Sinun kaltaiseksesi

Oli aurinkoinen, mutta tuulinen ja viileä kevätpäivä. Sisarukset kulkivat verkkaiseen tahtiin pellon reunaa myöten ja ihmettelivät alkavaa kevättä. Edellisten päivien kylmät tuulet ja lumisateet olivat saaneet sinivuokot sulkeutumaan ja nuokkumaan. Kevään ensimmäiset valkovuokot työnsivät jo hentoisia varsiaan maasta. Siellä täällä näkyi vaaleanvihreitä ruohotuppoja.

– Haluaisin kysyä yhtä juttua, Tiina sanoi ja katsahti Jeesusta.
Veli hymyili.
– Kysy toki, hän sanoi.
– Minä olen kovin erilainen kuin sinä, Tiina totesi. – Sinä olet armollinen ja rakastat kaikkia: niitäkin, jotka tekevät sinulle pahaa. Minä taas suljen yhteyden kokonaan niihin ihmisiin, jotka satuttavat minua. Pelkään heitä, ja olen vihainen ja katkera.

Jeesus kuunteli levollisesti.
– Miten voin tulla sellaiseksi kuin sinä? Tiina kysyi.
– Minä rakastan, koska Isä on ensin rakastanut minua, Jeesus vastasi. – Sama pätee sinuun. Kun sinä pysyt minussa, pysyt Isässä ja hänen rakkaudessaan.
– Entä kaikki vihamielisyys ja katkeruus, jota minussa on? Tiina tivasi. – Halveksun, tuomitsen ja kadehdin ihmisiä. Kai sille asialle pitäisi jotain tehdä?
– Olen palveluksessasi, Jeesus sanoi hymyillen. – Mitä haluat minun tekevän?

– Sinun pitäisi tuomita, Tiina sanoi. – Sinun tulisi osoittaa minulle, kuinka väärin on vihata toisia ihmisiä ja kertoa, mitä minulle tapahtuu, jos en anna anteeksi.
– Janoat sydämen puhtautta, Jeesus totesi tyynesti. – Haluat, että kaikki mitä sydämessäsi on, tulee valoon. Pyyntösi on Isän tahdon mukainen, ja minä täytän sen. Muista kuitenkin, että sinä et tuomitse. Mitä ikinä sydämestäsi tuleekin esiin, minä hoidan sen Isän tahdon mukaan.
– Kiitos tosi paljon, Tiina sanoi vilpittömästi.
– Valaisen sydämesi ja tuon esiin asioita, joissa vielä vaellat pimeydessä, veli jatkoi. – Voin kuitenkin tehdä sitä vain siinä määrin kuin olet valmis vastaanottamaan lohdutusta ja rakkautta. Sinä et tuomitse, vaan annat minun hoitaa nämä asiat rakkaudessa. Luulet nopeuttavasi muutosta omilla tuomioillasi. Se ei ole totta. Tuomioistasi ei ole mitään muuta kuin haittaa. Niillä vastustat Isän työtä sinussa.

Jeesus ojensi kätensä Tiinalle, ja jatkoivat yhdessä kulkua metsäpolkua myöten.
– Oletko varma, etten pysty itse nopeuttamaan asioita? Tiina kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
– Kuule rakas, Jeesus vastasi veljellisesti, – minä näen sydämesi ja tiedän, miten sinä olet ajatellut nopeuttaa asioita: tutkimalla itse itseäsi ja langettamalla tuomioita, jotka eivät ole Isästä.
– Eikö se sitten auta? Tiina kysyi.

– Siitä ei ole mitään muuta kuin haittaa, Jeesus toisti painokkaasti, – sillä se työntää sinua etäämmälle Totuudesta. Sinun tuomiosi ovat irrallaan rakkaudesta, ja sellaisina ne ovat valhetta. Totisesti ne eivät vie sinua eteenpäin elämän tiellä. Kun harjoitat sellaista, kuljet väärää tietä ja väärään suuntaan. Halajat sydämen puhtautta, ja siihen sinut on kutsuttukin. Kun kaipaat totuuden valoa, tule minun luokseni. Sitten katsomme yhdessä sydämelläsi olevia asioita. Lihallisessa mielessäsi ei ole sitä totuuden valoa, joka sydämen puhdistaa. Inhimilliset tuomiosi nousevat vähäisestä ymmärryksestä ja pimeyden sävyttämistä kokemuksistasi. Haluat vaeltaa valkeuden lapsena. Anna siis minun johtaa sinua.
– Teen niin kuin sanot, Tiina myöntyi. – Tuon kaikki asiat sinun eteesi.
Jeesus hymyili silmät loistaen. – Hienoa, hän sanoi kiitollisena.