Lepo itse yrittämisestä

Tiina istui pöydän ääressä ja parsi keskittyneesti sukkaa. Hän nosti hetkeksi katseensa työstään ja näki ikkunasta Isän tulevan. Tyttö hypähti siinä samassa pystyyn ja syöksyi vuoteen alle piiloon. Hetkeä myöhemmin Isä astui sisään. Hän laski sienikorin pöydälle ja katsahti sängyn suuntaan.
– Onko sinulla erityinen syy paeta minua? hän tiedusteli leppoisasti.
Tovin oli hiljaista.
– Ajattelin, että et halua nähdä minua, kuului sitten epäröivä vastaus.
Isä kyykistyi ja kurkisti sängyn alle.
– Entä miksi sinä sellaista arvelit?

– Olet kai tyytymätön ja kyllästynyt minuun, Tiina sanoi onnettomana. – Minun pitäisi olla paljon rohkeampi ja vahvempi. Olen sentään sinun tyttäresi.
Isä painautui lattialle nähdäkseen lapsensa. Hän tavoitti tytön katseen ja hymyili tälle.
– Sinun ei ”pitäisi” yhtään mitään, Isä sanoi. – Salli minun rakastaa sinua. Rakkauteni synnyttää sinussa kaiken, minkä on määrä syntyä ja tulla esiin.
– Oletko varma, että se toimii? Tiina epäili. – Jos minä vain olen huono.
– Jos sinä vain antaisit minun rakastaa, Isä sanoi hiljaa.

Syntyi hiljaisuus.
– Enkö muka ole sinun mielestäsi liian heikko? tyttö kysyi sitten.
– Minä rakastan sinua heikkona, Isä vastasi. – Avaa sydämesi rakkaudelleni, ja rakkauteni tulee sinulle voimaksi ja rohkeudeksi. Omaa voimaa ja rohkeutta sinulla ei tarvitse olla.
– Miksi puhut aina rakkaudesta? Tiina kysyi. – Miksi et puhu Pyhän Hengen voimasta ja kaikesta siitä, mitä minun pitäisi tehdä, kun olen kristitty?
– Vain rakkaudessa voit olla heikko ja lakata yrittämästä itse, Isä sanoi. – Jos et usko, että rakastan sinua silloin, kun olet heikoimmillasi, et uskalla päästää irti omasta yrittämisestäsi. Silloin minun elämäni ei saa sijaa sinussa. Elät yhä lihassa: oman ymmärryksesi ja oman voimasi varassa. Rakkaudessa voit päästää irti ja antautua elämään minun Hengessäni. Mitä tekoihin tulee, en ole kiinnostunut suorituksistasi enkä pyrkimyksistäsi olla minulle mieleen. Sydäntäsi minä halajan. Kun rakkauteni täyttää sydämesi, voit tehdä minun tekojani.

Isä ojensi kätensä tytärtään kohden ja hymyili ystävällisesti.
– Etkö tulisi pois sieltä, hän pyysi, – niin kerron lisää.
Tyttö kömpi esiin sängyn alta. Isä laittoi teeveden kiehumaan ja he istuivat pöytään.
– Silloin, kun et pysty tai uskalla, minä rakastan sinua, Isä sanoi. – Kun olet epäonnistunut, langennut ja kulkenut väärään suuntaan, minä rakastan sinua.
– Mitä? Tiina sanoi ihmeissään. – Kai sentään silloin olet vihainen?
– Minun vihani nousee rakkaudesta, Isä selitti. – Vihassani ei ole torjuntaa eikä hylkäämistä. Vihaan sitä, mikä erottaa minut lapsistani. Jos olen vihainen, en ole vihainen sinua vastaan vaan sinun puolestasi. Halajan vapauttaa sinut siitä, mikä erottaa sinut rakkaudestani. Lapseni, minussa ei ole pimeyttä. Minä en kurita lapsiani vallanhalusta vaan puhtaasta rakkaudesta: palauttaakseni heidät rakkauden ja elämän tielle. Minä en koskaan torju, hylkää enkä nöyryytä. Kunnioitan syvästi sitä, kuka sinä olet. Olet minulle äärettömän arvokas. Älä siis pelkää minun kasvatustani. Kuritukseni ohjaa sinua aina palaamaan rakkauteen.

Hän nousi kaatamaan teetä.
– Mutta eikö olisi parempi, jos olisin vahvempi ja päättäväisempi? Tiina kysyi ja sekoitti hunajaa teehensä. – Voisin tehdä paljon enemmän. Tai sinä voisit tehdä minun kauttani enemmän.
– Minä rakastan heikkouttasi, Isä sanoi ja nojautui lähemmäs silmät loistaen. – Et pysty mihinkään ilman minua, ja se on mainiota! On asioita, joissa yhä yrität olla vahva ja pärjäävä. Lakkaa yrittämästä. Luota siihen Elämään, joka sinussa on. Pelkäät kovasti, että heikkoutesi tulee ilmi. Mutta lapseni, kun sinä putoat, putoat minun rakkauteeni. Sinä olet minussa, ja rakkaus ympäröitsee sinua joka taholta.

– Sinun näkemykset on ihan päinvastaisia kuin se, miten täällä maailmassa ajatellaan, Tiina sanoi ja pyöritteli mietteliäänä lusikkaa teekupissaan. – Täällä vahvat, rohkeat ja itse pärjäävät on hyviä. Jos ei pysty tai osaa, on heikko eli huono.
– Tuollaiset tuomiot nousevat syvältä pimeydestä, Isä sanoi terävästi. – Minä vihaan sitä, että ihmiset tuomitsevat toisia ihmisiä hyväksynnän ja rakkauden ulkopuolelle. Ne ovat rakkaudettomia, julmia tuomioita, jotka ovat kaukana totuudesta. Pysy erossa sellaisista.

He katselivat, kuinka elokuinen ilta-aurinko suodattui puiden oksien lävitse kullanhohtoisena. Oli ihmeellisen kaunista.
– Et siis halua, että yrittäisin tulla vahvemmaksi ja rohkeammaksi, Tiina totesi. – Etkä halua, että olisin parempi kristitty. Mitä sinä sitten haluat?
– Haluan elää rakkauden yhteydessä kanssasi, Isä sanoi ja katsoi lastaan. Hänen silmissään tyttö näki vilpittömän rakkauden ja innostuneen odotuksen.
– Me olemme yhtä, lapseni, Isä jatkoi. – Välillämme ei ole enää mitään estettä. Jätä vanha vaelluksesi, lihallinen elämä, joka on elämää irrallaan rakkaudestani. Se on mennyttä. Sydämessäsi on uusi elämä ja täydellinen yhteys minuun. Olen suunnitellut monia asioita, joita voimme yhdessä tehdä. Suuret seikkailut odottavat, Tiina. Et osaa kuvitellakaan.
Isä hymyili ja silitti hellästi tytön poskea.
– Sitä paitsi rakastan viettää aikaa kanssasi ihan muuten vain, tekemättä mitään, hän lisäsi.