Oikotie onneen

Isän unelma on,
että palaisimme elämään hänen rakkaudessaan.
Hän tahtoo olla Isä meille:
kantaa, hoitaa, tukea, rohkaista ja lohduttaa.
Hän tahtoo olla meidän voimamme ja elämämme.

On olemassa oikoteitä
ihmeelliseen elämään Isän rakkaudessa.
Useimmiten olen kuitenkin tehnyt kaikkeni,
etten joutuisi näille teille.

Tie rakkauteen on heikkouden tie.
Muita teitä ei ole.

Isä johtaa minut jatkuvasti tilanteisiin,
joissa oma heikkouteni käy selvästi ilmi.
En pysty, en osaa tai en jaksa.
Nämä tilanteet ovat todellisia mahdollisuuksia.
Ne ovat oikoteitä ihmeelliseen elämään, lapsen elämään.

Jokainen ylitsepääsemätön ongelma elämässäni
on mahdollisuus päästää irti ja antaa Isän kantaa.
Jokainen eteeni tuleva vaikeus
on tilaisuus kääntää sydämeni
luottamuksen ja rakkauden suuntaan.

Nämä suurten mahdollisuuksien tiet
näyttäytyvät minulle kuitenkin usein pimeinä polkuina,
joita kartan viimeiseen asti.

En halua olla neuvoton ja avuton.
Teen kaikkeni päästäkseni pois heikkouden paikalta.
Yritän löytää ratkaisun asioihin
oman ymmärrykseni mukaan.
Rukoilen kiivaasti, että Jumala ottaisi vaikeudet pois.
Ajattelen, että ne ovat saatanalta,
ja niitä vastaan pitää taistella.

Kaikki huomioni keskittyy ongelmiin,
ja on tavattoman raskasta.

Entä, jos antaisin rakkaudelle mahdollisuuden?
Jos palauttaisin heikkouden siihen suureen arvoon,
jossa se Jumalan valtakunnassa on,
ja iloiten käyttäisin oikotiet syvemmälle rakkauteen,
Jumalan lasten iloon ja vapauteen?

Entä, jos seuraavan kerran,
kun olen mahdottomilta tuntuvien ongelmien edessä,
katsoisinkin asiaa rakkauden silmin:
mitä suuria mahdollisuuksia tähän tilanteeseen kätkeytyy?

Isä, kiitos, että olet johtanut minut juuri tähän paikkaan,
jossa en tiedä yhtään mitä tehdä.
Kiitos tästä erinomaisesta tilanteesta,
jossa omat kykyni ja voimani eivät alkuunkaan riitä.

Kiitos, että rakastat minua niin,
että hellittämättä johdattelet minua heikkouden tielle
vaikka olen kaikin voimin vastustanut työtäsi.

Vihollinen pyrkii maalaamaan tien edessäni mustaksi.
Ikään kuin se olisi täynnä uhkaa ja vaaroja.
Mitä kaikkea kauheaa tapahtuu, jos olen heikko ja avuton.
Joudun pilkan ja häpeän alaiseksi.
Minut hylätään, ja kaikki näkevät epäonnistumiseni.

Isä, minä en halua uskoa valheita.
Olen sinun lapsesi ja tiedän, että tie edessäni on valoisa tie:
rakkauden tie.

En halua vajota masennukseen, pelkoon tai katkeruuteen.
Haluan ottaa kaiken irti tästä mahtavasta tilaisuudesta
tulla pienemmäksi ja heikommaksi,
sillä se on tie ihmeelliseen elämään sinun lapsenasi.

Isä, tänään en rukoile, että muuttaisit olosuhteet
ja pian päästäisit minut vaikeuksistani.
Rukoilen, että kaikki se,
mitä sinä olet suunnitellut tapahtuvan minun sydämessäni
näiden vaikeuksien kautta,
saa tapahtua.

Minä en tiedä, miten asioiden pitäisi mennä,
jotta ne menisivät hyvin.
Ymmärrykseni on kovin rajallinen
ja näkökulmani on kapea.
Sinä tiedät, mikä parasta on
ja sinä olet minun Isäni.

Päästän irti omista johtopäätöksistäni ja tuomioistani
ja annan sinulle vapaat kädet.
Isä, tapahtukoon sinun tahtosi.

Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.

Paavali, 2.Kor.12:10

Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

Paavali, Room. 5:3-5