Vastuunjakoa

– Tiina? Isä kutsui. – Tuletko tänne? Minulla on asiaa.
Tiina katsoi Isää uteliaana ja seurasi tätä sisälle huoneeseen. Siellä oli kaunis, taidokkaasti tehty puinen pöytä, joka oli täynnä erilaisia ja eri muotoisia kappaleita. Tiina tunnisti esineet ja pysähtyi äkisti.

Pöytä oli täynnä kaikkea sitä, mitä hän sydämellään kantoi. Huolta tulevaisuudesta, huomisen päivän pelkoa, suurta vastuuta, elämän hallintaa, työmurheita, särkyneitä ihmissuhteita ja moninaisia mietteitä siitä, mitä pitäisi tai ei pitäisi tehdä. Tiina katsoi Isää pelästyneenä. Isä kuitenkin hymyili hänelle lempeästi.
– Olen kutsunut sinut tänne, Isä sanoi, – koska haluan selvittää joitakin asioita.
Tiina ei sanonut mitään. Hänen vatsaansa väänsi. Miksei Isä voinut antaa noiden ahdistavien ja pelottavien asioiden olla?

Isä istui levollisesti pöydän ääressä olevaan korkeaselkäiseen tuoliin.
– Tule, hän sanoi. – Ei ole mitään hätää.
Tiina meni haluttomasti hänen luokseen, ja Isä nosti tytön syliinsä.
– Lapseni, Isä jatkoi, – haluan tehdä sinulle selväksi, mitkä asiat ovat minun vastuullani, ja mitkä ovat sinun vastuullasi. Katso näitä edessämme olevia asioita. Kaikki nämä asiat ovat minun vastuullani.

Tiina katsoi.

Tulevaisuuden suunta
Oikea ja väärä, hyvä ja paha
Rakastaminen
Anteeksianto
Neuvo ja viisaus
Työ ja toimeentulo
Perhesuhteet
Huominen päivä ja siihen tarvittava voima

– Mitä ihmettä? Tiina hengähti. – Minähän olen kantanut näitä itse. Ainakin suurinta osaa!
– Niin olet, Isä totesi. – Sen tähden olet niin uupunut ja ahdistunut. Tiina, nämä asiat ovat minun vastuullani. Minä olen sinun Isäsi.

Tiina nousi seisomaan tuolilla nähdäkseen enemmän.

Toisten ihmisten pelastuminen
Oma ja toisten terveys
Kutsumus ja sen toteuttaminen
Parantuminen, ja muiden ihmisten parantuminen
Johdatus
Koti
Ihmissuhteet
Unelmat ja niiden toteutuminen
Hengellinen kasvu ja toisten ihmisten hengellinen kasvu
Seurakunta
Huolenpito
Lohdutus
Suojelu ja varjelus

– Missä ne asiat on, jotka on minun vastuullani? Tiina kysyi ja tähyili ympärilleen kuin odottaen näkevänsä toisen täyteen lastatun pöydän. Sellaista ei kuitenkaan ollut.
– Olen antanut sisimpääsi uuden Hengen, Isä vastasi ja painoi kevyesti kätensä tytön rintaa vasten. – Lapseuden Henki saa sinussa aikaan elämää, minun elämääni. Sinun valintasi on, kumpaan suuntaan haluat kulkea: antaudutko elämään minun Hengessäni vai jatkatko ponnistelua lihassa ja oman voimasi varassa.
– Eikö muuta? Tiina kysyi.
– No, Isä sanoi ja hänen silmissään oli pieni ilkikurinen pilkahdus, – olen tehnyt valinnan sinulle hiukan helpommaksi antamalla sydämeesi niin suuren janon tosi elämään ja minun rakkauteeni, että sinun on sietämätöntä elää lihassa. Mutta sitä olet itse pyytänyt.

– Isä, minä pelkään, etten pysty jättämään näitä asioita sinulle, Tiina sanoi ahdistuneena. – Sinä tarjoat minulle lapsen elämää. Ymmärrän sen, ja haluan kovasti ottaa sen vastaan. Mutta pelkään suuresti, että heti huomenaamulla tulen tänne ja kokoan kaikki nuo asiat pöydältä. Sitten ne ovat jälleen minun harteillani ja on niin raskasta taivaltaa.
– Haluatko, että puutun asiaan? Isä kysyi.
– Haluan! Tiina huudahti. – Todellakin haluan! Kutsu minut takaisin heikkouteen ja lapsen elämään heti, kun käännyn vahvuuden tielle.
Hän vaikeni hetkeksi ja sanoi sitten:
– Sinä olet kyllä niin tehnyt tähänkin asti, mutta usein en ole kuunnellut sinua. Isä, anteeksi. Pelkään, että haluan jatkossakin seurata omia teitäni enkä ole kuuliainen sinulle.

– Rakas, Isä sanoi, – älä huolehdi siitä, että palaat vanhoille teille. Vaikka kokoaisitkin kaikki kuormat jälleen harteillesi ja ryhtyisit elämään omassa varassasi, se kaikki tapahtuu täällä minun kodissani. Et sinä ole yksin opettelemassa elämää rakastettuna lapsena. Sekin on asia, joka on minun vastuullani, ja jonka minun Henkeni sinussa synnyttää. Kun eksyt vahvuuteen, voit milloin vain laskea taakkasi, kääntyä ja tulla lapseksi jälleen. Minun sylini on aina avoin sinulle. Ja kuten sanoin: Lapseuden Henki sisimmässäsi vetää sinua vastustamattomasti valoon ja vapauteen. Päästä vain irti ja anna lämpimän tuulen viedä.

– Minua pelottaa päästää irti, Tiina sanoi ja painautui Isää vasten. – Minun pitäisi olla päättäväisempi ja valita oikea tie, eikä horjua kahtaalle.
– Ei pitäisi, Isä vastasi tyynesti. – Valinnat, joita teet omalla tahdonvoimallasi, eivät kestä. Sinulla on myös hyvin vääristynyt ja vajavainen ymmärrys siitä, mikä on ”oikea tie.” Minun Henkeni sinussa saa aikaan kaiken, minkä on määrä tapahtua. Lapseni, älä pelkää luovuttaa hallintavaltaa ja vastuuta minulle! En koskaan luonut sinua hallitsemaan. Se on sinulle aivan luonnotonta ja raskasta. Minulle se on helppoa ja luontevaa, koska minä olen Jumala. Anna minun olla Isä sinulle. En minä tee sinulle pahaa, rakkaani. Minä vapautan sinut elämään.