Oikea suunta
Kuuntele tarina tästä:
Tiina huokasi rasittuneena. Hän laski kynän kädestään ja selaili otsa rypyssä pöydällä olevaa lehtiötä. Huoneessa oli hämärää, sillä sälekaihtimet oli suljettu. Pöytä oli kaaoksen vallassa, ja lattialla lojui rypistettyjä paperiarkkeja. Jeesus pysähtyi kynnykselle ja katseli hetken Tiinan ahdistunutta olemusta.
– Mitä sinä teet, rakas? hän kysyi sitten.
– Minulla on tosi vaikeita ongelmia, Tiina sanoi kireästi nostamatta katsettaan. – Yritän miettiä ratkaisuja.
– Vai niin, Jeesus sanoi ja istahti rennosti lähimmälle tuolille. – No, kuinka se sujuu?
– Ei tästä mitään tule! Tiina ärähti. Hän repäisi turhautuneena päällimmäisen sivun irti ja rypisti sen käsissään. – Miksi Pyhä Henki ei auta minua? Olen pyytänyt häntä näyttämään oikean suunnan. En ole kuitenkaan saanut minkäänlaista neuvoa siihen, kuinka minun tulisi edetä!
– Minulla on hyvä ehdotus, Jeesus sanoi hymyillen.
Tiina loi kysyvän katseen veljeensä.
– No? hän sanoi. – Mikä se on?
– Lähdetään pulkkamäkeen, Jeesus vastasi.
– Oletko järjiltäsi? Tiina kysyi ärtyneenä. – Ei minulla ole aikaa millekään lapselliselle pelleilylle. Haluan toimia Jumalan tahdon mukaan näissä asioissa, ja minun on löydettävä oikea tie.
– Uskoisin osaavani auttaa sinua, Jeesus tuumasi tuike silmissään, – minä nimittäin olen Jumalan tie. Joh.14:6
– Ai niin, Tiina myönsi nolona hetken hiljaisuuden jälkeen. – Tuota, hän lisäsi sitten varovasti, – eli kerrotko sinä nyt minulle, mitä minun pitäisi tehdä? Näytätkö oikeat ratkaisut ongelmiini?
Jeesus nousi ja avasi sälekaihtimet. Auringonvalo tulvi huoneeseen ja paljasti nurkkiin kasautuneet pölykerrokset.
– Lakkaa murehtimasta, hän sanoi. – Tule, lähdetään ulos! Fil.4:6-7.
Helmikuinen päivä oli verrattoman kaunis. Taivas oli vaaleansininen, pehmeä hanki loisti valkeuttaan, ja pakkanen sai posket pian punaisiksi. Lumi narskui jalkojen alla, kun Jeesus ja Tiina kävelivät yhdessä puiden lomaan tallautunutta polkua myöten.
– Tässä ei nyt tunnu olevan mitään järkeä, Tiina protestoi. – Miten minä muka löydän Jumalan mielen mukaisen suunnan tässä vaikeassa tilanteessa, jos vain juoksen täällä pitkin metsiä vetämässä pulkkaa perässäni? Tuskinpa ongelmani mäkeä laskemalla selviävät.
– Hyvinkö ne ovat murehtimalla selvinneet? Jeesus tiedusteli. Hän hymyili leveästi kääntyessään katsomaan Tiinaa. Matt.6:27.
Tiina ei vastannut. Hän veti hupun päähänsä, kun kylmä viima läpäisi villamyssyn, ja kietoi kaulahuivin tiukemmin ylleen.
– Minäpä selitän, Jeesus sanoi leppoisasti heidän kulkiessaan eteenpäin. – Syntiinlankeemuksessa sydämen suhde Jumalan ja ihmisen välillä särkyi. Rakkauden ja yhteyden sijaan ihmiskunta valitsi eron ja riippumattomuuden. Teidät on kuitenkin luotu ja tarkoitettu elämään Isän huolenpidossa ja hänen rakastavan katseensa alla. Erossa hänestä sydämenne luonnolliset tarpeet eivät täyty. Lihallinen ihmisesi pyrkii kompensoimaan tilannetta erilaisilla omilla selviytymiskeinoilla. Ne eivät perustu suhteeseen ja rakkauteen vaan pelkoon ja kontrollivallan käyttöön. Vanha ihmisesi haluaa aina pitää asiat omassa hallinnassaan. Kuulostaako tutulta? 1.Moos.3, Gal.5:17, Room.8:6-7, 1.Joh.4:18, Hepr.2:14-15, Jer.3:19-22, Luuk.13:34, Joh.15:5, Hoos.6:6-7.
– Juuri sitä yritin kuumeisesti tehdä, Tiina myönsi, – ennen kuin raahasit minut tähän talviriehaasi. Koitin saada asioita hallintaan ja ratkaista edessäni olevia ongelmia. Mutta halusin kyllä ihan oikeasti löytää Jumalan mielen mukaisia ratkaisuja!
– Rakas, se on mahdollista vain suhteessa ja yhteydessä, Jeesus vastasi. – Ei niin, että istut yksin pimeässä huoneessa murehtimassa ongelmiasi. Sananl.3:5-8, 19:21, Ps.25:4-16, 1.Piet.5:5-7.
– Sinähän tulit sinne, Tiina muistutti. – Olisit voinut yksinkertaisesti kertoa minulle, mikä Isän tahto on, ja mitä minun nyt pitäisi tehdä. En edelleenkään käsitä, miten pulkkamäki tähän asiaan liittyy!
– Jos haluat tuntea Isän tahdon, Jeesus sanoi, – sinun on todella syytä oppia enemmän ilosta ja Jumalan lasten vapaudesta! Vanhurskaudessa vaeltaminen ei merkitse sitä, että sinun pitäisi osata tehdä juuri oikeat valinnat, ja siten ansaita Isän siunaus ja mielisuosio. Elämän tie on sydämessäsi, Tiina. Et voi löytää sitä lihallisella järkeilyllä, koska kysymys on suhteesta. Minä olen sinun tiesi, rakas, ja minä olen sinun elämäsi! Kun pysyt minussa, olet aina oikealla tiellä. Elät minun, Isän ja Pyhän Hengen välisessä rakkaussuhteessa. Ps.16:11, Fil.4:4, Joh.14:5-11, 15:4-6, 15:9-10, 17:20-24, Hepr.10:15-24, 2.Kor.10:5, Kol.2:6-23, 5.Moos.6:4-5, 10:12-13, 1.Joh.4:7-10, Jes.49:10-11, Miika 2:13, Gal.5:1.
– Tarkoitatko todella, Tiina ihmetteli, – että hauskanpito sinun kanssasi ohjaa minua Jumalan mielen mukaiseen suuntaan paremmin kuin se, että yritän ankarasti olla hyvä kristitty ja toimia oikein?
– Omavanhurskaat pyrkimyksesi eivät vie sinua lainkaan Isän sydämen mukaiseen suuntaan, Jeesus totesi. – Päinvastoin, silloin olet kääntynyt pois rakkaudesta ja yhteydestä lihan teille. Kun sen sijaan vietämme iloista aikaa yhdessä, suhteemme syvenee ja tulet tuntemaan minua paremmin. Isän tahdon mukaiset teot ja valinnat nousevat sydämestäsi luonnostaan, kun sinä olet se, joka todella olet Jumalan tyttärenä. Se ei ole omaa aikaansaannostasi vaan minun elämääni sinussa. Room.3:21-24, 4:1-25, 10:1-4, Gal.5:4-6, 5:25, Ef.2:1-10, 2.Piet.1:2-4, Joh.17:3, Hepr.4:9-10.
He pysähtyivät metsäiselle mäennyppylälle. Tuulenpuuskat lennättivät hienojakoista pakkaslunta puiden oksilta. Se kimalteli auringonvalossa leijaillessaan hiljalleen maahan.
– Aika jyrkkä mäki, Tiina tuumi katsellessaan alas.
– Pitäisiköhän sinun rukoilla varjelusta? Jeesus ehdotti pilke silmäkulmassa.
– Älä kuvittelekaan, että laskisin yksin, Tiina tuhahti. – Tämä on kokonaan sinun vastuullasi.
– Sopii mainiosti, Jeesus sanoi ja istui pulkkaan. – Tule minun kanssani!
Tiina sovitti itsensä veljen eteen ja nojautui häntä vasten.
– Varo sitten tuota kiveä, hän muistutti, – ja noita mäntyjä tuolla.
– Hyvin tämä menee, Jeesus lausahti huolettomasti ja sysäsi pulkan liikkeelle.
Keli oli luistava, ja lasku vauhdikas. Mäen loppuvaiheessa mojova töyssy syöksi pulkan ilmaan ja heitti molemmat matkustajat päistikkaa hankeen.
– Luulin, että sinulla oli homma hanskassa, Tiina sanoi sylkiessään lunta suustaan. – Miksi et väistänyt tuota kumparetta?
– En tietenkään! Jeesus nauroi. – Sehän oli koko laskun kohokohta.
Hän poimi vauhdin tiimellyksessä pudonneen lakkinsa maasta ja ojensi sitten kätensä auttaakseen Tiinan ylös.
– Sanoit, että murehtiminen ei auta minua eteenpäin, Tiina totesi, kun he kiipesivät jälleen mäkeä ylös. – En ymmärrä sitä. Miten ongelmista muka voi vapautua, ellei niihin yritä löytää ratkaisuja?
– Oletko Raamatusta lukenut Hengen hedelmästä? Jeesus kysyi. Gal.5:22-25, 1.Kor.13:4-7.
– Olen, Tiina vastasi.
– Mainitaanko siinä huolta ja murhetta? veli jatkoi tyynesti.
– Ei mainita, Tiina myönsi. – Ilosta ja rauhasta siinä muistaakseni puhutaan.
– Olet oikeassa, Jeesus sanoi. – Hedelmästä sinä tunnistat, minkä puun äärellä olet ja mistä lähteestä ammennat. Jos ajattelutapasi ja näkökulmasi johtavat sinut synkkyyteen ja murehtimiseen, tiedät varmuudella niiden olevan vanhan luontosi tuotosta. Pyhän Hengen synnyttämät ajatukset ovat täynnä elämää ja toivoa. Jumalan tie on aina rauhan, ilon ja rakkauden tie. Luuk.6:43-45, Room.8:5-6, Ps.16:1-11, 94:18-19, Fil.1:9-11, Jes.32:17-18, Matt.3:10, 7:15-20, 12:33-35 13:1-23.
Tiina istahti kivelle ja paineli mietteissään rukkasen jälkiä lumeen.
– Kuinka minä voin saada Pyhän Hengen synnyttämiä ajatuksia? hän kysyi sitten.
Jeesus katsoi Tiinaa huvittuneena.
– No, mitäs tässä viimeisen tunnin aikana on tapahtunut? hän johdatteli.
– Lähdin sinun mukaasi, Tiina vastasi.
– Aivan, Jeesus vahvisti. – Jätit taaksesi vanhat, hedelmättömät ajatukset ja lihalliset toimintatavat. Valitsit sen sijaan luottaa minuun ja seurata minua. Käännyit pois riippumattomuudesta ja yksin pärjäämisestä yhteyden ja rakkauden suuntaan. Entä mitä minä olen tässä suu vaahdossa puhunut? 2.Kor.10:3-6, Room.6:4-14, 8:5-7, 12:2, 1.Piet.1:13-23, Matt.7:24, 11:15, Ef.4:17-24, Ps.37:3-5, 23-25.
– Uusia näkökulmia, Tiina totesi, – elämän ja totuuden sanoja.
– Niin, Jeesus sanoi hymyillen, – eli juurikin Pyhän Hengen synnyttämiä ajatuksia.
– Voiko se todella olla näin helppoa? Tiina hämmästeli. Hän nousi seisomaan ja katsoi veljeään silmät suurina. – Luulin, että on kovin vaikeaa löytää Jumalan tahto ja seurata sitä. Ei ole koskaan tullut mieleenkään, että vanhurskauden tie voisi kirkastua hauskanpidon kautta! Jes.51:11, 61:10-11, Sef.3:14-17, 1.Tess.5:16, Joh.15:9-11, Ps.19:8-12, 64:11, Joh.16:22.
– Jumalan laki on kirjoitettu sydämeesi, Jeesus sanoi. – Mitä enemmän vapaudut vaeltamaan tosi identiteetissäsi, sitä enemmän uusi luomus tulee näkyviin sinussa. Voit tulla tuntemaan Isän sydämen vain elämällä läheisessä suhteessa hänen kanssaan. Ulkonaisten sääntöjen noudattaminen ei perustu suhteeseen ja rakkauteen. Sinä olet vapaa laista, koska olet Hengen kuljetettavana ja armon alla. Jer.31:31-34, Room.6:1-23, 8:1-17, 1.Kor. 1:4-9, 2.Kor.3:17-18, 5:17, Kol.2:6-15, Ps.37:30-31, Jaak.3:22-25.
– Miten minun sitten pitäisi suhtautua elämässä eteen tuleviin vaikeuksiin? Tiina kysyi.
– Älä koskaan ota ongelmia lähtökohdaksesi, Jeesus neuvoi. – Ongelmakeskeinen ajattelu tuottaa aina murehtimista ja lihan mukaisia ratkaisupyrkimyksiä. Jos katsot asioita ikään kuin olisit yksin ja irrallaan Jumalasta, pidät ongelmina sellaisia tilanteita, joiden on itse asiassa tarkoitus auttaa sinua eteenpäin kasvusi tiellä.
– Mitä sinä tuolla tarkoitat? Tiina kummasteli.
– Jokainen este, josta et omin voimin pääse yli, Jeesus selitti, – on sinulle kutsu saada uutta ilmestystä armosta. Heikkoutesi vetää puoleensa Jumalan voimaa. Kun sinä olet pieni ja tarvitseva, avaat minulle mahdollisuuden olla suuri ja väkevä sinussa. Silloin näet, että edessäsi oleva este ei olekaan umpikuja vaan askel ylöspäin. Vaikealta näyttäneen tilanteen kautta vahvistut uskossa, Jumalan tuntemisessa ja lapsen identiteetissä. Minun voimassani sinä ylität vastukset ja nouset uudelle tasolle. Et voi enää palata vanhaan, koska olet nähnyt, mikä on mahdollista yhdessä minun kanssani. Kun sitten seuraavan kerran näet edessäsi ylivoimaisen esteen, sinä innostut! Tiedät, että siinä on jälleen uusi askel ylöspäin. 4.Moos.13-14, 1.Sam.17, Room.5:1-5, 8:28-39, Kol.1: 9-15, 2.Piet.1:10-11, Ps.18:30, 34:20, Jaak.1:2-4, 1.Kor.1:26-31, 2.Kor.4:5-10, 11:30, 12:7-10.
Tiina nauroi. Hän heittäytyi selälleen koskemattomaan hankeen ja heilutteli tarmokkaasti käsiään ja jalkojaan. Sitten hän kömpi jaloilleen ja tarkasteli tekemäänsä lumienkeliä.
– Nyt minä käsitän, hän sanoi hilpeästi, – miksi ratkaisuja ei löydy ongelmiin keskittymällä. Minun ei tarvitse ahdistuneena etsiä oikeaa vastausta, sillä hän on jo sydämessäni. Sinä olet minun tieni ja minun elämäni! Seuraavat askeleet hahmottuvat, kun hylkään murehtimisen ja käännyn sen sijaan suhteeseen sinun kanssasi. Silloin sydämeni avautuu näkemään, kuka sinä olet minulle juuri tässä tilanteessa, jossa nyt olen. Mitä ikinä elämässäni tuleekin vastaan, jokainen tilanne ja olosuhde avaa uusia mahdollisuuksia kasvaa armossa ja Jumalan tuntemisessa.
– Nyt puhumme samaa kieltä, Jeesus tuumasi tyytyväisenä. – Eikö kannattanutkin lähteä pulkkailemaan?
– Kyllä kannatti, Tiina myönsi. – Sinun ajatuksesi tuntuvat usein ihan hulluilta, mutta lopulta niissä on syvempi viisaus kuin missään inhimillisessä järkeilyssä. Sinä neuvot minulle elämän tien, ja sinun lähelläsi on ehtymätön ilo. Ps.16:11, 51:8 1.Kor.1:18-31, 2:6-16, 3:18-20, Kol.2:1-3, Sananl.4:5-13, 9:10.