuin minä. Hän ei ole antautunut Jumalalle niinkuin pitäisi.
Jeesus istahti puuvajan portaalle ja katsoi Tiinaa levollisesti.
– Mitä Jumalalle antautuminen sinulle merkitsee? hän tiedusteli.
– No, sinä teit varsin selväksi, Tiina vastasi, – että sinun seuraamisesi merkitsee luopumista kaikesta. Jos varjelen lihallista elämääni, menetän tosi elämän. Sanoit myös, että emme voi yhtäaikaisesti turvautua omaisuuteen ja turvautua Jumalaan. Siltä osin kuin rakastan maailmaa, sydämeni on suljettu Isän rakkaudelta. Luuk.14:33, Matt.6:24, 7:13-14, 16:25, 17:33, Joh.12:24-25, 1.Joh.2:15-17.
Jeesus nyökkäsi.
– Minä annoin sinulle kaiken, mitä minulla on Jumalan Poikana, hän sanoi hymyillen lämpimästi. – Kehotukseni irrottaa sydämesi maailmallista asioista ei ole syytös eikä vaatimus. Kutsun sinua luopumaan kaikesta, jotta voit vastaanottaa minun elämäni täyteyden. Iankaikkisella rakkaudella Isä on sinua rakastanut. Sinut on luotu ja tarkoitettu elämään täydellisessä yhteydessä häneen. Siinä, missä sydämesi on kiinnittynyt muualle kuin Jumalaan, sinä et vaella tosi elämässä. Tahdon vapauttaa sinut lapsen elämään. Jer.31:3, Joh.1:16-17, 10:10, 1.Joh.2:6, 4:17, Matt.6:19-21, 33, 13:3-9, 18-23.
Ilma oli syksyisen harmaa ja sumuinen. Keltaiset, oranssit ja punaiset lehdet koristivat nurmea kuin kirkasvärinen matto. Valoisat kesäillat olivat enää muisto. Hämärä saapui päivä päivältä aikaisemmin.
– Sinä todella avasit tien yltäkylläiseen elämään, Tiina totesi. – Pitkään minä kuitenkin pidin sanojasi käskyinä ja vaatimuksina. Ajattelin peloissani, mistä kaikesta minun täytyy luopua. Nyt katson asiaa päinvastaisesta näkökulmasta: kuinka paljon minä menetän, jos pidän kiinni elämästäni tässä maailmassa! Jos turvaudun omaisuuteen, en voi kokea Isän huolenpitoa. Jos rakastan omia mielipiteitäni ja inhimillistä ymmärrystäni, en tule tuntemaan Jumalan viisautta enkä saa nähdä asioita niinkuin hän näkee. Jos nostan omat tunteeni Jumalan sanan totuuden yläpuolelle, sinun rauhasi ei saa sijaa minussa. Jos en tahdo antaa omastani, rakastaa ja palvella toisia, en kasva sinun kaltaiseksi. Sinä olet ylenpalttisen antelias etkä lainkaan itsekeskeinen. Kaikessa siinä, missä olen haluton päästämään irti lihan teistä, minä jään paitsi ihmeellisestä elämästä Jumalan lapsena. Lihallisen elämän varjeleminen tulee siis hirvittävän kalliiksi! Joh.10:10, 14:6, Matt.6:24, 16:24-26, 18:1-4, 19:23-26, Mark.10:28-31, 41-45, Luuk.12:15-21, 1.Kor.3:18-20, 1.Tim.6:18-19, Hepr.10:19-20.
– Mikä sinun näkökulmasi sai muuttumaan? Jeesus kysyi.
– Rakkaus! Tiina vastasi. – Kun en tuntenut Jumalaa, suhtauduin häneen pelokkaasti ja epäluuloisesti. Ajattelin, että turvattu elämä täällä maailmassa on parasta, mitä ihminen voi saada. Luulin, että käsky ottaa joka päivä ristinsä ja seurata sinua merkitsee sitä, että Jumala haluaa minun jäävän paitsi kaikesta hyvästä. Pelkäsin, että hän tahtoo minulle vain menetyksiä, kärsimystä, kipua ja vaikeuksia, ehkä opettaakseen minulle jotain, mitä en tämän maanpäällisen vaelluksen aikana tule koskaan ymmärtämään. Samalla tunsin jatkuvaa syyllisyyttä siitä, etten olen riittävästi antautunut Jumalalle. Luuk.9:23-25.
– Entä mitä nyt ajattelet? Jeesus tiedusteli hymyillen.
– Isän tahto on parempi kuin olisin koskaan voinut kuvitella, Tiina sanoi. – Pyhä Henki johtaa minua koko ajan suurempaan vapauteen ja elämän täyteyteen. Sinä pelastit minut pimeyden, pelon ja valheiden vallasta ja palautit minut takaisin Jumalan yhteyteen. Erossa Isän rakkaudesta olen yrittänyt turvata elämäni takertumalla hallintavaltaan, ulkonaisiin asioihin tai toisiin ihmisiin. Aina, kun luovun omista selviytymiskeinoistani ja vanhoista ajattelumalleistani, minussa avautuu tilaa uudelle elämälle. Mitä enemmän turvaan Jumalaan, sitä vapaampi olen. Totta kai minä silloin haluan, että riisut minusta pois kaiken, mikä ei kuulu lapsen elämään. Ei ole mitään parempaa kuin Jumalan tie. Joh.8:32, Kol.1:13, Ef.3:17-21, 5:8, 2.Kor.3:17, Room.12:1-2, Ps.18:30.
Kostea sumu tiivistyi tihkusateeksi, ja Tiina vetäytyi katoksen suojaan. Haavat olivat jo pudottaneet kaikki lehtensä, mutta hoikat valkeat koivut loistivat yhä keltaisissa syyspuvuissaan.
– Kysyit, kuinka voit seurata minua intohimoisesti, Jeesus sanoi, – ilman, että olet vaativa ja tuomitseva toisia ihmisiä kohtaan. Todellinen antautuminen Jumalalle on mahdollista vain vastauksena hänen rakkauteensa. Se ei ole tahdonvoimalla aikaansaatava suoritus. Vaatimukset ja syytökset ohjaavat sellaiseen antautumiseen, joka ei nouse sydämestä vaan tapahtuu pakosta tai velvollisuudentunnosta. Senkaltaista luopumista tai antautumista Isä ei vähääkään halua, koska se ei rakenna sydämen suhdetta. Hän halajaa rakkauden yhteyttä sinuun.
Tiina nyökkäsi mietteliäänä.
– Vaikka jakelisin koko omaisuuteni köyhille, hän sanoi, – tai antaisin ruumiini poltettavaksi, ei se olisi Isän silmissä minkään arvoista, ellen tekisi sitä rakkaudessa. Sydämeni kaipaa täydellistä rakkautta, ja voin saada sitä vain Jumalalta. Hän tahtoo olla minun auttajani ja lohduttajani, minun voimani, turvani ja linnani. Isä haluaa minun luopuvan omista suojakeinoistani ja elämäni hallitsemisesta, jotta voin tulla koko sydämestäni elämään rakkaudessa. Silloin vapaudun olemaan se, joka todella olen hänen lapsenaan ja rakastamaan niinkuin hän rakastaa. Etsin aina jostain täyttymystä rakkaudenkaipaukseeni. Tarvitsen rakastavaa katsetta, apua, turvaa ja hellyyttä. Pyhä Henki johtaa minua irrottamaan sydämeni vääristä turvan ja lohdutuksen lähteistä, jotta voin vastaanottaa Isän täydellisen rakkauden. 1.Kor.13:3, Ps.18:2, 62:2-10, 91:2, Hepr.13:5-6, Matt.6:33, Jer.2:13, 1.Joh.2:15-17.
– Aivan niin, Jeesus sanoi. – Antautuminen Jumalalle merkitsee sydämen avaamista hänelle. Ihminen, joka ei tunne rakkautta, sulkee sydämensä ja takertuu lihalliseen elämäänsä. Vaatimukset ja syytökset eivät auta ketään avaamaan sydäntään Isälle. Älä siis ole innokas tuomitsemaan toisia. Ole sen sijaan innokas kasvamaan rakkaudessa ja lempeydessä. Ole intohimoinen hyvyydessä, uskollisuudessa ja armollisuudessa. Tavoittele hellittämättä sopua, yksimielisyyttä, rauhaa ja rakkautta. Kaikkinainen pahuus, katkeruus, kiivastus, viha, riitely ja herjaaminen olkoon kaukana sinusta. Senkaltaista intohimoisuutta minä tahdon, että sydämestäsi halajat hyvyyttä, totuutta ja vanhurskautta. Kun pysyt minun rakkaudessani, kannat paljon hedelmää ja kasvat päivä päivältä enemmän minun kaltaisekseni. Gal.5:22-26, 1.Kor.1:10, 13:4-7, 14:1, 16:14, Matt.5:6-9, 7:1-5, 13:3-9, 18-23, Fil.2:1-3, 1.Piet.1:22, 3:8-17, 2.Piet.1:3-11, 1:Joh.4:7-8, Room.12:9-10, Ps.1:3, Joh.15:4-6, 9-10, 16-17.