Kaipaus

– Sinä puhuit löytöretkestä todellisuuteen, Tiina sanoi. – Se kiinnostaa minua.
Jeesus kääntyi katsomaan sisartaan ja hymyili leveästi.
– Niin minuakin! hän totesi. – Lähdetkö mukaan?

Tiina nyökkäsi mietteliäänä ja katseli ympärilleen. Ketunleipien valkoiset kukat tervehtivät kulkijoita sammalikosta. Mustikanvarvuissa oli uudet vaaleanvihreät lehdet, ja kielot alkoivat hiljalleen avautua. Jopa myöhään heräävä haapa oli tehnyt ensimmäiset lehtensä.

– Pysähtyminen, hiljaisuus ja läsnäolo tässä hetkessä ovat alkaneet houkuttaa minua, Tiina kertoi. – Olen koko elämäni vältellyt läsnäoloa. Moninaisin keinoin olen paennut pois kulloinkin käsillä olevasta hetkestä. En ole kestänyt kohdata oman sydämeni kipua, täyttymätöntä kaipausta ja rauhattomuutta. Nyt uteliaisuuteni alkaa kuitenkin tulla pelkoa suuremmaksi. Jos tässä hetkessä onkin tyhjyyden sijaan Isän täydellinen ja ehdoton rakkaus, en halua jatkaa pakoilua!

Jeesus nauroi.
– Enkö minä sanonut, että rakkauden vältteleminen käy sinulle koko ajan vaikeammaksi? hän tuumasi hyväntuulisesti. – Pelko on lähtöisin tästä maailmasta; rakkaus on taivaasta. Pelon ääni vetoaa sieluusi ja ruumiiseesi, mutta rakkauden kutsu käy suoraan sydämeen.
– Haluan elää kaikessa siinä, mikä Jumala lapsille kuuluu, Tiina sanoi. – En voi jatkaa elämääni varjossa ja valheissa, jos rakkaus on oikeasti todellisuus, jossa elän. Minun täytyy saada tietää, ovatko sanasi totta. Ainoa keino, jolla voin päästä selville asiasta, on avata sydämeni Isälle keskellä arkielämääni. Sitten käy ilmi, pitääkö hän todella huolen minusta ja onko hän valmis kohtaamaan minut joka hetki. ^Joh.7:17

Tiina ihasteli hetken hoikkia valkeita koivuja, joiden lehdet loistivat heleänvihreinä sinistä taivasta vasten. Tuuli hulmutti pehmeää ruohoa, ja valkovuokot kukkivat yhä.
– Tosin kysymys taitaa ennemminkin olla siitä, olenko minä valmis kohtaamaan hänet joka hetki, Tiina myönsi. – Kuule, minä olen miettinyt asioita.

Jeesus hymyili itsekseen.
– Sinä mietit paljon asioita, hän totesi.
– Minun ei tarvitse luoda suhdetta Jumalaan, Tiina jatkoi välittämättä veljen kommentista. – Sinä hoidit asiat niin, että suhteemme on jo valmiiksi läheisin mahdollinen. Me olemme nyt yhtä: sinä olet Isässä ja minä olen sinussa. Sinun Henkesi on sydämessäni.

Jeesus nyökkäsi verkkaan ja katseli Tiinaa tutkivasti. Tämä istahti puunrungolle ja haroi rasittuneena hiuksiaan.
– Minulla oli tästä asiasta joku fiksu ajatus, hän sanoi, – mutta en enää muista, mikä se oli.
Jeesus laski kätensä Tiinan olkapäälle.
– Unohda järkeily, hän kehotti, – ja kerro, mitä sydämelläsi on.
– Minä kaipaan Jumalaa niin paljon! Tiina huudahti ja nosti katseensa veljeensä. – Kaipaan rakkautta valtavasti. Voisinko minä kokea Isän rakkauden ja läsnäolon koko ajan? Onko ihmisen mahdollista nähdä Jumala koko ajan? En halua suhteemme jäävän sellaiseksi, että kuulen sanan tai pari silloin tällöin, ja lopun aikaa elän omillani.

Jeesus istui sammaleen peittämälle kivelle.
– Minä olen, hän sanoi katsoen suoraan Tiinaan. – Minussa sinä elät, liikut ja olet.^Apt.17:28 Ymmärrän kipeän kaipauksesi, rakas. Kaipaat täydellistä yhteyttä Isään, koska se on paikka, johon sinut on luotu ja tarkoitettu. Sinun ei kuitenkaan tarvitse levottomana etsiä ja tavoitella yhteyttä Jumalaan. Sinä olet Isän sydämessä, ja elät hänessä joka hetki. Lepää rakkaudessa ja tutkiskele todellisuutta kaikessa rauhassa.
– Minä en koe hänen rakkauttaan! Tiina sanoi epätoivoisena. – Kun sinun Henkesi on minussa, eikö minun pitäisi nähdä Jumala koko ajan? Miksi en tunne hänen läsnäoloaan, vaikka me olemme yhtä?

– Näet ja koet koko ajan enemmän, vai mitä? Jeesus sanoi rauhallisesti.
– No, kyllä, Tiina myönsi vastahakoisesti, – mutta miksi en voisi heti nähdä ja kokea todellisuutta sellaisena kuin se oikeasti on? Miksi en voisi nähdä niin kuin sinä näet, kun sinun Henkesi kerran on minussa?
– Voit toki, Jeesus vastasi tyynesti. – Luovu vain kaikesta omastasi. Jätä kaikki rakkaudettomuus, kaikki epäusko, kaikki omat johtopäätöksesi ja tuomiosi, kaikki inhimillinen viisautesi, omat suunnitelmasi ja maallinen rikkautesi. Kun katsot lihallisin silmin, et näe Jumalan valtakunnan todellisuutta. Katso Hengen silmin, ja näet niin kuin minä näen. Jätä siis lihallinen elämäsi kokonaan ja elä joka hetki ylösnousemuselämää. Henki yksin tekee eläväksi. Lihasta ei ole mitään hyötyä. ^Joh.6:63

Tiina hieroi otsaansa, ja naurahti sitten vilkaistessaan veljeään.
,- Hyvä on, ymmärsin kyllä, hän tokaisi. – En ehkä ole tässä hetkessä valmis kaikkeen tuohon. Askel kerrallaan taitaa sittenkin olla parempi.
Jeesus hymyili ja ojensi kätensä Tiinalle. He jatkoivat yhdessä matkaa polkua myöten.
– En voi ottaa pois kaipaustasi, Jeesus sanoi. – Se on aitoa ja nousee sydämestäsi. Tahdon kuitenkin tuoda rauhan kaipaukseesi. Vaikka oletkin matkalla, olet yhtäaikaisesti jo perillä, koska minä olen Isän luona taivaallisissa. On eri asia kaivata tietämättä, täyttyykö kaipaus koskaan. Sellainen kaipaus on kipeää ja levotonta. Sinun kaipauksesi on jo täyttynyt. Suhteemme on lähtökohtaisesti läheisin mahdollinen, kuten itse totesit. Me olemme yhtä. Samanaikaisesti kuitenkin kaipauksesi on vasta hiljalleen täyttymässä, koska et olet vielä kaikilta osin tullut elämään rakkaudessa. Mitä enemmän antaudut elämään Hengessä, sitä enemmän näet ja koet Taivaan todellisuutta. Jano ja kaipaus ohjaavat sinua eteenpäin lapseuden tiellä.

He kulkivat pitkän tovin hiljaisuudessa ja saapuivat meren rantaan. Vaahtopäiset aallot löivät rantakallioita vasten. Laineet keinuttivat haahkanpoikasia ylös ja alas. Poikaset seurasivat emoaan tiiviisti, ja niiden pienet räpylät polkivat tarmokkaasti vettä.
– Minun kaipaukseni on usein juurikin kipeää ja levotonta, Tiina totesi. – Siksi haluan nähdä ja kokea kaiken Isän rakkauden heti. Haluaisin niin kovasti saada viimeinkin täyttymyksen suureen rakkaudenkaipuuseeni.
Jeesus silmäili sisartaan lempeästi.
– Voit levätä totuudessa, hän sanoi. – Sinun ei tarvitse kiihkeästi ja rauhattomana tavoitella sitä, mikä on jo sinun. Kun sydämessäsi on levollinen luottamus, sinun on paljon helpompaa ottaa vastaan.

Tiina nyökkäsi.
– Se on totta, hän myönsi. – Kun yritän kovasti itse saada täyttymystä rakkaudenkaipaukseeni, minun on itse asiassa vaikea vastaanottaa rakkautta. Sydämessäni on epäluottamus. En usko, että Isä haluaa täyttää kaipaukseni. Mietin alati, mitä minun pitäisi tehdä päästäkseni lähelle Jumalaa. Ehkä minun onkin lakattava yrittämästä, jotta voin ottaa vastaan. Luottavaisella sydämellä on helppo vastaanottaa. Jos luotan siihen, että Isä tahtoo täyttää tarpeeni, voin päästää irti kontrollista ja ottaa vastaan sitä, mitä hän kulloinkin tahtoo antaa. Minun ei tarvitse ennalta määritellä, miten minun pitäisi kokea hänen rakkautensa tai kuulla hänen äänensä.

Jeesus veti Tiinan lähelleen. He katselivat yhdessä vaahtoavaa merta ja tummina kohoavia sadepilviä.
– Rakkaus, jota kaipaat, on jo sinun, Jeesus sanoi uudelleen. – Isä ei ole koskaan haluton antamaan. Hän on hakenut sinut kotiin läpi pimeyden ja kuoleman. Hän tahtoo koko sydämestään olla sinun Isäsi ja antaa sinulle kaiken omastaan. Ole rauhassa, rakas, ja ole tässä hetkessä. Tässä hetkessä on ikuinen elämä. Tässä hetkessä sinä olet Jumalan tytär ja taivas on sinulle avoinna. Elä rakkauden lapsena.