Voinko nähdä sinut?

Tiina laski sienikorin maahan ja kumartui syömään puolukoita suoraan varvuista.
– Ovatko nuo syötäviä? hän kysyi samalla Isältä ja osoitti pieniä ruskeita sieniä, jotka kasvoivat kannon pielessä.
– Ei, niitä sinä et voi syödä, Isä vastasi hymyillen.
Hän istahti sammaleen peittämälle kivelle ja nautti elokuisesta auringonpaisteesta.

Tiina puolestaan huomasi koivun alla kasvavat tatit ja lähti innoissaan niitä kohti. Poimittuaan sienet hän palasi Isän luo.
– Haluaisin kysyä sinulta yhtä asiaa, hän sanoi epävarmana.
– Kerro, Isä kehotti lämpimästi.
– Jeesus näki sinut koko ajan, Tiina aloitti, – silloinkin, kun hän oli täällä maailmassa. Hän sanoi tekevänsä vain sitä, mitä näkee Isän tekevän.^Joh.5:19

Isä nyökkäsi verkkaan ja odotti Tiinan jatkavan.
– Minä olen Kristuksessa, Tiina totesi, – ja hän on nyt sinun luonasi taivaallisissa. Pyhä Henki on minussa. Enkö minäkin sitten voisi nähdä sinun kasvosi joka hetki?
Tiina katui uskaliasta kysymystään saman tien. Hän ei saattanut katsoa Isään päin vaan kääntyi nopeasti pois ja kyykistyi jälleen varvikkoon. Hän ryhtyi kädet täristen keräämään syyssateiden kasvattamia mustikoita.

– Olen iloinen, että kysyit, Isä sanoi mielissään. Hän katsoi tytärtään, ja hänen oli katseessaan oli hellä rakkaus. – Tulisitko tänne minun kanssani puhumaan asiasta?
Tiina pudisti päätään eikä sanonut mitään. Hän jatkoi marjojen poimimista ikään kuin se olisi ollut tärkein asia maailmassa.
– No, minä tulen sitten sinne, Isä sanoi levollisesti. Hän asteli Tiinan luo ja laski kätensä tämän olkapäälle. Tiina pyyhki hätäisesti kyyneliä poskiltaan.
– Mikä sinua painaa? Isä kysyi lempeästi.

– Kaipaan niin kovasti rakastavaa katsettasi, Tiina sanoi itkuisesti. – Toivon, että se karkottaisi sydämeni tyhjyyden ja yksinäisyyden.
– Kaipaat tietenkin, rakas, Isä vastasi, – koska olet minun lapseni ja olen tarkoittanut sinut elämään rakkaudessani. Miksi pelkäsit tuoda tämän asian esiin?
– Kaipaukseni on niin kipeä, Tiina sanoi onnettomana. – Pelkään, että tavoittelen katsettasi, odotan rakkautta ja hyväksyntää enkä sitten saakaan sitä.
– Minä en koskaan torju enkä hylkää sinua, Isä sanoi lämpimästi. Hän tarttui Tiinan käteen ja auttoi tämän ylös. – Minä olen sinun Isäsi. Olen antanut kaikkeni saadakseni sinut takaisin lähelleni. Rakkaudessa ei ole hylkäämistä eikä torjuntaa. Vastaus kysymykseesi on ”kyllä”. Hengessä voit aina nähdä minut.
Hän tavoitteli tyttärensä katsetta, mutta Tiina katsoi maahan.

– Kun sinusta tuntuu, ettet näe minua, Isä jatkoi, – olen minä silti aina tässä. Minä rakastan sinua omana lapsenani joka hetki. Tahdon olla Isä sinulle kaikessa elämässäsi. Ymmärräthän kuitenkin, rakas, että et näe minun kasvojani, jos et uskalla kohdata minut katsettani?
Tiina nyökkäsi ja pyyhki poskiaan hihaansa.
– Olen kiitollinen siitä, että toit pelkosi esiin, Isä sanoi. – Siten avaat sydämesi totuudelle. Uskotko, lapseni, sen mitä sanoin rakkaudestani?

– Minä uskon, Tiina sanoi. Hän nosti katseensa hiukan hämmentyneenä ikään kuin olisi itsekin yllättynyt vastauksestaan.
– Tunnen paljon pelkoa, hän jatkoi, – mutta sinun sanasi on tosi. Sydämessäni olen varma siitä. Sinä rakastat minua joka hetki etkä koskaan käännä katsettasi minusta.
Hän katsoi Isää silmiin, ja Isä hymyili hänelle.
– Uskot, koska minä olen antanut sinulle uuden sydämen ja sisimpääsi uuden Hengen, Isä sanoi.^{Hes.11:19, 36:26} – Lapsen sydämestä usko nousee aivan luonnostaan. Siinä ei ole kysymys tahdonvoimasta tai päättäväisyydestä. Sinun ei tarvitse pakoilla sydämesi yksinäisyyttä ja tyhjyyttä, sillä Pyhä Henki sinussa tuntee totuuden. Voit pysähtyä kohtaamaan pelon, kivun ja epäilykset, kuten tänään teit. Kun tuot pelkosi rakkauteen, huomaat, että usko on jo sydämessäsi. Milloin olet peloissasi tai tarvitset lohdutusta, tule minun tyköni. Usko kasvaa sydämessäsi aina kun päästät irti epäuskosta ja suostut rakkauteen. Sen myötä sydämesi silmät avautuvat näkemään koko ajan enemmän ja enemmän.

Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sydämenne silmät näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut ja kuinka suuri on hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.

Ef. 1:17-20