Kuoleman voittaja

– Minulla on kysyttävää, Tiina sanoi ja istui päättäväisesti pöytään veljeään vastapäätä.
Laskeva aurinko heitti viimeisiä säteitään ja kultasi huoneen lämpimällä valollaan. Heräävä kevät oli peittynyt lumivaipan alle.
– Kysy, Jeesus kehotti hymyillen.
– Se, mitä olet sydämeeni kylvänyt, ei kasva, Tiina sanoi suoraan. – Olet puhunut minulle vaikka kuinka paljon Isän rakkaudesta ja huolenpidosta. Olet luvannut, että rauha ja turvallisuus kuuluvat minulle Jumalan lapsena. Kuitenkin tulen jälleen kerran ahdistushelvetistä. Moneen viikkoon en ole pystynyt nukkumaan muuten kuin vahvalla lääkityksellä. Olin jatkuvasti täynnä hätää ja pelkoa. Nyt on helpompaa, mutta minua pelottaa, milloin putoan uudestaan kauhuun ja pimeyteen.

Jeesus nyökkäsi.
– Ymmärrän, hän sanoi.
Tiina tunsi sydämessään, että veli tarkoitti mitä sanoi.
– Ymmärrätkö todella? hän varmisti kuitenkin.
– Minä ymmärrän, Jeesus sanoi vilpittömästi. – Minä tunnen kaiken pelkosi ja ahdistuksesi. Rakas, sinä et ole koskaan yksin. Me olemme yhtä.
– Minä en tunne sinun läsnäoloasi vaikeina aikoina! Tiina huudahti. – En tunne mitään muuta kuin pohjatonta ahdistusta.

Aurinko painui mailleen ja jätti jälkeensä vain heikon kajastuksen taivaanrantaan.
– Tarvitsen apuasi, Tiina jatkoi. – En halua jäädä katsomaan tätä asiaa oman ymmärrykseni mukaan. Haluan nähdä todellisuuden sellaisena kuin se oikeasti on. Tiedän, että olen Jumalan tytär ja sinun Henkesi on minussa. Kuinka minun tulisi suhtautua niihin aikoihin elämässäni, jolloin en näe enkä koe rakkauttasi? Mitä minun pitäisi tehdä silloin, kun hätä ja ahdistus valtaavat enkä näe enää oikeaa todellisuutta? Koen uudestaan menneisyyden kipuja ja kauhuja ja unohdan aivan tyystin sen, että minulla on Isä ja minua rakastetaan.
– Olen todella iloinen, että tulit minun tyköni tämän asian kanssa, Jeesus sanoi lämpimästi.
– Voit aina kertoa minulle, mikä sinua harmittaa tai epäilyttää. Sydämeni iloitsee siitä. Niin rakennamme aitoa suhdetta ja luottamusta.

Tiina hymyili veljelleen.
– Tiedän, että sinä olet turvallinen, hän sanoi. – Et ole koskaan tuominnut tai torjunut minua. Siksi olen alkanut luottaa sinuun.
– Muistatko, kun nuo asiat olivat vasta siemeniä, jotka oli kylvetty sydämesi maaperään? Jeesus kysyi. – Pitkään sinä pelkäsit minua. Et millään uskaltanut tulla luokseni, koska uskoit, että minä olen alati tyytymätön sinuun. Luulit, että seison yläpuolellasi tuomitsemassa ja asettamassa sinulle vaatimuksia.
– Muistan, Tiina sanoi ja katseli hetken ikkunasta ulos hämärtyvään iltaan. – Ihmettelen yhä, kuinka onnistuit muuttamaan sydämeni siinä asiassa. Minussa oli valtavasti itsevihaa, häpeää ja tuomion pelkoa. En uskaltanut avata sydäntäni kenellekään. Sinä kuitenkin kohtasit minut aina rakkaudessa. Rakkautesi on ehdotonta ja horjumatonta. Sillä tavalla aloin lopulta luottaa sinuun. Vakuutuin siitä, että voin aina avata sydämeni sinulle sellaisena kuin olen.

– Aivan niin, Jeesus sanoi. – Viime aikoina olet tuntenut ja kokenut hyvin selvästi, että sisimmässäsi on alueita, joissa et vielä luota Isän rakkauteen ja huolenpitoon. Sinussa on niin paljon pelkoa, että sinusta näyttää nyt mahdottomalta, että luottamus voisi syntyä. Pari vuotta sitten sinusta näytti yhtä mahdottomalta, että häpeän ja ihmispelon muuri voisi koskaan murtua. Nyt voit kuitenkin itse todistaa, että luottamus on tullut sydämeesi siinä asiassa, vai mitä?
– Kyllä, Tiina vahvisti. – Se on täysin sinun rakkautesi ansiota. En olisi koskaan voinut saada sellaista tapahtumaan itse.
– Et olisikaan, Jeesus totesi – Etkä voi itse rauhoittaa sisimpääsi juurtunutta pelkoa ja turvattomuutta. Mutta keskinäinen rakkautemme rakentuu tälläkin hetkellä. Sanoit, että ne siemenet, jotka olen kylvänyt sydämeesi, eivät kasva. Sinä näet vain sen, mikä on maan päällä. Minä näen myös sen, mikä on maan alla. Totuuden sanat, jotka olen kylvänyt sydämeesi, ovat kaiken aikaa kasvattaneet juuriaan. Olet ottanut vastaan minun sanani siitä, että olet turvassa ja Isä pitää sinusta huolen joka hetki. Totuus juurtuu sydämeesi hiljalleen, kun sydämesi maaperä pehmenee rakkaudessani. Minä vakuutan sinulle, että sanat, jotka Isä on minun puhuttavakseni antanut, eivät tyhjänä palaa. Ne täyttävät tehtävän, jota varten ne on lähetetty. ^Jes.55:10-11

Tiina nyökkäsi. Veljen sanat herättivät toivon ja ilon hänen sydämessään.
– Tiedätkö mitä? Tiina sanoi innostuneena.
– Tiedän, Jeesus tuumasi, – mutta kerro kuitenkin. Haluan kuulla sen sinun suustasi.
– Nyt voin taas kerätä aarteet pimeän peitosta! Tiina sanoi. – Olen kulkenut sysimustassa pimeydessä. Kun sinä puhut totuuden sanoja sydämeeni, sinun valosi alkaa kirkastaa sitä pimeyttä. Silmäni avautuvat näkemään rakkauden todellisuutta taas vähän enemmän.

Hän vaikeni hetkeksi ja katsahti ympärilleen. Aurinko oli laskenut ja ilta oli pimentynyt.
– Täällä on muuten aika pimeää, Tiina huomautti ja nauroi. – Ei sinun kirkkautesi näköjään tätä huonetta valaise.
– Jos minä ilmaisisin itseni sinulle kaikessa kirkkaudessani, Jeesus sanoi veljellisesti, – et enää kykenisi käymään tätä keskustelua. Laita ennemmin valot.
Tiina nousi ja sytytti valon.

– Sinä kirkastat totuuden sydämessäni puhtaasta armosta, Tiina totesi palatessaan pöydän ääreen. – Ilman sinua minulla ei olisi mitään toivoa. Jos se minusta olisi kiinni, olisin edelleen pimeydessä ja toivottomuudessa.
Jeesus hymyili.
– Ilo on minun puolellani, hän sanoi.
– Kuinka minä voisin välttää tuollaiset putoamiset pimeyteen? Tiina kysyi. – Tai edes palata nopeammin takaisin rakkauden todellisuuteen?

– Minä kerron sinulle yhden asian, joka ei ole vielä juurtunut sydämeesi, Jeesus sanoi. – Muista se, mitä äsken sanoin. Sanoissa, jotka Isä minulle antaa, on elämä itsessänsä. Älä yritä itse toteuttaa niitä. Minä kylvän totuuden sanat sydämeesi. Ne juurtuvat hiljalleen ja kasvavat aikanaan rakkauden ja luottamuksen hedelmää.
– Okei, Tiina myöntyi. – Mikä se asia on?
Hän katseli, kun veli sytytti pöydällä olevan kynttilän.

– Kun pelko valtaa sinut, Jeesus aloitti, – minä tunnen sinun tuskasi syvintä myöten. Sinussa ei ole yhtäkään tunnetta, jota minä en täysin tuntisi. Kärsimyksesi on minulle läpikotaisin tuttua. Minä tunnen sinun hätäsi ja ahdistuksesi juuri siinä hetkessä, kun koet sitä.
Tiina oli hiljaa ja katseli kynttilän levollista liekkiä.
– Tuota en ole ymmärtänyt, hän myönsi.

– Sydämeni on täynnä myötätuntoa sinua kohtaan, Jeesus jatkoi. – Tahdon vain lohduttaa ja rakastaa sinua. Tiedätkö, mitä todellinen lohdutus on? hän kysyi ja katsoi Tiinaa.
Tiina pudisti päätään ihmeissään.
– Lohdutus palauttaa rakkauden todellisuuteen, Jeesus sanoi. – Minun lohdutukseni ei ole vain kauniita sanoja. Lohdutukseni ei ole myöskään sitä, että pyrkisin hiukan helpottamaan pahaa oloasi. Minulla on valta palauttaa sinut rakkauden todellisuuteen, koska minä olen kulkenut läpi kuoleman ja voittanut. Minä olen tie, totuus ja elämä.
– Vau, Tiina sanoi ja tuijotti veljeään silmät suurina.
Jeesus nauroi.
– Ajattele sitä seuraavan kerran, hän sanoi, – kun vihollinen mahtailee ja yrittää saada sinut hukutettua pelkoon. Voit sanoa saatanalle, että minun isoveljeni on tässä: kerro hänelle uhkauksesi.

– Tuon haluan tehdä, Tiina sanoi ilahtuneena. – Kunpa joskus pystyisinkin katsomaan asiaa siitä näkökulmasta. Minusta tuntuu, että pelko vie minua ihan 6-0. Se valtaa ruumiini ja sieluni kokonaan.
– Ei hätää, Jeesus sanoi tyynesti. – Minun valtakuntani sydämessäsi laajenee laajenemistaan. Pelko kuuluu valheen maailmaan. Rakkauden valtakunnassa sillä ei ole sijaa. Vihollinen panee parastaan nyt, kun tietää tappionsa olevan väistämätön.
– Oikeastiko? Tiina ihmetteli.
Jeesus nyökkäsi.
– Rakas, minä tunnen täysin sinun pelkosi ja ahdistuksesi. Samanaikaisesti minä kuitenkin elän täydellisesti Isän rakkaudessa. Sen tähden minä olen sinulle tie pelosta rakkauden todellisuuteen. Otat koko ajan pieniä askelia sillä tiellä, kun avaat sydäntäsi rakkaudelleni ja vastaanotat totuuden sanoja. Totuus siitä, kuka sinun Isäsi on ja kuka sinä olet hänen tyttärenään, vahvistuu sydämessäsi koko ajan. Älä siis pelkää äläkä hätäile. Minä olen voittanut kuoleman ja pimeyden, ja minä olen sinussa.

Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan. Kirjoituksissa sanotaankin: — Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille. Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin? Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan.

Efesolaiskirje 4:6-10

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle. Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.

Psalmi 84:5-7

Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,  niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.

Jesaja 55:10-11