Jumalan äänen kuuleminen
Tiina asetti lumikolan seinää vasten ja asteli sitten rantaan.
– Minä olen valmis, hän ilmoitti Jeesukselle.
Veli loi vielä lunta saunan edustalta.
– Lapioin tämän loppuun, hän sanoi hymyillen. – Mennään sitten kävelylle.
Tiina nyökkäsi ja kulki Jeesuksen ohi laiturille.
Keskitalven aurinko oli vielä kovin aamu-uninen. Hiljalleen pimeys alkoi kuitenkin vaihtua siniseen hämärään. Eilisiltainen kynttilä paloi yhä jäälyhdyssä ja heijasti pyöreän valokehän valkeaan maahan. Jokainen uusi päivä oli täynnä mahdollisuuksia. Jumala tahtoi alati johdattaa syvemmälle rakkauteen ja totuuden tuntemiseen.
– No, lähdetäänkö? Jeesus huikkasi. Tiina seurasi veljeään järven jäälle. Jeesuksen kanssa oli hyvä ja turvallinen olla. Hänen seurassaan sai olla aito ja rehellinen. Ei tarvinnut teeskennellä eikä pelätä torjuntaa tai tuomiota.
– Minulla on kysymys, Tiina sanoi, kun he olivat kulkeneet tovin vaiti. Vaaleanpunainen kajo taivaanrannassa kertoi, että päivä oli vihdoin valkenemassa.
– Kysy, Jeesus kehotti hyväntahtoisesti.
– Viime vuosina Isä on avannut minulle taivasten valtakunnan aarteita, Tiina kertoi. – Olen saanut kokea rakkauden ihmeitä, ja Pyhä Henki on antanut ilmestystä monista syvistä sydämen asioista.
– Mutta sen sijaan, hän jatkoi, – minä en ole koskaan saanut Jumalalta neuvoja arkielämäni valinnoissa. En ole kuullut sinun puhuvan minulle työstäni, vapaa-ajan vietostani tai ylipäänsä mistään ajankohtaisista, konkreettisista asioista elämässäni.
Tiina katsoi Jeesusta.
– Miksi? hän kysyi. – Tiedän monia ihmisiä, jotka kuulevat sinulta selkeitä sanoja ja ohjeita. Kehotat heitä tekemään tiettyjä valintoja tai vaikka puhumaan määrätyt sanat jollekin ihmiselle. Miksi minä en osaa kuulla ääntäsi sillä tavalla? Kyllä minäkin tarvitsisin neuvojasi ja johdatustasi jokapäiväisen elämäni tilanteissa.
– Olet oppinut luottamaan siihen, Jeesus sanoi, – että Pyhä Henki ohjaa sinua sydämestäsi käsin, vai mitä? Uskot, että uusi elämä kumpuaa sisimmästäsi ja muuttaa sinua koko ajan enemmän minun kaltaisekseni.
– Uskon kyllä, Tiina myönteli. – Olenhan nähnyt sen. Omalla yrittämiselläni mikään ei tuntunut muuttuvan. Kun sen sijaan turvaudun sinuun, näen jatkuvaa, ihmeellistä muutosta elämässäni. Jumala tekee kaiken sydämessäni.
– Aivan niin, Jeesus tuumasi hymyillen. – Sen sinä uskot. Entä uskotko, että minä autan, neuvon ja johdatan sinua arkisissa asioissa? Uskotko, että puhun sinulle ihmissuhteistasi, työasioistasi ja harrastuksistasi?
Kuu näkyi yhä suurena valkeana pallona hiljalleen kirkastuvalla taivaalla. Etäällä saaressa olevan mökin ikkunasta loisti valo, ja kaksi pilkkijää istui järven selällä.
– En minä oikeastaan usko, Tiina myönsi sitten. – En usko, koska en ole kokenut sellaista. En odota sinun puhuvan minulle jokapäiväisen elämäni kysymyksistä ja valinnoista. Minun on vaikea uskoa, että arkiset asiani olisivat sinulle tärkeitä, ja että olisit niin todellisella tavalla läsnä elämässäni. Hepr.11:6.
– No, mitä jos muuttaisit kurssia siinä asiassa? Jeesus ehdotti hyväntuulisesti. – Pelastimme sinut, koska olet meille mittaamattoman rakas ja tärkeä. Minä, Isä ja Pyhä Henki pidämme sinusta tavattomasti. Halusimme sinut yhteyteemme niin kovasti, että olimme valmiita antamaan kaikkemme sen eteen. Kaipaamme sitä, että jaat elämäsi meidän kanssamme, ja me puolestamme tahdomme jakaa oman elämämme ja sydämemme sinun kanssasi. Minä puhun sinulle mielelläni taivasten valtakunnan salaisuuksia ja syviä sydämen asioita. Tahdon kuitenkin yhtä lailla jutella kanssasi arkielämäsi kysymyksistä. Haluan yhteyttä kaikilla elämäsi alueilla. Älä, rakas, sulje minua vain tietyille alueille.
– Kuinka minä sitten ”muutan kurssia”, niin kuin sanoit? Tiina kysyi.
– Suostuisitko uskomaan? Jeesus pyysi. – Avaisitko sydämesi sille tosiasialle, että minä autan, neuvon ja johdatan sinua yhtä lailla arkisissa ja konkreettisissa asioissa kuin sydämen kysymyksissäkin?
– Riittääkö muka, että minä vain suostun uskomaan? Tiina ihmetteli. – Luulin, että Jumalan äänen kuuleminen edellyttää jotain erityistä kykyä tai ominaisuutta, joka minulta ehkä puuttuu.
Jeesus nauroi ja kietoi kätensä Tiinan harteille.
– Vai luulet, että Jumalan kuuleminen on vaikeaa, hän tuumasi huvittuneena. – Kuinka hassu ajatus!
– Monet uskovat ajattelevat niin, Tiina puolustautui. – Lukuisat kristityt ovat pettyneitä ja turhautuneita siihen, etteivät kykene kuulemaan Jumalan ääntä tai kokemaan läsnäoloasi.
– Vuorovaikutus Jumalan kanssa on sinulle kaikkein luonnollisinta elämää, Jeesus sanoi rauhallisesti. – Jos väität sen olevan vaikeaa, puhut vanhasta luonnostasi ja elämästäsi. Yrität yhä tavoitella Jumalaa ikään kuin hän olisi jossain ulkopuolellasi. Vanhaan ihmiseesi pätee se, mitä sanoin: paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet. Sinä olet kuitenkin kuollut ja syntynyt uudesti. Minussa suhteesi Isään on asetettu ennalleen. Sinä olet minussa, minä olen Isässä ja Pyhä Henki on sydämessäsi. Me olemme yhtä. Vuorovaikutus meidän kanssamme on ominta ja luonnollisinta elämääsi, joka kumpuaa olemuksesi ytimestä. Siinä ei taatusti ole mitään vaikeasti saavutettavaa tai erityistä osaamista vaativaa. Joh.14:20, 17:11, 21-26, Matt.13:14-15, Room.3:9-24, 5:10-11, Jer.6:10, 7:23-24, 31:31-34, Hes.11:19-20, Jes.29:18-19, 35:5, Joe.2:28, Apt.2:38, 17:28, 1.Piet.1:23, 2.Kor.5:17-19.
– Miksi minä sitten en ole kuullut Jumalan ääntä jokapäiväisen elämäni asioissa? Tiina kysyi.
– Et ole vielä avannut sydäntäsi minulle sillä saralla, Jeesus vastasi. – Kun suostut uskomaan, että minä haluan sekaantua kaikkiin elämäsi asioihin, tunnustat Jumalan sanan todeksi. Silloin sydämesi avautuu vastaanottamaan. Tähän asti olet arkielämäsi toimissa nojannut pitkälti omaan voimaasi ja omaan ymmärrykseesi. Askel askeleelta opit sen sijaan odottamaan minun neuvoani ja apuani.
– Olen ihan aloittelija tässä asiassa, Tiina huokasi, – enkä yhtään tykkää siitä. Minusta on pelottavaa alkaa opetella sellaista, mitä en vielä ollenkaan osaa. Entä, jos en opikaan?
– Uuden oppiminen aloitetaan aina alusta, Jeesus sanoi rohkaisevasti. – Minä, Isä ja Pyhä Henki olemme täysin sinun puolellasi. Jos sinun on vaikea oppia, se tarkoittaa vain, että tarvitset lisää tukea ja rakkautta. Meiltä sitä löytyy!
– Tuntuu niin suojattomalta olla osaamaton, Tiina pohdiskeli. – Jos en näytä ulospäin vahvalta ja pärjäävältä, en pysty nostamaan omaa asemaani ihmisten edessä. Minua voidaan pitää huonona tai epäonnistuneena!
– Rakkaudessa on turvallista olla heikko, Jeesus sanoi lämpimästi. – Jumalan lapsena sinä kasvat taivaan kulttuuriin, arvoihin ja ajattelutapoihin. Rakasta heikkouttasi, Tiina, ja riemuitse siitä! Heikkoutesi vetää puoleensa Jumalan voimaa. Se on mahtava lähtökohta uskossa kasvamiselle! Jos sen sijaan välttelet heikkouttasi ja piilottelet osaamattomuuttasi, jäät paitsi valtavan paljosta. Silloin pitäydyt siinä, mitä jo osaat, mutta sydämesi ei ole avoin uuden oppimiselle. Rakas, älä koskaan tyydy siihen, mitä sinulla jo on. Älä ajattele, että sinulla on kaikki tarvittava ilmestys tai ymmärrys Jumalasta. Minä haluan viedä sinua koko ajan eteenpäin ja täyttää sydämesi taivaallisilla rikkauksilla.
He saapuivat läheisen saaren rantaan. Oravanpojat jahtasivat toisiaan suuren männyn oksistossa. Tiina kiipesi lumen peittämälle rantakivelle ja katseli mietteliäänä järvelle.
– Miksi Jumalan äänen kuuleminen on toisille helpompaa kuin toisille? hän kysyi.
– Kaikki ovat kasvun ja oppimisen matkalla, Jeesus vastasi. – Uusi elämä tulee eri ihmisissä esiin eri tavoin, ja kukin kulkee omassa tahdissaan. Pyhä Henki tulee aina sinne, minne hänen sallitaan tulla. Sinunkin on ollut helpompaa avata sydämesi joillakin elämäsi alueilla, kun taas toisaalla olet pitänyt tiukasti kiinni lihan teistä. Joku toinen voi olla avoin vastaanottamaan Jumalalta sillä saralla, missä sinä et vielä vaella Hengessä. Hän taas saattaa olla aloittelija sellaisessa asiassa, jossa sinä olet jo kulkenut pidemmälle. Uskossa kasvaminen on kasvamista suhteessa ja rakkaudessa. Hakeudu mielellään sellaisten ihmisten seuraan, jotka ovat vahvoja niillä alueilla, joilla sinä olet heikko. Voit saada tukea ja oppia heiltä. Me olemme yksi ruumis ja olemme toinen toisemme jäseniä. Joh.3:33-34, 1.Kor.12:4-31, Ef.4:3-16, 25, Kol.3:9-15.
– Olen pikemminkin vältellyt sellaisia ihmisiä, Tiina myönsi. – Kadehdin heitä ja tunnen itseni huonommaksi. En haluaisi näyttää osaamattomuuttani kenellekään, saati nyt jollekin sellaiselle, joka itse on vahva siinä, missä minä olen heikko!
– Siinä on toinen asia, jossa voisit muuttaa suuntaa, Jeesus totesi hymyillen. – Kun tulet tuntemaan, kuinka rakastettu ja hyväksytty olet, sinun ei enää tarvitse näyttää kiillotettua kuvaa itsestäsi. Olet vapaa olemaan sellainen kuin todella olet.
– Se on kyllä suuri vapaus, Tiina tuumi. – Teeskenteleminen ja oman heikkouden piilottelu on kovin raskasta.
Jeesus nyökkäsi.
– Jos kätket heikkoutesi, hän sanoi, – et voi kokea todellista yhteyttä ihmisiin. Ajattelet, että seurakunta tarvitsee lahjojasi, vahvuuksiasi tai palveluksen työtäsi. Sekin pitää paikkansa, mutta ensisijaisesti seurakunta kuitenkin tarvitsee sinua omana aitona itsenäsi. Yhteys on aina sekä antamista että vastaanottamista sydämen avoimuudessa, rehellisyydessä ja nöyryydessä. Heikkouksiasi tarvitaan siinä missä vahvuuksiasikin. Älä siis anna seurakunnalle vain lahjojasi tai palveluksen työtäsi. Avaa sen sijaan sydämesi aidolle yhteydelle ja rakkaudelle.