Vahvistukaa Herrassa
Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja. Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa.
1.Kor.16:14
Tiina pysähtyi kallion laelle ja katseli ajatuksissaan alhaalla lainehtivaa merta. Viileä tuuli puhalsi vasten kasvoja ja vaahtopäiset aallot löivät rantaan. Jeesus laski repun selästään ja istahti läheiselle kivelle.
– Kerro toki minullekin, mitä mietiskelet, hän kehotti ja silmäili Tiinaa hyväntahtoisesti.
– Raamatussa sanotaan, että meidän tulee olla vahvoja uskossa, Tiina sanoi, – ja että on varustauduttava taisteluun pahaa vastaan. 1.Piet.5:8-10, Ef.10:6-19, 1.Joh.2:13-14.
Jeesus nyökkäsi verkkaan.
– Siihen minä olen keskittynyt viime aikoina, Tiina jatkoi. – Ajattelin, että minusta tulee väkevä ja voitokas. En enää anna pelon, valheiden ja epäilysten suistaa minua tieltä. Opettelen seisomaan lujana totuudessa.
– No, kuinkas se sujuu? Jeesus tiedusteli ystävällisesti.
– Huonosti, Tiina myönsi. – Sinä sanoit, että taivasten valtakunta kuuluu lasten kaltaisille. En ymmärrä, miten voin yhtäaikaisesti olla heikko ja tarvitseva kuin lapsi ja vahva ja luja kuin soturi. Siihen olen koko ajan kompastunut. Mark.10:13-16.
Jeesus kaivoi termospullon repusta.
– Kerro lisää, hän kehotti.
Tiina istui veljensä viereen ja kietoi kädet polviensa ympärille. Tuuli joudutti valkeiden pilvien kulkua taivaalla. Välillä aurinko peittyi, mutta tuli kohta taas esiin pilvien takaa. Villi ruohosipuli kasvoi kallion notkelmissa ja märkä sammal kimalsi auringonpaisteessa.
– Otan kyllä vastaan Isän lohdutusta ja myötätuntoista rakkautta, Tiina kertoi, – silloin, kun olen epäonnistunut tai satuttanut itseni, Mutta kun keskityn uskossa kasvamiseen, jätän sellaiset pehmoilut sikseen. Enhän minä voi kaivata syliä ja hellyyttä, jos minusta tulee Jumalan soturi!
Jeesus hymyili itsekseen ja kaatoi kahvia mukeihin.
– Pyrkimykseni kasvaa ja mennä eteenpäin päätyy jatkuvasti suorittamiseen ja omavoimaisuuteen, Tiina sanoi. – Kun en ota vastaan Jumalan hoivaavaa rakkautta, alan etsiä lohdutusta maailmallisista asioista. Sitten koen epäonnistuneeni täysin. Tuntuu, ettei minusta tule ikinä sellaista kuin kristityn pitäisi olla.
– Älä huoli, Jeesus sanoi kätkien hienotunteisesti huvittuneisuutensa. – Minä autan sinua.
Hän laski kahvimukin Tiinan viereen ja otti voileivät repusta.
– Aivan ensimmäiseksi, hän jatkoi samalla, – päästä irti vaatimuksista ja itsekriittisyydestä. Niistä on pelkkää haittaa.
– En varmasti päästä! Tiina huudahti ja huitaisi vahingossa kahvinsa kumoon. – Minä haluan kasvaa uskossa ja mennä eteenpäin!
– Vaatimukset ja tuomiot eivät vie sinua eteenpäin, Jeesus totesi rauhallisesti. – Itsekriittisyys on merkittävä este hengelliselle kasvullesi. Se sitoo sinut omavoimaisuuteen ja estää uuden elämän virtaa sisimmästäsi.
– Jos päästän irti vaatimuksista, jään uskossani ikuisesti sylivauvaksi, Tiina väitti. – Minusta tulee hyödytön ja hedelmätön kristitty, joka elää niin kuin maailman ihmiset. En halua sitä! Haluan kasvaa nopeasti ja olla parempi kuin muut.
Tiina vaikeni äkisti huomattuaan, mitä oli lipsauttanut suustaan. Jeesus katsoi häntä lempein silmin.
– Rakas, miksi nopea kasvu on sinulle niin välttämätöntä? hän kysyi. – Ja miksi sinun pitäisi aina suoriutua paremmin kuin toiset?
Syntyi hiljaisuus. Auringonvalo välkehti laineilla ja joutsenpari purjehti ohi. Tuuli humisi mäntyjen oksissa ja lokkien huuto kantautui mereltä.
– Ajattelin, että sitten minua voisi ehkä rakastaa, Tiina vastasi lopulta haluttomasti. – Jos tekisin kaikki asiat oikein ja olisin paras, toiset ihmiset pitäisivät minua arvossa ja Jumalakin olisi tyytyväinen minuun.
Jeesus laski kätensä Tiinan harteille.
– Sinun ei tarvitse tavoitella hyväksyntää teoillasi, hän sanoi lämpimästi. – Olet Isän unelmien täyttymys ja hänen sydämensä ilo. Sinä olet rakastettu ja tulet aina olemaan rakastettu.
Hän nosti Tiinan kaataman kahvikupin pystyyn ja täytti sen uudelleen.
– Kun yrität ansaita hyväksynnän suorituksillasi, hän jatkoi, – sydämesi on suljettu rakkaudelta. Rakkautta ei voi ansaita, Tiina. Sen voi ainoastaan vastaanottaa. Jos pyrit aina toisten ihmisten yläpuolelle, jäät paitsi aidosta yhteydestä. Todellinen suhde rakentuu sydämen tason kohtaamisista. Se edellyttää avoimuutta, aitoutta ja rehellisyyttä. Ef.4:25, 1.Joh.1:7, 1.Piet.1:22-23.
– Tarkoitat, että olisin rehellinen myös omasta keskeneräisyydestäni? Tiina sanoi kysyvästi.
Jeesus nyökkäsi.
– Ole sellainen kuin olet, hän sanoi. – Sinä olet rakas ja tärkeä. Olet ihmeellinen ja ainutlaatuinen. Älä pelkää näyttää heikkouttasi. Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Kaikki saavat lahjana vanhurskauden ja uuden elämän. Kun vanhan luontosi mukaiset ajatukset, tunteet ja toimintatavat nousevat esiin, se on sinulle vain voitoksi ja siunaukseksi. Voit turvallisesti tuoda syntisi rakkauden valoon. Totuus tekee sinut vapaaksi. Ei ole mitään syytöstä tai tuomiota sinua vastaan. Minussa vanha ihmisesi on jo tuomittu ja kuollut. Sinä olet uusi luomus. Se, kuka sinä todella olet minussa, tulee koko ajan enemmän näkyviin myös maan päällä. Room.3:23-24, 8:1, 2.Kor.3:17-18, 5:17., 1.Joh.1:5-10, 3:3-1-3, Joh.8:32, Jaak.5:16.
Tiina poimi juustovoileivän rasiasta. Ulkoilma lisäsi ruokahalua ja kahvi lämmitti suloisesti.
– Olen aina ajatellut, että minun pitäisi olla hyödyllinen ja antaa paljon, hän sanoi sitten, – mutta itse en saisi tarvita mitään. Sillä tavoin olen yrittänyt olla kaikille mieleen ja ansaita ihmisten hyväksynnän. Samaa olen kai harjoittanut myös suhteessa Jumalaan. Minun pitäisi kasvaa nopeasti ja kantaa paljon hedelmää, mutta tarvita Jumalaa mahdollisimman vähän.
– Vahva usko syntyy siitä, että sinua rakastetaan, Jeesus sanoi. – Jos vetäydyt pois Isän rakkaudesta, et mitenkään voi vahvistua uskossa. Minussa sinä olet vahva ja voitokas, koska minä olen voittanut. Minun vahvuuteni nousee siitä, että olen kaikessa täysin riippuvainen Isästä. Se on myös sinun tiesi, Tiina. Ei ole koskaan ollut tarkoitus, että sinä olisit vahva omassa voimassasi. Totuudessa pysyminen on suhteen hedelmää. Se ei ole tahdonvoimalla aikaansaatava suoritus. Vahvistut totuudessa, kun kasvat Jumalan tuntemisessa ja opit turvautumaan kaikessa minuun.Joh.5:19, 15:5, 1.Kor.15:54.
– Kysymys ei siis olekaan siitä, että minun pitäisi saada asiat kohdilleen, Tiina totesi mietteliäänä. – Sinä olet jo tehnyt kaiken. Sinä olet vanhurskaus, voima ja uusi elämä minussa! 1.Kor.1:30, Joh.14:6, Kol.2:6-23, Jes.45:25, Jer.23:6.
Hän tehosti sanojaan huitomalla innokkaasti käsillään, ja tuli samalla kaataneeksi jälleen kahvimukinsa.
– Niinhän minä olen, Jeesus tuumasi huvittuneena ja katseli kahvin muodostamaa lammikkoa maassa, – ja sinä olet tohelo!
– Opettelen turvautumaan sinuun, Tiina puolustautui. – Kai sinä, joka tunnet Jumalan ikiaikaisen viisauden, osasit keittää tarpeeksi kahvia?
Jeesus nauroi.
– Osasin kyllä, hän vastasi hyväntuulisesti ja tarttui jälleen termoskannuun. – Ennen kuin olit elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväsi jo luodut. Kaikki toilailusikin on otettu ennalta huomioon! Mat..10:30, Ps.139:16, Room.8:28