Kirkkaus varjojen maassa

– Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon, Tiina luki, – niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.
Hän laski Raamatun pöydälle ja katsoi veljeensä.
– Riittääkö se kirkkaus ajamaan pelon pois sisimmästäni? hän kysyi.

Jeesus hymyili ja nojautui mietteliäänä taaksepäin tuolissaan. Hän katseli tovin ikkunasta ulos talviseen pimeyteen. Hänen läsnäolossaan oli aina rauha. Hänellä ei koskaan ollut kiire mihinkään. Hän ei huolehtinut eikä hermoillut tulevaisia vaan oli aina täysipainoisesti läsnä siinä hetkessä, joka kulloinkin oli.

– Pelko on aiheetonta, Jeesus totesi sitten ja katsoi sisartaan levollisesti. – Sinulla ei ole mitään syytä pelätä.
Tiina pudisti päätään ihmeissään.
– Niin uskomatonta kuin tuo onkin, minusta alkaa enemmän ja enemmän näyttää siltä, että se on totta, hän sanoi. – Vuosikymmenet olen luullut, että olen yksin eikä kukaan auta minua. Uskoin, että voin ansaita rakkauden ja hyväksynnän vain tekemällä kaikki asiat oikein.

– Mutta nyt olet alkanut epäillä? Jeesus sanoi tuike silmissään.
– Minusta tuntuu kuin olisin elänyt musta säkki päässäni, Tiina sanoi. – Olen nähnyt vain pimeää ja luullut, että se on todellisuus. Kun säkkiin on tullut repeämiä, alan nähdä todellisuuden valheiden takana. Kaikki näytti pelottavalta ja ahdistavalta vain siksi, että silmieni edessä oli musta kangas. Todellisuus onkin valtavan valoisa ja ihmeellinen!
– Niin, Jeesus sanoi. Hänen silmistään loisti ilo, joka oli rakkauden ytimessä ja olemuksessa.
– Hyvä uutinen on, että valheet eivät ole totta, hän jatkoi. – Totuuden henki sydämessäsi johtaa sinut kaikkeen totuuteen.

– Miten? Tiina kysyi. – Kuinka pelon valta elämässäni voi murtua?
– Pelko on lähtöisin valheesta eikä kestä totuuden valoa, Jeesus totesi tyynesti. – Pelko ei voi elää rakkaudessa.
– Se tuntuu kovin yksinkertaiselta, kun sanot sen noin, Tiina tuumasi.
– Se on yksinkertaista, Jeesus sanoi. – Minäpä kerron.
Tiina kietoi kädet polviensa ympärille ja katsoi veljeään odottavasti.

– Kaikki pelko on pohjimmiltaan kuolemanpelkoa, Jeesus aloitti. – Kuolemanpelko on pelkoa rakkauden ulkopuolelle joutumisesta. Jumala yksin on Elämä ja elämän lähde. Kun vihollinen kylvi valheen siemenen ihmiskunnan sydämeen, lakkasitte uskomasta Isän ehdottomaan rakkauteen. Siitä pitäen pelko rakkauden ulkopuolelle joutumisesta hallitsi teitä. Oletko vielä mukana?
Tiina nyökkäsi.

– Uskoitte, että paikka rakkaudessa on ansaittava, veli jatkoi, – ja olitte valmiita tekemään mitä hyvänsä saadaksenne sen. Turmeltunut sydämenne kertoi teille, että se paikka kuuluu vahvoille, menestyneille, kyvykkäille ja kauniille. Etsitte kiihkeästi valtaa, ihmisten arvonantoa, varallisuutta, uskonnollista menestystä, ulkoista kauneutta, tietoa ja ymmärrystä. Luulitte niiden avulla ansaitsevanne paikan rakastettujen ja hyväksyttyjen joukossa.
– Tuo on liiankin tuttua, Tiina totesi. – Olen yrittänyt kaikkeni ollakseni kelvollinen. Kuitenkaan en koskaan onnistunut tarpeeksi hyvin. En ikinä tehnyt riittävästi saadakseni pysyvän ”HYVÄKSYTTY” -leiman otsaani. Sydämessäni on raastava kipu ja rakkaudenkaipaus. Olen etsinyt siihen lohtua ja helpotusta vaikka mistä, mutta mikään ei auta.

– Elämä irrallaan Isän rakkaudesta on sietämätöntä lapsille, jotka on luotu ja tarkoitettu elämään rakkaudessa, Jeesus sanoi. – Totuus on, että Isä on aina rakastanut teitä omina lapsinaan. Hän ei ole koskaan hylännyt teitä eikä hänen rakkautensa ole muuttunut.
– Kuitenkin kaikki särkyi syntiinlankeemuksessa, Tiina sanoi, – Ja onhan maailma edelleen täynnä pimeyttä ja rakkaudettomuutta, eikä vähiten oma sydämeni.
– Este ei ole koskaan ollut Isän puolella, Jeesus sanoi. – Ongelma oli teidän sydämissänne. Sydämenne turmeltuivat, kun lankesitte pois Isän rakkaudesta. Teistä tuli kykenemättömiä ottamaan vastaan ehdotonta rakkautta.

– Mutta niin ei ole enää, Tiina sanoi äkkiä. – koska sinä valloitit kuoleman ja annoit uuden sydämen! Ero Isästä on tehty tyhjäksi.
– Totisesti on, Jeesus vahvisti hymyillen leveästi. – Minä olen sinussa, sinä olet minussa ja minä olen Isässä. Se asia ei koskaan muutu.
– Ei ole siis mitenkään mahdollista, että joutuisin rakkauden ja huolenpidon ulkopuolelle, Tiina sanoi. – Mutta kuinka voin uskoa sen ja elää todellisuudessa valheiden sijaan?

– Lakkaa yrittämästä, Jeesus sanoi. – Sydämesi vetää sinua vääjäämättä Isän syliin, koska minun Henkeni on sinussa. Elämä, joka sydämessäsi vaikuttaa, on Jumalan iankaikkinen elämä. Minkä tähden sinä taistelisit pelkoa vastaan? Sydämessäsi on Totuus, jonka kirkkaus valaisee kaiken maailman pimeyden. Sama elämänvoima, jolla Isä on luonut taivaat ja maan, on sinussa. Minä olen täydellisesti yhtä Isän kanssa, ja niin olet sinäkin.
– Hurjaa, Tiina tuumasi. – Elämäni on paljolti suorittamista ja pärjäämistä. Yritän jotenkin selvitä kaikesta siitä, mistä pitää selvitä. Eihän siinä tosiaan oikein järkeä ole, kun kerran olen Jumalan tytär.
– Ei, siinä ei todellakaan ole järkeä, Jeesus nauroi – Relaa vain. Jo ennenkuin maailma olikaan, Isän unelma oli saada olla sinun Isäsi: rakastaa sinua ja pitää sinusta huolta. Kaikki hänen voimansa ja viisautensa on sinun puolellasi.

– Se muuttaa kaikki asiat elämässäni, Tiina sanoi mietteliäänä. – Mutta eikö todella ole mitään, mitä minun pitäisi tehdä?
– Lakkaa ponnistelemasta yhä uudelleen ja uudelleen, Jeesus sanoi. – Aina, kun eksyt omavoimaisuuteen, elämän hallitsemiseen ja suorittamiseen, päästä irti ja palaa rakkauden tielle. Älä rakenna enää vahvuutta. Tavoittele sen sijaan heikkoutta, avuttomuutta ja täydellistä riippuvaisuutta Isästä.
– Mahtaako onnistua? Tiina sanoi epäilevästi. – Olen parantumaton suorittaja.

– Voit yrittää vastustaa, Jeesus sanoi hyväntuulisesti, – mutta toivoton taistelu se on. Minulla on valtakunta sydämessäsi. Olen antanut kaikkeni saadakseni sinut takaisin rakkauteen. Minä en lopeta työtäni ennenkuin rakkauteni on valloittanut sinut kokonaan. Sinun kauttasi aion myös tavoittaa monia muita, jotka vielä pakoilevat Isän rakkautta.
– No, ei kyllä maksa vaivaa taistella sinua vastaan, Tiina sanoi. – Johan sen voi Raamatusta lukea, että sinä voitat loppupeleissä kaiken.
– Niinpä niin, Jeesus sanoi. – Voit yhtä hyvin antautua saman tien.

Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.

Hepr.2:14-15

Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat hänen nimeensä. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

Joh.1: 9-13

Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen (…) Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää, ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.

Kol 2: 6-12