Normaalius ja ainutlaatuisuus

Heinäkuu 2017

– Onko minun kohtaloni olla erilainen kuin muut?
Lapseni esitti tämän kysymyksen ikään kuin ohimennen, kun katkoimme yhdessä nuoria koivunoksia saunavihtaa varten. Näin kuitenkin, että asia painoi häntä kovin. Hän odotti vastaustani sydän pamppaillen.
– Minusta tuntuu, että minun on pakko löytää pian puoliso ja saada lapsia, tai jään erilaiseksi ja ulkopuoliseksi, hän sanoi selin minuun päin ja keräsi oksia niin tarmokkaasti, että aineksia olisi pian useampaankin vihtaan. – Kaikki ihmiset näkee, etten ole normaali.

Istuin sammaleiselle kivelle ja katsoin tytärtäni.
– Minulla ei ole yhtään normaalia lasta, sanoin. – Koko normaaliuden ajatus on ihmisten keksintöä. En ymmärrä, mitä sillä tarkoitatte. Kaikki lapseni ovat ainutlaatuisia. Minä hoidan ja johdan lapsiani siten, kun heille on parasta, heidän erityisyytensä mukaan.
– Jos he sallivat sen, lisäsin hiljaa ja sydämessäni häivähti suru.

Tyttö oli hämmennyksissä. Hänkin istahti läheiselle kannolle vitsakimppu sylissään. Valheellinen perusta, jolle hänen ajattelunsa oli rakentunut, mureni pala palalta. Olin iloinen siitä, että lapseni puhui näitä asioita nyt turvassa minun lähelläni. Kuinka paljon vihollinen olikaan raastanut ja satuttanut häntä, kun hän oli torjunut rakkauteni ja kuunnellut valheita.

– Sinä olet ainutlaatuinen, sanoin. – Ja ainutlaatuisena sinulla on myös paikka ihmisten yhteydessä. Et löydä yhteyttä toisiin yrittämällä olla ”normaali”. Se on valhe. Ulkopuolisuuden kokemuksesi ei helpota sillä, että saavutat samoja asioita samassa aikataulussa kuin toiset ihmiset. Se voi helpottaa hetkeksi, mutta se ei paranna haavaa, josta ulkopuolisuuden kokemuksesi nousee. Enkä halua sinun hoitavan parisuhteella haavaa, jonka vain minun rakkauteni ja totuuteni voi parantaa.
– Tahdon sinulle hyvää, lapseni, sanoin lempeästi, ja etsin katseyhteyttä häneen. – Tahdon suojella sinua.

Lapsi kuunteli sanojani sydän avoinna ja nosti katseensa minuun.
– Haluan antaa tämän asian sinulle, hän sanoi. – En minä tiedä, mikä on hyvää ja miten asioiden pitäisi mennä, että ne menisi parhaan mukaan. Sinä tiedät. Isä, tapahtukoon sinun tahtosi.
Nousin ja ojensin käteni silittääkseni hänen poskeaan. Kiitollisuus täytti sydämeni. Hän todella oli oma lapseni, ja kuinka ihmeellinen ja suloinen hän oli.
– Kiitos, rakas, sanoin hellästi. – Älä pelkää. Minä johdan sinua.