Jumalan näkökulma
Joulukuussa pimeys hiipi metsään jo varhain. Otsalamppujen valossa lumeen tallautunut polku kuitenkin erottui, ja taival oli tuttu kulkea. Tiina pysähtyi ja kääntyi katsomaan Isää.
– Minun on tehtävä parannus, hän totesi. – Tarvitsen perusteellisen näkökulman muutoksen.
– Sopii mainiosti, Isä vastasi hyväntahtoisesti. – Mielen uudistuminen on Pyhän Hengen erikoisalaa ja kuuluu uuden elämän etuihin. Parannuksenteko on sinulle avoinna joka hetki. Room.12:2, Kol.3:1-3, Ef.1:17-21, 3:16-19, 4:17-24.
– Onneksi, Tiina tuumasi kiitollisena. Hän sulki hetkeksi silmänsä ja hengitti raikasta pakkasilmaa.
– Olen katsonut mahdottomilta näyttäviä ongelmia ystävieni elämässä, hän jatkoi sitten, – ja epäusko on vallannut mieleni. Kuitenkin minä tiedän, että Pyhä Henki näkee Jumalan mahdollisuudet jokaisessa tilanteessa. Siksi hän on aina niin iloinen ja innoissaan, täynnä toivoa ja elämää. Miksi minä en näe asioita niin kuin hän näkee? Matt.19:26.
– Lähtökohdasta se johtuu, Isä vastasi rauhallisesti, kun he jatkoivat matkaa. – Nähdäksesi asiat niin kuin minä näen sinun on aina otettava totuus lähtökohdaksesi.
– Olen sen sijaan katsonut asioita inhimillisin silmin, Tiina myönsi. – Ongelmat ja vaikeudet ovat olleet lähtökohtani. Siitä näkökulmasta käsin olen sitten yrittänyt vilkuilla sinun suuntaasi ja kysellä, miten nämä asiat ratkaistaan. Olen kuitenkin nähnyt edessäni vain suuret ongelmat enkä sinua ollenkaan.
Kuu tuli esiin pilvien takaa ja loi heikon valonkajon puiden lomaan. Pakkaslumi narskui jalkojen alla. Muuten oli aivan hiljaista.
– Näkökulmasi määrää sen, missä mittasuhteissa näet asiat, Isä sanoi. – Jos asetat pienen kahvikupin suoraan kameran linssin eteen, se täyttää koko näkökentän niin, ettet näe kuvassa mitään muuta. Siitä näkökulmasta käsin teet johtopäätöksen, että kuppi on valtavan suuri ja mahdoton siirtää. Todellisuudessa se on kuitenkin vain pieni astia, ja kevyt nostaa kaappiin. 2.Kun.6:15-17, 4:Moos.13-14, Kol.3:1-2, Ef.3:18-18, Room.8:31, Ps.18, 93:4, 1.Kor.3:18-20.
– Kuulostaa tutulta, Tiina nauroi. – Mitä enemmän keskityn ongelmiin, sitä suuremmilta ne näyttävät. Sitten yritän kuumeisesti itse miettiä ratkaisuja ja teen hätiköityjä johtopäätöksiä. Kun asiat eivät näytä ratkeavan, tulen vihaiseksi ja turhautuneeksi. Alan syytellä toisia ihmisiä tai soimata itseäni. Sananl.3:5-7, 1.Kor.2:6-16, Ps.37:3-5.
– Silloin on korkea aika kääntyä, Isä sanoi lämpimästi, – kuten parhaillaan teet. Tiedätkö Tiina, sinun kanssasi kulkeminen on minulle suunnaton ilo. Olen tavattoman onnellinen siitä, että saan seurata kasvuasi, olla sinun voimasi ja turvasi ja opettaa sinua. Minun elämäni tulee koko ajan enemmän ilmi sinussa, ja sinä vapaudut olemaan se, joka todella olet minun tyttärenäni.
Polku tuli pienen lammen rantaan. Kellanruskeat heinänkorret pistivät esiin hangesta ja jäniksenjäljet kulkivat ristiin rastiin lumen peittämää jäätä.
– Kuinka saisin pysyvästi säädettyä näkökulmani sellaiseksi, että näen todellisuuden oikein? Tiina kysyi. – En haluaisi jatkuvasti eksyä epäuskoon.
– Vietä aikaa minun, Jeesuksen ja Pyhän Hengen kanssa, Isä kehotti hymyillen. – Rakastamme sinua ja nautimme seurastasi. Ei tarvitse tehdä mitään erityistä. Ollaan vain yhdessä. Kun olet lähellämme ja katselet ja kuuntelet meitä, tulet tuntemaan sen rauhan ja ilon, jossa me elämme. Haluan muuttaa sen, mikä on normaalia elämässäsi. Vanhalle luonnollesi pelko, epäluottamus ja murehtiminen ovat muodostuneet normaaleiksi tavoiksi reagoida tilanteisiin ja olosuhteisiin. Lapsen sydämelle sellainen on kuitenkin vierasta ja luonnotonta. Kun vietät aikaa meidän kanssamme, näet kuinka me tunnemme, olemme ja toimimme. Joh.14:27, 15:11, 17:13, 1.Joh.4:17-18, Fil.4:6-7, 2.Kor.3:18, 2.Tess.3:16, 1.Piet.5:7, 2.Piet.1:2, Matt.6:30.
– Olen kokenut sen monta kertaa, Tiina totesi. – Olen tullut luoksenne otsa syvissä rypyissä ja eritellyt synkkänä huolenaiheitani. Te olette kuitenkin suhtautuneet asioihin iloisesti ja kepeästi. Synkkä ja toivoton näkökulma on teille tyystin vieras. Se, mikä minun mielestäni on vakava ongelma, onkin teidän silmissänne innostava tilaisuus täynnä suuria mahdollisuuksia. Sitten on minun valintani, pidänkö kiinni oman ymmärrykseni mukaisesta näkökulmasta vai tunnustanko, että sinä tiedät paremmin. Jer.29:11, Room.15:13, Mark.9:23.
Isä nyökkäsi.
– Kun elät arkielämääsi minun kanssani, hän sanoi, – alat nähdä, tuntea ja ajatella niin kuin minä näen, tunnen ja ajattelen. Mitä tutummaksi minun rauhani tulee sinulle, sitä vieraammaksi ja vastenmielisemmäksi murehtiminen käy. Kun minun iloni vahvistuu sydämessäsi, sinun on vaikeaa enää palata synkkyyteen ja toivottomuuteen. Et saata vaeltaa epäuskossa, koska tiedät, että sillä tiellä ei ole elämää. Room.12:2, Ef.4:23-24, Kol.3:1-3,Gal.5:22.
– Minun ei kuitenkaan tarvitse yrittää itse murtaa pelon tai epäuskon valtaa, Tiina sanoi.
– Eihän?
– Ei tietenkään, Isä vastasi naurahtaen. – Jeesus on jo tehnyt sen. Olet kuollut pois pelosta ja epäuskosta ja vapaa elämään uutta elämää, jonka olen antanut sydämeesi.
– Miksi minä sitten yhä sorrun murehtimaan tai tuomitsemaan toisia ihmisiä? Tiina kysyi. Hän kyykistyi polun pieleen ja piirteli mietteissään kuvioita lumeen.
– Ruumiisi ja sielusi ovat olleet vuosikymmeniä alttiina tämän maailman pimeydelle ja synnin vaikutukselle, Isä selitti. – Sinulla on vanhoja ajatusmalleja ja toimintatapoja, jotka olet oppinut eläessäsi irrallaan minusta. Vanha ihmisesi on yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittu. Olet saanut uuden sydämen ja sisimpääsi uuden Hengen. Kun annat Pyhän Hengen johtaa elämääsi, hän ohjaa sinut luopumaan kaikista ajatuksista, asenteista ja valinnoista, jotka eivät ole totuuden ja rakkauden mukaisia. Tilalle tulevat minun sydämestäni nousevat ajatukset ja teot. Hes.11:19, Room.6:6-7, 12:2, Gal.5:16-26, Ef.2:1-10, 4:22-24, 5:1-5, 1.Piet.1:13-16, Ps.53:2-3, Kol.3:1-10.
– Olen siis täysin vapaa vaeltamaan valkeuden lapsena, Tiina totesi. – Tie uuteen elämään käy kuitenkin aina kuoleman kautta. Jumalan valtakunnassa sinä hallitset, en minä. Jos en suostu nöyrtymään ja murtumaan, elämääni hallitsevat oma tahtoni, omat tunteeni ja inhimillinen ymmärrykseni. Silloin vaellan yhä synnin orjuudessa, vaikka Jeesus on vapauttanut minut uuteen elämään. Ef.5:8-13, 1.Tess.5:5, Mark.8:34-37, Joh.8:34-36, 12:24-25, Room.6:10-14, 12:1-2, 1.Piet.1:13-16.
– Pidä aina kirkkaana mielessäsi, kuka sinä todella olet, Isä kehotti. – Sinä olet uusi luomus. Vanhan luontosi kuolema Jeesuksessa teki sinut täysin vapaaksi synnin ja valheen vallasta. Mikään ei voi estää sinua elämästä tosi elämää minun lapsenani. Sinua vaivaavat vain vanhat tavat, ajatukset ja uskomukset. Ne jäävät taaksesi, kun kuljet rakkauden tietä. Pyhä Henki uudistaa mielesi ja täyttää sydämesi totuuden tuntemisella. 2.Kor.5:17, 1.Joh.3:5-6, Room.6:1-14, Ef.4:17-24, Joh.8:32, 10:10, 14:6, 16:13-14, Fil.3:12-16, Hepr.10:10, 2.Piet.1:3-11.
Pienet tähdet loistivat kirkkaina tummaa taivasta vasten. Lumikuorma painoi puiden oksia. Välillä piti kumartua, jotta mahtui kulkemaan niiden ali.
– Mitä minun pitäisi tehdä, Tiina kysyi, – kun huomaan ajattelevani tai toimivani vanhalla tavalla? Jos vaikka katson toista ihmistä kriittisin silmin ja tuomitsen hänet mielessäni. Sitten muistan, että Jeesus on vapauttanut minut olemaan yhtä armollinen kuin sinä olet ja rakastamaan niinkuin sinä rakastat. Kuinka minä silloin vaihdan tuomitsevan asenteen lempeyteen ja armollisuuteen? Ef.5:1-5, Kol.3:12-14, Fil.4:5, Room.2:1-16, 12:9-10, 1.Joh.4:10-11, Ps.103:8, 145:8-9, 2.Moos.34:6-7.
– Jos olet menossa johonkin, Isä sanoi leppoisasti, – ja huomaat kulkevasi täysin väärään suuntaan, mitä sinä teet ensimmäiseksi?
Tiina mietti hetken.
– Pysähdyn, hän vastasi sitten.
– Juuri niin, Isä sanoi. – Et halua ottaa enää yhtään askelta väärään suuntaan, koska tiedät, että niistä jokainen veisi sinut kauemmas määränpäästäsi. Elämäsi matkalla sinun päämääräsi on kasvaa rakkaudessa Kristuksen kaltaiseksi. Tuomitsemalla toisia ihmisiä otat askelia täsmälleen päinvastaiseen suuntaan. Kun siis huomaat tuomitsevasi, pysähdy. Älä jatka enää siihen suuntaan. Matt.7:1-5, Luuk.6:36, Room.2:1-16, 1.Joh.2:3-6, 4:17, 2.Kor.3:18, 1:Kor.14:1.
– Mitä se käytännössä tarkoittaa? Tiina kysyi.
– Jos olet katsonut toista ihmistä tuomitsevin silmin, Isä vastasi, – pysähtyminen merkitsee sitä, ettet kehittele tuomitsevia ajatuksia enää pidemmälle. Tunnustat, että ajatukset ovat vanhan luontosi tuotosta eivätkä kuuluu uuteen elämään Jumalan lapsena. Kun olet loukkaantunut, pettynyt vai vihainen, tule minun tyköni. Saat aina ilmaista minulle aidot tunteesi. Minä autan ja lohdutan sinua. Älä sen sijaan ota asioita omiin käsiisi. Älä tuomitse äläkä tee katkeria johtopäätöksiä. Jos jatkat tuomitsemisen tiellä, sydämesi tulee ajan myötä kovaksi. Sananl.4:23, Hepr.3:12-13, 10:24.
– Se on totta, Tiina myönsi. – Jos pidän kiinni tuomitsemisesta, en voi nähdä asioita ja ihmisiä niin kuin sinä näet, koska sinä olet lempeä ja täynnä rakkautta. Jos en halua olla armollinen ja rakastaa ehdottomalla rakkaudella, en tule tuntemaan sinun sydäntäsi. Sinun tiesi on aina rakkauden tie ja katsot asioita rakkaudesta käsin. Sak.7:9-12, 1.Kor.13:4-7, 14:1, 1.Joh.4:7-21, Kol.3:12-14, Fil.4:5, 1.Piet.3:8-9.
Isä nyökkäsi.
– Kun olet eksynyt rakkaudesta, hän sanoi, – älä soimaa itseäsi äläkä yritä omin voimin tehdä parannusta. Avaa vain sydämesi minulle ja tunnusta syntisi. Ota vastaan armollinen rakkauteni. Kompastumisesi tuo esiin alueen, jolla et vielä vaella totuudessa ja rakkaudessa. Minä puhdistan sinut kaikesta vääryydestä. Sen myötä lankeemuksesikin muodostuvat sinulle askeliksi eteenpäin rakkauden tiellä. 1.Joh.1:5-10, Room.2:4, 8:28, 1.Tess.5:23-24, Fil.1:6, Jes.55:6-7, Miika 7:18-20, Luuk.11:33-36.
– Sinun armosi on totisesti ihmeellinen, Tiina tuumasi. – Sinä ympäröit minut hyvyydelläsi ja rakkaudellasi ja täytät sydämeni taivaallisilla aarteilla. Isä, sinun teitäsi minä tahdon vaeltaa. Tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi. Ps.23:6, 36:5-10, Matt.6:9-13, Sananl.8:17-21, Matt.16:19-21, Luuk.12:33-34, 1.Joh.2:15-17.