Täydellinen ja keskeneräinen
Vaaleanpunainen aamu oli valkenemassa pakkasyön jälkeen. Jäätynyt heinä rasahteli jalkojen alla, ja puut olivat kuurasta valkeita. Aurinko heräsi päivä päivältä myöhemmin. Marraskuinen luonto oli hiljentynyt odottamaan talven tuloa.
– Sinä olet nostanut minut yli vuorien, Tiina sanoi Isälle. – Rakkautesi on vapauttanut väkevistä kahleista ja tuonut totuuden valon sinne, missä valhe ja pimeys ennen hallitsivat.
Isä hymyili hänelle. Kuurainen maa kimalteli aamuauringon ensi säteissä. Tiina löysi käsiinsä paksun kepin ja koitti sillä riitteen peittämää lampea. Ohut jää murtui helposti, ja tumma vesi lainehti sen pinnalle.
– Kuitenkin monet asiat minussa ovat vielä pahasti kesken, Tiina huokasi. – Minussa on yhä paljon itsekeskeisyyttä, kateellisuutta ja katkeruutta. Oma keskeneräisyyteni harmittaa minua. Etkö voisi hoitaa kaikki vikani ja puutteeni pois saman tien?
– Vai saman tien? Isä toisti huvittuneena.
– Niin, Tiina sanoi haaveilevasti. – Vaikka tänään. Huomenna voisin olla niin täynnä rakkautta ja armahtavaisuutta, että en etsisi lainkaan omaa etuani. En ajattelisi pahaa kenestäkään, vaan tahtoisin koko sydämestäni siunata toisia ihmisiä.
Tiina astui eteenpäin ja iski uudelleen puukepin lammen jäähän. Sammaleinen maa petti jalkojen alla ja hän horjahti. Isä tarttui häneen estääkseen häntä putoamasta veteen.
– Haluaisin olla jo pidemmällä rakkauden tiellä, Tiina sanoi saatuaan jälleen tukevaa maata jalkojensa alle. – Toivoisin, että minulla olisi enemmän annettavaa toisille ihmisille. Kai sinäkin toivot, että minä kantaisin runsaamman hedelmän ja rakastaisin enemmän?
Isä katsoi lastaan levollisesti.
– Et näe itseäsi oikein, hän totesi. – Tuomiot ja vaatimukset vääristävät katseesi.
Tiina rypisti otsaansa.
– Jeesus sanoi, että olkaa täydelliset niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen, hän huomautti itsepintaisesti. Matt.5:48
– Se ei ollut vaatimus, Isä vastasi tyynesti. – Se oli lupaus.
Syntyi pitkä hiljaisuus. Tuuli humisi mäntyjen latvoissa, mutta metsän suojissa kylmä viima ei tuntunut. Tiina sormeili mietteissään suopursujen jäätyneitä lehtiä.
– Miten niin se oli lupaus? hän kysyi.
– Olet syntynyt uudesti, Isä vastasi. – Kaikki on sydämessäsi jo valmiina, sillä olen antanut sisimpääsi uuden Hengen. Sinun ei tarvitse yrittää muuttua rakastavammaksi tai armollisemmaksi ihmiseksi. Sinun ei tarvitse taistella itseäsi irti kateellisuudesta tai katkeruudesta. Sinä olet minun lapseni ja minä olen Rakkaus. Rakastaminen ja rakkauden vastaanottaminen ovat sinulle yhtä luonnollisia asioita kuin hengittäminen. Mitä enemmän sinä vapaudut olemaan se, joka todella olet, sitä enemmän sinä rakastat. Hes.11:19, 36:26, 1.Joh.4:8, 19.
– Kuinka sitten vapaudun elämään sinun lapsenasi? Tiinä kysyi hämillään.
– Aivan ensiksi laita tuomiot ja vaatimukset kokonaan pois, Isä sanoi. – Sinä et ole lain alla. Jeesuksessa vanha ihmisesi on kuollut ja minä olen herättänyt sinut uuteen elämään. Olen kirjoittanut lakini sydämeesi. Miksi siis keskityt niin kovasti siihen, mikä on vanhaa ja kuollutta? Gal.5:18, Room.6-7, Kol.3:3, Jer.31:33.
– Luulin, että minun täytyy alati keskittyä synteihini ja katumukseen, Tiina sanoi. – Ajattelin, että minun kuuluu elää jatkuvassa syyllisyydentunnossa ja häpeässä.
– Minkä ihmeen tähden? Isä kummasteli. – Olen antanut kaikkeni, jotta saisin sinut takaisin yltäkylläiseen elämään minun lapsenani. Poikani kuoli ja ylösnousi, jotta sinä vapautuisit synnin ja kuoleman vallasta, ja totisesti sinä olet vapaa. Olet vapaa elämään joka hetki rakastettuna lapsena. Jos kateellisuus vaivaa sinua, rakas, anna minun auttaa! Olen täysin sinun puolellasi. Kateellisuus osoittaa ne alueet sisimmässäsi, joihin rakkauteni ei ole vielä päässyt. Niinpä se koituu sinulle avuksi ja johtaa sinua eteenpäin elämän tiellä. Anna minun rakastaa sinua kateellisena ja katkerana, niin tuomio menettää otteensa ja sinä vapaudut. Kun tiedät olevasi aina rakastettu sellaisena kuin olet, sinussa oleva uusi elämä pääsee esiin.
– Voiko se olla totta? Tiina ihmetteli. – Voisinko vapautua synnistä ilman mitään tuomiota tai vaatimusta? Voiko muutos todella tapahtua kokonaan ilman omaa yrittämistä?
– Miten sinä koskaan voisit omalla yrittämiselläsi päästä vapaaksi katkeruudesta tai kateellisuudesta? Isä tiedusteli hyväntahtoisesti. – Kuinka sinä vaatimusten ja tuomioiden voimalla muuttuisit rakastavammaksi ihmiseksi? Oletko joskus onnistunut siinä?
– En todellakaan, Tiina myönsi. – Mitä enemmän yritin antaa anteeksi tahdonvoimalla ja tuomion pelossa, sitä suuremmaksi katkeruus vain kasvoi. Kun soimaan itseäni siitä, etten ole riittävän hyvä ihminen enkä rakasta tarpeeksi, tulen koko ajan vain vihaisemmaksi ja sulkeutuneemmaksi. Häpeän taakka on niin raskas kantaa, ja tunnen etten koskaan ole tarpeeksi hyvä.
– Täysin mahdotontahan sinun on rakastaa, jos elät irrallaan rakkaudesta, Isä totesi. – Minä olen Rakkaus. Synnin ongelma ei koskaan ollut vain pahoissa teoissa ja ajatuksissa. Synti on sydämen ero minusta. Erossa rakkaudesta et voi rakastaa. Sen tähden minä korjasin asian antamalla sinulle uuden sydämen. Sydämesi on nyt yhtä minun sydämeni kanssa. Synti vaikuttaa sinussa yhä, mutta se on tuomittu kuolemaan ja kadotukseen. Rakastan sinua ja tahdon sinun elävän joka hetki siinä vapaudessa, ilossa ja rakkaudessa, jossa minä elän. Pyydän, että luopuisit tuomioista, syytöksistä, vaatimuksista ja häpeästä. Jätä pois kaikki, mikä estää sinua elämästä lapsen elämää. Kun otat armon ja pelastuksen vastaan, annat minulle suurimman lahjan. Se on lahja, jota pyydän sinulta, lapseni. Jos suostut vastaanottamaan rakkauteni, sydämeni täyttää mittaamaton ilo. 2.Kor.6:1-2, 1.Joh.4:19, Hes.11:9, Room.8:1-4., Hepr.2:10, Jer.3:19, Ef.1:9-10
– Minä suostun, Tiina sanoi ja hymyili säteilevästi. Isän katseessa hän näki hellän rakkauden, joka oli täydellistä ja horjumatonta. Jumala oli valo, eikä hänessä ollut mitään pimeyttä. 1.Joh.1:5
– Kuinka opin elämään oman keskeneräisyyteni kanssa? Tiina kysyi. – Sinä näet minut koko ajan sellaisena kuin olen Jeesuksessa. Katsot sitä, mikä on iankaikkista etkä sitä mikä katoaa. Täällä maan päällä minä en kuitenkaan aina vaella uudessa elämässä. Joka päivä tulee hetkiä ja tilanteita, joissa unohdan olevani Jumalan tytär. Nojaudun vanhasta tottumuksesta omaan voimaani ja lihallisiin selviytymiskeinoihini. Unohdan, että sinun elämäsi virtaa sydämestäni ja voin kaikissa asioissa turvautua sinuun. Jään pitkäksi aikaa murehtimaan niitä tilanteita, joissa olen toiminut vanhalla tavalla. Sinä et kuitenkaan tahdo minun jäävän syyllisyyteen ja häpeään. Kuinka minun sitten pitäisi suhtautua lankeemuksiini ja keskeneräisyyteeni?
– Toimit vanhalla tavalla, koska unohdat kuka todella olet, Isä vastasi rauhallisesti. – Siinä asiassa sinua ei lainkaan auta se, että keskityt vanhaan ihmiseen: synteihisi ja ongelmiisi. Sen sijaan sinun on tarpeen palata todellisuuteen ja vahvistua lapsen identiteetissä. Milloin siis olet elänyt irrallaan rakkaudestani, käänny pikimmiten takaisin. Anna minun jälleen olla Isä sinulle ja ota vastaan armo ja ehdoton rakkaus. Silloin lankeemuksesi kääntyvät voitoiksi. Rakkaus saa enemmän sijaa sydämessäsi ja suhteemme syvenee. Aina, kun totuus valkenee sisimmässäsi ja palaat rakkauteeni, voit kerätä aarteet pimeän peitosta. Niin sinulla on paljon mitä antaa toisille ja elämäsi pimeistä laaksoista tulee hedelmällisiä maita.
– Sepä hauskaa, Tiina sanoi ilahtuneena.
– Eikö olekin? Isä vastasi nauraen. – Pyysit, että ottaisin tänään pois kaikki puutteesi, jotta olisit huomenna täydellinen. Sinä olet jo täydellinen. Olet uusi luomus. Se, kuka sinä todella olet Kristuksessa tulee koko ajan enemmän näkyviin myös maan päällä. Kysymys on luottamuksen ja rakkauden suhteesta meidän välillämme. Suhteen vahvistuminen vie aikaa, koska et pysty kertaheitolla avaamaan sydäntäsi minulle. Minä rakastan suhteen rakentamista sinun kanssasi. Se on minulle äärettömän tärkeää, ja tuottaa minulle suurta iloa joka päivä. Luottamus kasvaa askel askeleelta, kun elät arkielämääsi yhdessä minun kanssani.
Olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita. Älkää pettäkö itseänne. Jos joku on sanan kuulija, mutta ei tee sen mukaan, hän on kuin mies, joka kuvastimesta katselee omien kasvojensa piirteitä. Hän kyllä tarkastelee itseään, mutta poistuttuaan hän unohtaa saman tien, millainen on. Mutta se, joka kiinnittää katseensa täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.
Jaak.1:22-25