Kateus ja katkeruus

Tiina tuijotti mietteissään takassa loimuavaa tulta ja tanssivia varjoja, jotka heijastuivat seinälle. Hän vilkaisi Isää, joka istui levollisena nojatuolissa ja lehteili kuvakirjaa. Uskaltaisiko tuoda esiin mieltä painavan asian? Tiina pohdiskeli. Vai olisiko sittenkin parempi pitää piilossa? Kärsikö tällaisia asioita tuoda Jumalan silmien eteen?

Isä laski kirjan kädestään ja katsoi lastaan tutkivasti.
– Kerro minulle, hän kehotti hyväntahtoisesti.
Tiina epäröi. Mielessä kummittelivat kipeät muistot. Torjunta ja hylkääminen olivat lyöneet syvät haavat sisimpään. Hän pelkäsi, että Isänkin katse muuttuisi torjuvaksi ja viestittäisi: sinä olet kelvoton. Hän pelkäsi äänensävyä, josta kuului viha ja tyytymättömyys. Sinua ei voi rakastaa. Et ole sellainen kuin pitäisi.

Isän silmissä ja olemuksessa hän näki kuitenkin saman ehdottoman ja horjumattoman rakkauden, jonka oli aina kohdannut lähestyessään häntä. Niinpä tyttö päätti uskaltaa.
– Minussa on vieläkin paljon katkeruutta, Tiina tunnusti. – Mitä sinä ajattelet minusta silloin, kun olen täynnä vihaa ja katkeruutta?
– Halajan ja odotan, että tulisit minun tyköni ja avaisit sydämesi rakkaudelle, Isä vastasi.
– Toivon, että lakkaisit tuomitsemasta itseäsi etkä enää pyrkisi omin voimin vapautumaan katkeruudesta. Siitä ei tule mitään.
– Mutta katkeruus on paha synti! Tiina esteli. – Ajattelin, että siitä pitää tehdä parannus ennen kuin voin tulla sinun eteesi.

– Sellaista parannuksentekoa ei ole olemassakaan, Isä sanoi. – Parannus alkaa aina siitä, että avaat sydämesi minulle sellaisena kuin olet. Salli minun rakastaa sinua vihaisena ja katkerana.
– Raamatussa sanotaan, että täytyy antaa anteeksi! Tiina huudahti. – Jos minä en anna anteeksi niille, jotka on minulle velassa, sinäkään et anna anteeksi minun syntejäni.
– Siltä osin kun pidät kiinni katkeruudesta, sinä vaellat lihassa, Isä selitti samalla kun lisäsi puita takkaan. – Elämä, jota minun Henkeni synnyttää sinussa, on täynnä armoa ja rakkautta. Jos takerrut anteeksiantamattomuuteen, suljet sydämesi minun elämältäni.

– Olen yrittänyt antaa anteeksi ainakin 15 vuotta, ja olen vieläkin katkera, Tiina sanoi epätoivoisena. – En minä haluaisi pitää kiinni siitä, mutta se ei vain väisty minusta.
– Olet yrittänyt itse niin kovasti, Isä totesi ystävällisesti. Hän istui takaisin nojatuoliin ja loi kirkkaiden silmiensä katseen tyttäreensä. – Et ole sallinut minun rakastaa vaan olet pyrkinyt itse muuttamaan itseäsi. Kun yrität tahdonvoimalla ja tuomion pelossa antaa anteeksi, sisimmässäsi oleva solmu vain kiristyy. Anna minun rakastaa sinua vihaisena ja katkerana. Rakkaudessa voit päästää irti ja antaa sijan minun Hengelleni. Silloin sama rakkaus, joka on minun sydämessäni, kumpuaa sinun sydämestäsi.
– Entä tuomio? Tiina kysyi. – Eikö sinun pitäisi tuomita synti?
– Minä olen jo tuominnut, Isä sanoi. – Olen antanut sydämeesi Hengen, joka erottaa valkeuden pimeydestä. Kun yrität ”tehdä parannusta” irrallaan minusta, elät lihassa. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä. Sydämen anteeksianto ei ole tahdonvoimalla aikaansaatava suoritus. Se on minun elämääni sinussa.

Tiina nyökkäsi hämmentyneenä. Ilo ja helpotus tuntuivat koko kehossa. Isän sanat toivat levon sydämelle. Ei tarvinnutkaan piilotella ja häpeillä syntiään. Sai vain olla oma aito itsensä ja vastaanottaa rakkautta. Isä todella antoi kaiken omastaan. Hän oli antanut oman Henkensä lastensa sydämiin langenneen hengen tilalle. Ero Jumalasta oli tyhjäksi tehty ja iankaikkinen elämä Isän rakkaudessa oli todellisuutta.

– Kaikki tämä katkeruus ja kateellisuus johtuu siitä, että minulla on ollut ihan väärä kuva todellisuudesta, Tiina tuumi. – En voi vieläkään käsittää, että rakkaus oikeasti on se todellisuus, jossa elän. Olen ajatellut, että maailmassa on tosi vähän rakkautta. Sitä riittää vain harvoille. Sen takia pidän velassa niitä ihmisiä, jotka on kohdelleet minua rakkaudettomasti. Tunnen, että he on varastaneet minulta. On heidän syytään, että olen jäänyt paitsi niin paljosta rakkaudesta. Minusta tuntuu, että hyväksynnästä ja huomiosta täytyy kilpailla, jotta saisi edes vähän. Jos joku muu saa sitä, se on minulta pois!

Isä hymyili.
– Kun olet kateellinen, tule minun tyköni, hän sanoi. – Silloin kateus on mitä suurin mahdollisuus.
– Mahdollisuus? Tiina toisti epäuskoisena.
– Todellakin, Isä totesi tyynesti. – Siellä, missä on pimeyttä, on paljon tilaa valolle. Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi. Kunhan vain et sulje sydäntäsi minulta ja piilottele syntejäsi. Silloin joudut loputtomaan yrittämisen, epäonnistumisen, tuomion ja häpeän kierteeseen. Se ei ole sinun tiesi, lapseni. Sinä et ole lain alla vaan armon alla.

– Katsotko minua siis rakastaen ja hyväksyen silloin, kun minä olen kateellinen? Tiina ihmetteli. – Etkä ollenkaan torjuen ja tuomiten?
– Minä tahdon olla Isä sinulle silloin, kun olet kateellinen ja katkera, Isä sanoi. – Haluan vastaanottaa kaiken vihasi ja pettymyksesi. Minä halajamalla halajan olla Isä sinulle jokaisessa hetkessä. Rakas, älä sulje sydäntäsi minulta. Sinä olet rakkauden lapsi, enkä ole koskaan tarkoittanut sinua elämään minusta erillään.
– Kuinka minä sitten voin vapautua katkeruudesta ja kateudesta? Tiina kysyi.
– Minä näytän sinulle, mikä on se todellisuus, jossa elät, Isä sanoi. – Sinä olet minun lapseni eikä ole enää eroa meidän välillämme. Sinä olet rakkaudessa ja minun rakkauteni on sinussa. Sydämeni on joka hetki täysin avoinna sinulle, rakas. Kun tulet tuntemaan tämän, et toden totta tavoittele enää toisen omaa tai pidä ihmisiä velassa. Pian et tiedä mitä tehdä kaikella sillä rakkaudella, jota lakkaamatta vuodatan sydämeesi.

Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.

Matt.7:17-18

Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.

Room.6:14

Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.

Apt. 13:39