Kuri ja kasvatus
Käsky on lamppu, opetus on valo, kuri ja kasvatus on elämän tie.
Sananaskut 6:22
– Sinun kurisi ja kasvatuksesi on kovin erilaista kuin luulin, Tiina sanoi. – Et koskaan asetu yläpuolelle syyttämään ja tuomitsemaan.
Isä silmäili tytärtään levollisesti.
– Kun minä ojennan sinua, hän sanoi, – tarkoitukseni ei ole saada aikaan ulkokohtaista muutosta käytöksessäsi. En todellakaan halua, että alat ponnistella kovemmin ja yrität omassa voimassasi tehdä oikeita asioita. Parannus on sitä, että päästät irti lihan teistä ja annat Pyhän Hengen olla sinun voimasi ja elämäsi. Olen kirjoittanut lakini sydämeesi. Rakkaus on lain täyttymys. Kun sinä olet se, joka todella olet, rakkaus kumpuaa sydämestäsi aivan luonnostaan. Room. 13:8, Jer.31:33.
– Pelkäsin kovasti sinun kasvatustasi, Tiina sanoi. – Ajattelin, että katsot minua tyytymättömänä ja vihaisena. Tunsin jatkuvasti itseni kelvottomaksi ja häpesin. Pelkäsin, että johdat minut menetyksiin, kipuihin ja onnettomuuksiin, jotta oppisin kuuliaisuuden. Sinun kasvatuksessasi hoiva ja lohdutus kulkevat kuitenkin aina käsi kädessä ojennuksen ja kehotuksen kanssa. Sylissä pitäen sinä olet minua ojentanut.
– Minä rakastan sinua, Isä sanoi vilpittömästi. – Ojentaminen johtaa sydämen parannukseen vain, kun se tapahtuu rakkaudessa ja luottamuksessa. Jollet tunne olevasi turvassa kanssani, et avaa sydäntäsi minulle. Silloin minun on turha puhua sinulle ojennuksen sanoja, koska ne eivät mene sydämeesi. Jos sydämesi on suljettu, otat sanani vastaan vaatimuksina ja käskyinä ja yrität itse toteuttaa ne. Minun sanani toteuttavat kuitenkin itse itsensä, kun kylvän ne sydämesi maaperään. Oma yrittämisesi on yksinomaan tiellä ja estää sinua elämästä rakkaudessa. Jes.55:10-11, Mark.4:26-29, Gal.3:3, Joh.6:63.
– Isä, minä tarvitsen sinun apuasi, Tiina sanoi. – Olen altis tuomitsemaan toisia ihmisiä ja asettamaan heille vaatimuksia. Haluan olla lempeä ja armollinen niin kuin sinä olet. Puhdista minun sydämeni!
Isä hymyili ja ojensi kätensä tytärtään kohden.
– Tule, hän sanoi.
Tiina käveli Isän luo epävarmana ja istui tämän viereen. Isä veti lapsensa lähelleen. Jumalan hellä rakkaus kietoi syleilyynsä. Isä tunsi lapsensa täysin. Hänen rakkautensa kutsui avaamaan kaikki lukot ja suljetut ovet. Jumalassa ei ollut mitään vallanhalua, syytöstä tai oman edun tavoittelua. Hän tahtoi vain hoitaa ja rakastaa. 1.Kor.13:4-7
– Ei tämä käy, Tiina vastusti ja liikehti levottomasti.
– Minkä tähden ei? Isä tiedusteli.
– Minulla on syntiä, Tiina sanoi. – Sinun piti ojentaa minua.
– Sitähän minä parhaillaan teen, Isä vastasi tyynesti. – Sydämestäsi nousee tuomioita ja vaatimuksia, koska et ole riittävästi vastaanottanut hoivaavaa rakkautta. Kun itse elät vaatimusten alla, asetat vaatimuksia myös toisille. Jos et ota vastaan ehdotonta rakkautta, ei sinulla ole mistä antaa toisillekaan. Jos siis halajat parannusta tällä saralla, anna minun rakastaa sinua. Rakkaudessa ei ole vaatimuksia, sillä rakkauteni tulee sinulle elämäksi ja voimaksi. Rakkaudessa uskallat päästää irti selviytymiskeinoistasi ja omasta yrittämisestäsi. Minun Henkeni sinussa on uusi elämä ja sisällinen voima. Lepää Jeesuksessa. Hänessä saat vaeltaa hyvissä teoissa, jotka olen edeltä valmistanut. Ef.2:10, Matt.7:1, 1.Joh.4:19, Room.8:10.