Miksi torjuit minut?

– Huomenta, rakas, Isä tervehti ja hymyili Tiinalle. Hän hämmensi puuroa ja nosti sitten kannen kattilan päälle.
Tiina ei vastannut; mulkaisi vain Isää ja marssi tämän ohi jääkaapille. Hän istui pöytään, käänsi selkänsä Isälle ja ryhtyi voitelemaan leipää.

– Tänään olet näköjään olemassa, Tiina totesi kylmästi katsomatta Isää. Hän puristi leipäviipaletta niin, että se mureni kädessä.
Isä katsoi tytärtään levollisesti, ja hänen katseessaan oli hellä rakkaus.
– Koko eilisen päivän etsin sinun kasvojasi, Tiina sanoi ääni täristen. Hän viskasi voiveitsen pöydälle ja katsoi Isää silmät leimuten. – Itkin, rukoilin ja anoin, että saisin nähdä sinut. En kuitenkaan nähnyt yhtään mitään, en kuullut mitään enkä kokenut mitään!

Isä kuunteli lapsensa sanoja tarkkaan. Tiina tunsi hänen läheisyydessään vallitsevan rauhan, rakkauden ja ihmeellisen kirkkauden, eikä voinut kohdata Isän katsetta. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja jatkoi:
– Minä en voi sinua nähdä, ellei Pyhä Henki avaa sydämeni silmiä! Hän ei sitä tehnyt, vaikka kuinka pyysin. Mikä helvetin suhde tämmöinen on? Kutsut minua vaeltamaan joka hetki sydän avoimena sinun rakkaudellesi ja täysin riippuvaisena sinusta. Miksi sitten torjut minut, kun etsin sinun kasvojasi?
– Hyviä kysymyksiä, Isä tuumasi rauhallisesti. Hän nousi hakemaan puuroa ja laski lautasen Tiinan eteen. – Vastaan sinulle, kun sydämesi on valmis ymmärtämään. Ethän sulje sydäntäsi minulta, rakas, vaikka oletkin loukkaantunut ja vihainen?

– Ei paljon huvita avata sydäntäni sinulle, Tiina kivahti ja iski kiukkuisesti lusikan puuroon.
– Ehkä saan taas vastaanottaa pelkkää tyhjyyttä ja hiljaisuutta!
– Emme ole ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa, Isä totesi tyynesti. – Olet loukkaantunut minuun monesti aiemminkin. Olet kokenut, etten välitä sinusta tai että teen sinulle vääryyttä. Kun katsot taaksepäin asioita, joista olet aiemmin suuttunut, ovatko tulkintasi olleet oikeita?

Tiina lusikoi puuroa ja rypisti mietteissään otsaansa.
– Eivät, hän myönsi sitten. – Usein en ole ollenkaan ymmärtänyt, kuinka hyvä sinun tahtosi on. Olisin halunnut sinun tekevän niin kuin minusta näytti parhaalta. Myöhemmin minulle valkeni, että se mikä silloin näytti minusta hyvältä, ei ollut mitään verrattuna sinun suunnitelmiisi. Sinun tiesi kulkevat paljon korkeammalla ja johtavat ihmeelliseen elämään.

Isä hymyili Tiinalle.
– Olisiko mahdollista, hän kysyi ystävälliseen sävyyn, – että et myöskään tässä asiassa vielä näe todellisuutta sellaisena kuin se oikeasti on? Voisitko uskoa, että minä en sinua torjunut enkä ollut poissa, vaikka et nähnyt etkä kuullut minua sillä tavalla kuin odotit?

Tiina huokasi ja tuijotti ulos ikkunasta. Yö oli ollut kylmä. Sumu leijaili maan yllä ja ruskan ensi merkit näkyivät jo puissa. Aamuaurinko kirkasti syksyisen maiseman.
– Kun tavoittelen katsettasi, enkä näe sinua, se tuntuu hylkäämiseltä, Tiina sanoi ja katsoi Isää onnettomana. – Minun on vaikea avata sydäntäni sinulle uudelleen. Pelkään, että kohtaan jälleen vain tyhjyyden ja yksinäisyyden.
– Rakas, minä haluaisin tulla sydämessäsi sinne, missä on tyhjyyttä ja yksinäisyyttä, Isä sanoi lämpimästi. – Halusit välttyä kohtaamasta sisimpäsi kipua ja pimeyttä näkyjä näkemällä ja kuulemalla sanoja Taivaasta. Minä en kuitenkaan tahdo vain puhua sinulle. Haluan, että sydämesi ymmärtää. Jos pakenet pimeyttä sulkemalla yhteyden omaan sydämeesi, et voi todella nähdä ja kuulla minua. Haluaisin kulkea kanssasi läpi pimeyden, jotta totuuden valo saa täyttää sydämesi kokonaan.

Tiina nojasi ajatuksissaan kyynärpäänsä pöytään.
– Minun ei siis tarvitse pelätä hiljaisuutta? hän sanoi kysyvästi. – Olen vapaa vain olemaan kontrolloimatta asioita mitenkään.
– Silloin sydämesi on avoin vastaanottamaan, Isä sanoi. – Rakkauden silmin tyhjyys ja yksinäisyys ovat mahdollisuuksia. Älä välttele niitä. Voit turvallisin mielin kohdata kaiken sisimpäsi pimeyden, sillä sinä et ole koskaan yksin. Tahdon antaa sinulle paljon enemmän kuin vain yksittäisiä kokemuksia minun ääneni kuulemisesta tai Pyhän Hengen kosketuksesta. Minä vapautan sinut elämään tietoisena siitä, että et ole koskaan minusta erillään. Me olemme yhtä joka hetki.