Usko rakkauteen
– Koen jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että suljen sydämeni sinulta arkielämässä, Tiina sanoi Isälle. Hän otti sukset ja sauvat seinän viereltä ja he kulkivat yhdessä kohti pellon reunaa. Aurinko heräili hiljalleen ja näkyi punertavana kajona taivaanrannassa.
– Voisin elää paljon täydempää elämää Jumalan lapsena, Tiina jatkoi, – jos antaisin sinulle enemmän sijaa elämässäni. En tiedä, miksi se on minulle niin vaikeaa. Sydämeni on levoton enkä saata pysähtyä kuuntelemaan sinua työn tai arkisten askareiden keskellä. Voin pysähtyä ja levätä vasta, kun olen saanut kaikki asiat tehtyä. Elämä levosta käsin on minulle vierasta. Tuntuu, että koko ajan pitää tehdä jotain ja pyrkiä eteenpäin.
– Ymmärräthän, rakas, Isä sanoi lämpimästi, – että minä en odota sinulta hiljentymistä tai rukousta sen tähden, että sinun pitäisi olla jotain minulle. Minä rakastan sinua ja haluan olla Isä sinulle. Kysymys on suhteesta eikä missään määrin suorituksista. Jos rukoilet, luet Raamattua tai palvelet ansaitaksesi minun hyväksyntäni, olen surullinen. Sinua minä kaipaan, lapseni, enkä uskonnollisia suorituksiasi. Halajan sydäntäsi. Matt.6:5-6, Jaak.4:5, Jer.3:19, 1.Joh.4:19.
He pysähtyivät laittamaan suksia jalkaan. Aavalta niityltä puhaltava tuuli pöllytti pakkaslunta. Päivä ei ollut vielä kunnolla valjennut ja sininen hämärä peitti notkelmat.
– Kai sinä kuitenkin toivot, että viipyisin enemmän sinun läsnäolossasi? Tiina sanoi kopistellessaan lunta pois monojen pohjista.
– Minä haluan aina olla sinulle enemmän, Isä vastasi. – Tahdon, että minun koko täyteyteni valtaa sinut. Tie siihen ei kuitenkaan ole suoritusten tie vaan rakkauden tie. Läheistä suhdetta ja luottamusta ei rakenneta pakolla eikä velvollisuudentunnolla. Ef.3:19, Kol.2:9-10, Joh.1:16.
– Millä sitten? Tiina kysyi ja lykkäsi sauvoilla ensi vauhdit.
– Uskotko, että minä todella rakastan sinua? Isä kysyi vuorostaan hiihtäessään Tiinan perään. – Olen tavattoman mielistynyt sinuun ja ylpeä sinusta. Kun katson sinua, sydämeni täyttää mittaamaton ilo. Olet unelmieni täyttymys: oma lapseni, ihmeellinen ja ainutlaatuinen. Olet syntynyt minun sydämestäni ja olet juuri sellainen, jollaiseksi sinut suunnittelin. Minun katseeni sinua kohtaan on aina täynnä rakkautta, hellyyttä ja myötätuntoa. En koskaan katso sinua tyytymättömin tai vihaisin silmin. Tahdon vain rakastaa sinua. Uskotko tämän, Tiina?
Tiina hiihteli vaitonaisena pellon poikki. Talvinen aamu oli hiljainen; kuului vain ajoittain voimistuvan tuulen puhallus, suksien liuku ja sauvojen säännölliset pistot hankeen.
– Jos uskoisin tuon kaiken, en varmaankaan sulkisi sydäntäni sinulta enkä välttelisi läsnäoloa, Tiina totesi sitten.
– Niin, Isä sanoi. – Suljet sydämesi, koska luulet olevasi irrallaan rakkaudesta. Uskot, että sinun pitää pärjätä yksin. Kun suljet sydämesi rakkaudeltani, et voi todella elää. Sydämesi on levoton, koska tiedostamattasi etsit koko ajan rakastavaa katsetta, joka näkee sinut ja tuntee tarpeesi. Kaipaat turvallista syliä, ja etsit lohdutusta erilaisista lähteistä, joista yksikään ei täytä kaipaustasi.
– Se on totta, Tiina myönsi. – Juuri siksi minulla on syyllinen olo. Ajattelin, että olet tyytymätön minuun ja odotat minulta enemmän rukousta ja läsnäoloa.
– Minä en vaadi sinulta hartauden harjoittamista, Isä sanoi naurahtaen. – Minä kutsun sinua rakkauteen. Lapseni, sinä olet Jeesuksessa. Et ole koskaan yksin eikä mikään voi erottaa sinua minun rakkaudestani. Minä tahdon olla sinulle kaikki, mitä sydämesi kaipaa. Minussa sinä olet sillä paikalla, jolle olen sinut alusta tarkoittanut. Room.8:38-39, Joh.10:29.
– Mitä minun pitäisi tehdä epäuskolle? Tiina kysyi. – Minusta tuntuu hirveän vaikealta uskoa, että rakastat minua tällaisena kuin olen tällä hetkellä. Ajattelen, että voisit ehkä olla tyytyväinen minuun sitten joskus, kun olen pidemmällä kasvussani. Tuntuu, että minun pitäisi aina muuttua jollain lailla ennen kuin minut voi hyväksyä.
– Epäusko kuuluu kuolemaan, Isä vastasi tyynesti. – Jätä se sinne. Vanha ihmisesi on kuollut ja minä olen antanut sinulle uuden sydämen: lapsen sydämen. Sydämesi tietää kyllä todeksi sen, mitä sanoin rakkaudestani. Epäuskon tie ei ole sinun tiesi. Sinä olet minun lapseni, ja sinun osasi on rakkaus ja luottamus. Hes.11:19, 36:26. Room.6.
– Onko se niin helppoa? Tiina kysyi. – Voinko vain panna epäuskon pois ja valita luottamuksen? Omaa tahdonvoimaa tai vahvuutta siihen ei tarvita, sillä Pyhä Henki minussa saa kaiken aikaan.
– Se on armoa, Isä vastasi tyytyväisenä. – En tahdo sinun tekevän mitään omassa voimassasi, irrallaan minusta. Minun tahtoni on aina ollut elää täydellisessä yhteydessä lasteni kanssa. Uskonnolliset suoritukset eivät rakenna sydämen yhteyttä ja rakkaudellista suhdetta, sillä ne eivät nouse sydämestä vaan ovat lihan tekoa. Minä tahdon olla sinulle kaikki ja antaa sinulle kaiken lahjana. Pysy Jeesuksessa ja anna Pyhän Hengen olla sinun voimasi ja elämäsi. Joh.15:4-5, Fil.3:3, Gal.5:16, Kol2:6-7, Joh.6:63.